Minä olin kuullut Irwinin musiikkia jo pienempänä radioista ja muistan aina kun isäni lauloi Ryysyranta -kappaletta, mutta silloin en tiennyt kenen esittämä laulu se oli.
Kahdeksannella luokalla katsoimme luokkani kanssa Rentun Ruusu -elokuvan ja siitä se lähti. Heti kun pääsin koulusta kotiin, passitin äidin etsimään kaikki kaupat mistä saisin kyseisen elokuvan itselleni. Pengoin kaapit ja löysin Irwinin levyn jostain kaapin uumenista ja aloin kuunnella.
Nyt olen 17-vuotias ja osaan suurimman osan Irwinin biiseistä ulkoa ja elokuvankin olen katsonut useita kertoja. Olisin halunnut elää 1970 luvulla, että olisin päässyt näkemään Irwinin livenä. Irwinin kappaleista löytyy jokaiselle elämän vaiheelle jokin kipale, syntymästä kuolemaan.
Satu
Arvostan suuresti 60-luvulla uransa aloittaneita laulajia. Dannyn ja Tapani Kansan ohella Irwin Goodman on suosikkejani. Irwinin kuolemaa en ole nähnyt tai kokenut, koska olen 18-vuotias. Irwinin legenda on siksi minulle niin suuri, koska en ole voinut kokea hänen aikaansa.
Irwinissä miellyttää hänen monivaiheikas uransa, upeat kappaleet ja kuolema. Poing Poig Poing ja Suruton nuoruusaika ovat kappaleita, joiden kaltaisia ei synny joka kynästä. Parasta Irwinissä on kappaleiden sopiminen juuri häneen.
Kappaleiden tulkitseminen on luonnollisen helppoa, koska hänen ei tarvitse esittää mitään. Irwinin musiikki ei kuole koskaan ja tulen elämään jatkossakin hänen musiikin maailmassa Surutonta nuoruusaikaa, Riemua ja rattoa, kuin Viimeistä laulua.
Pekka
Isä pitää Irwinistä, joten sitä kautta herran musiikki on tullut minullekin tutuksi ja olen tykästynyt siihen, vaikkei se ehkä olekaan ns. nykytrendin mukaista
Strawberry-87
En koskaan tavannut mr. Goodmania, mutta löysin hänet vajaat 15 vuotta sitten. En muista tilannetta tarkkaan, mutta tuolloin aloin arkaillen ja kädet hikoillen tapailla karaoke-ilmaisua. Mielestäni suomalainen karaoke perustuu iloon ja reteyteen, ja niinpä paikallisessa päätin tempaista pari Irwin rallia, laulajalle vaativa Ryysyranta sekä Poing Poing Poing. Illan vetäjä kutsuikin minut myöhemmin mikrofonin varteen Tikkurilan Irwininä.
Mielistyin! Nykyään valitsen pubin, jos karaoke-vihkossa on Ryysyranta ja tietenkin monet muut.
Etenkin rock-piireissä olen liian harvoin kuullut tunnustuksen sanaa Irwinille. Irwinin rock-uskottavuus oli kovaa valuuttaa: 1) ei suostunut pelkkiin single-julkaisuihin vaan tuotti LP-materiaalia tiettävästi ensimmäisenä Suomessa, 2) saapui keikkapaikalle ilmasta käsin tiettävästi ensimmäisenä Suomessa, 3) julkaisi viralliselle Suomelle arkaluontoisia ja polttavia kappaleita, sensuuriin vaan, 4) Ryysyranta meni plus verotappelut yhteiskunnan kanssa 5) ym. ym.. Irwin ei ole koskaan saanut tunnustusta säveltäjänä eikä Hämeenlinnalta - tietoni mukaan.
Vaimoni piti Irwiniä pitkään hampparina, mutta hänellekään Hamppari ei ole vain hamppari. Tästä ihailtavasta asennemuutoksesta kielii mm. se, että hän jopa vaatii minua laulamaan Irwiniä, ja se, että mökillämme on kirpparilta ostettu pieni taulu hänen paikkansa kohdalla, jossa on riiminpätkä kappaleesta Maailma on kaunis. Sama myös kammarissa. Huussissa istuessa aivan silmien edessä on raameissa sanat kappaleesta Yhteinen koti - Irwinin ehkä 'sanomallisin' kappale. Miksei LP:llä?!? Siinä istuessa ja sitä lukiessa totuuksien säikeet pikkuhiljaa juontuvat osaksi suurta universumia. Jos vaimo antaa toteuttaa tämän, niin se on jo paljon se!!
Petri
Kaikki alkoi vuodesta 1999, kun luin lehdestä, että Timo Koivusalo tekee Antti Hammarbergistä elokuvan. Mietin aluksi, että Koivusalo on seonnut. En oo ikinä voinut sietää Irwinin musiikkia tai miestä itseään, mutta pakkohan mun oli tutustua siihen nyt sitten paremmin kun kerta elokuvakin tehdään, koska leffan halusin nähdä, kun kaikki muutkin Koivusalon elokuvat oon nähnyt.
Luin kirjoja, jotka Vexi Salmi on tehnyt ja Erkki Wessmanin Rentun Ruusun - Kohtaamisia Irwin Goodmanin kanssa, kuuntelin musiikkia. Jotenkin rupesin näkemään hänet heti eri tavalla, ettei se ookaan ihan sellainen kun oon kuvitellut tai mitä siitä sanotaan. En sit tiedä oliko Koivusalolla siinä jotain merkitystä, et näin sen eri silmin.
Kun ilmoitettiin, et Martti Suosalo esittää Anttia, en oikein uskonut hänen sopivan siihen rooliin, mutta olin todella väärässä.
Sen jälkeen oon tykännyt Irwinin musiikista ja hän on yks suosikkilaulajistani ehdottomasti. Oon käynyt kaksi kertaa sen haudalla ja ollut monissa eri Irwin-tapahtumissa mukana, jne...
Mun mielestä sen musiikki sopii just johonkin illanistujaisiin, ravintolailtaan tai yleensä kaikkialle.
Niina
Silloin kun Rentun ruusu ilmestyi, niin Irwin nousi kunnolla tajuntaan. Samoin ystävät alkoi tykkäämään. Hankittiin sitten aika paljon Irwinin tuotantoa ja viikonloppuisin sitä kuunneltiin ja vietettiin iltaa. Se oli aivan mahtavaa aikaa ystävien seurassa.
Vieläkin, kun "Maalista vain" alkaa soimaan niin tekee mieli alkaa pokoomaan... Kyllä niitä suosikkeja on niin paljon, Irwinin elämänkertaa kun katsoo, niinkyllä välillä on tippa linssissä. Tuohon aikaan liittyy niin paljon hyviä muistoja, kuinka oli poikaporukalla hauskaa ja Irwinin musiikki soi.
Timo
Irwinin tuli tunnetuksi mulle katsottuani Rentun Ruusu -elokuvan ja siitä lähtien olen Irwiniä kuunnellut lähes päivittäin. Irwinin musiikki vetoaa minuun joka mielentilaan ja onkin auttanut surullisissa ja iloisissa tapahtumissa.
Jesse
Kommentit (0)
Ei kommentteja.