Reiluista jätkistä reiluin

Ensimmäinen muistoni on Irwinistä vuodelta -66 Kauhavan juhannusjuhlilta  jonne hän saapui helikopterilla. Olin silloin viiden ikäinen ja vanhempieni  mukana katsomossa. Seuraavan kerran näin hänet joskus 70-luvulla Seinäjoen Maila-Jussien pelissä esiintymässä kuorma-auton lavalla, josta nimikirjoituskin on vielä tallella.

Irwiniä tuli kuunneltua enemmän ja vähemmän, radiosta ja kaseteilta - ja isäni rallateltua Ryysyrantaa pikku hiprakassa.

14.5-88 tapasin hänet Tampereen hotelli Rosendahlissa ja kysyin tekeekö  hän hääkeikkoja jne.  Irwin vastasi, että kehdosta hautaan on tullut keikkaa heitettyä. Sain häneltä nimmarikuvan lisäksi kotinumeron johon soitin jo muutaman päivän kuluttua. Tiedustellessani vapaita kesälauantaita häitäni varten, viikonloput olivat täynnä. - Entäs ensi kesänä, jatkoin.. Silloinkin lauantait olivat täynnä..entäs perjantait..- no niitä löytyi ja niin varasin  perjantain 30.6-89.

Kirjallisia sopimuksia ei tehty, mutta sana piti ja häät pidettiin. Hän oli Seinäjoen Törnävänsaarella keikalla Raggarsin kanssa alku-illasta. Hänet haettiin sitten Ilmajoen Munakan ns.lle ja häälahjana hän toi mukanaan horsman joka on vieläkin tallella, mutta kuihtuneena.

Horsma on kestänyt, mutta avioliitto ei.

Tapasin Irwinin tämän jälkeen vielä useita kertoja ennen hänen poismenoaan.

Timo K.

Irwin tuli keikalle Savonlinnaan 70-luvun alussa, paikka oli Mallatsaaren  lava. Odotettiin koko ilta, viimein suuri idoli saapui ja hyppäsi  lauteille. Veti tosi hienosti neljän rallin setin ja tuumas menevänsä juomaan lasillisen lämmintä maitoa. Ei kuulunut takaisin oli jo kuulema  menossa Heinävedelle seuraavalle keikalle. Ei jäänyt huonoja muistoja koska nähtiin kuitenkin kuningas livenä. Ja oli muuten kova jätkä kaikin puolin.  
Tavattiin vuosien saatossa vielä usein, mutta tämä keikka jäi parhaiten  mieleen.

Pekka I.

60-luvun puolivälin paikkeilla, en muista tarkalleen, Irwin tuli keikalle Kuopion Tekulle valkoisella Camarolla. Yleisöä tietenkin piha ja sali täysi.
Olimme kavereitteni kanssa 14-15 –vuotiaita. Musiikki, ja Irwin varsinkin, kiinnosti kovasti. Oli vain yksi pieni ongelma: rahaa pääsylippuihin ei ollut ja mieli teki kuuntelemaan ja katsomaan silloista idoliamme. No, eikun kiertämään koulua ympäri ja löytyihän se avoin ikkuna, ja eikun kiipeämään pummilla" sisälle.

Huone, johon päädyimme, oli hämärä ja matkaa jatkettiin seuraavalle ovelle. Ovi auki ja kuinka ollakaan, olimme saapuneet n.s.backstagelle, eli bändin taukotilaan. Irwin itse ja ilmi elävänä, vilkaisi meitä ja kysäisi huolimattomasti, että mitäs pojat. "Tultiin Sinua kattomaan", vastasimme vissiinkin kuorossa. Ja Irwin  naurahti, että pummilla perhana. Bändin lähtiessä lavalle, Irwin sanoi "tulkaahan sitten mukaan", ja käski meidän jäädä juhlasalin lavan viereen verhon taakse.

 Kuopiolainen poliisi Oiva Karhunen, huomasi meidät ja  yritti käskeä pois, mutta Irwin tokaisi: "nää on mun kavereita, anna olla”. Sitten kitaristi kysyi, - millä lähdetään ja Irwin vastasi, -poliisi on pop.

Oiva Karhunen vaihtoi paikkaa välittömästi salin perälle, ja soitto alkoi. Keikan jälkeen saimme vielä nimmarit ja  menestyksen toivotukset Irwiniltä. Sen jälkeen opettelimme Irwinin kaikki  biisit ulkoa ja aikuisena kävin muutamalla keikalla, mutta ne on jo eri  
tarinoita.

Markku L.

Armeijan aikoihin törmäsin ampumaleirillä Kuju Hyttiseen, jonka kanssa etsimme joitakin maalien koordinaatteja ja olimme aivan eksyksissä. Eihän tämä liity mitenkään Irwiniin! Paitsi, että Hämeenlinna tuottaa jatkuvasti niin musiikin kuin muunkin alan ikoneja ja merkkimiehiä. Heihin törmää jatkuvasti ja kaikkialla.

Kesällä 1972 asuin ja työskentelin Hämeenlinnassa. Kuljetin mukanani jopa kitaraa, vaikka osasin vain kolme sointua. Paikallinen yökerho oli auki aamuun asti. Eräänä yönä viereisessä pöydässä istuivat Vexi Salmi ja Irwin Goodman. En voinut olla menemättä heidän luokseen. - Terve! Minulla olisi muutama biisi. Olisitko kiinnostunut sovittamaan niitä esityskuntoon? Sanoin tämän Irwinille.  Irwin vastasi heti, että lähetä nauha. Katsotaan sitten, minkälaista on tavara! Vexi tulistui. Hän ärjäisi, että tämä on privaatti pöytä. Mene omaan pöytääsi!

Joitakin vuosia myöhemmin olin Tampereella menossa Ravintola Hämeensiltaan. Alaovella tuli vastaan tutun näköinen hahmo. Sehän oli Irwin ja hän tokaisi minulle, että mitä pitkä mies? Minulle muodostui sellainen vaikutelma, että Irwin oli välitön ja mukava tyyppi.

En koskaan nähnyt hänen esiintymistään livenä enkä lähettänyt hänelle tekstejäni. Sen sijaan olen 30 vuotta asunut Rööperissä Vexin naapurina sen paremmin tutustumatta - mitä nyt ruokakaupan hyllyjen välissä on jotakin murjaistu. Sen sijaan sisarestani tuli Irwinin perhekunnan hyvä ystävä ja vaimoni sisaren mies ja velipoika jatkavat Irwinin trubaduuriperinnettä Hämeenlinnassa.

Mikä on tämän vähäpätöisen tarinan sanoma? Ehkäpä se kertoo jotakin Irwinin suosion perusteista. Hän ei ollut hetken ilmiö, vaan vilpitön kansanmies, jonka elämä on kietoutunut tavallisen ihmisen elämään monin näkymättömin säikein. Irwin Goodman koskettaa tavallista tallaajaa monella tasolla.

Antti