"Minä tykkään Irwinistä ja Irwinin musiikista yli kaiken!"

Kun olin pieni lettipäinen tyttö, vähän toisella kymmenellä niin kuulin radiosta kun Irwin lauloi Ryysyrantaa. Se oli tuossa 60-luvun loppupuolella. Ihastuin lauluun ja laulajaan saman tien ja siitä se fanitus sitten alkoi eikä loppua näy! Sen kyllä tietävät kaikki jotka minut tuntevat. Seurasin innoissani miten Ryysyranta aina vaan pysyi listan kärjessä.

Teini-ikäisenä aloin käydä Irwinin keikoilla, Korian Kallioniemessä, jonne ei ollut kuin kuuden kilometrin matka. Polkupyörillä  kavereitten kanssa mentiin kun oli ensin juotu jotakin kamalan pahaa ja halpaa  
punkkua, Rio ja tintoa tai Nudforsin pöytäviiniä tai pahimmassa tapauksessa Vinettoa! Yäk, mutta tulihan siitä niin mukava fiilis.

Rahaa ei ollut pääsylippuun, mutta kun kuulin ihanan Irwinin laulavan "Oi Irma oi Irma kaipaan lemmenlääkintää...", niin villit hevosetkaan eivät olisi voineet minua estää menemästä sisään. Sitä vaan hyppäsin jonkun auton konepellinpäälle ja aidan yli sisälle.

Järkkärit ryntäsivät perään, mutta oli aika villi ja vikkelä tyttö ja tungin itseni väkijoukon läpi ihan lavan eteen Irwiniä ihailemaan. En jäänyt kiinni, vaan sain hetkutella ja ketkutella ihan hurmiossa Irwinin musiikin tahdissa. Mulla oli samanlainen hattukin kuin Irwinillä. Olin ostanut sen yhdeltä pikkupojalta kun ensin pyysin poikaa varmistamaan vanhemmiltaan että sai myydä hatun. Maksoin siitä ihan törkeän summan, kun mulla sattui silloin olemaan rahaa. Tosin se hattu pöllittiin päästäni siellä tanssilavan tungoksessa.
Hankin myöhemmin jostakin vielä toisen samanlaisen hatun, mutta sille kävi samalla lailla kuin ensimmäisellekin hatulle.

Kävin katsomassa Irwiniä myös Imatralla Tainionkosken lavalla, Juvalla ja Särkisalmellakin. Olin jotenkin  
näissä Irwinin porukoissa. Siellä kävi aika hauska juttu kun Irwinin bändin kaksi soittajaa joiden nimet olivat muistaakseni Tapsa ja Julma, siis joskus 70-luvulla, ottivat sieltä motellihuoneesta lakanat ja tekivät niihin  
silmänreiät ja lähtivät johonkin lähibaariin leikkimään haamuja (eikä ollut mikään halloween). Siellä motellissa henkilökunta ei ollut mitään huumoriporukkaa, vaan maksattivat tuhoutuneet lakanat jätkillä.

Siellä Särkisalmella sain käsiini lappusen, johon Irwin kirjoitti laulun sanoja. Se lappu on hävinnyt jo vuosikymmeniä sitten, mutta muistan kyllä ne muutamat lauseet mitkä siinä luki ja se meni näin: "Olen monellakin koneella mä kokeillut, Lokomosta Anneliin, silti olen aina päätynyt noihin Vantaan vehkeisiin, se on Vantaan pokien meininki, että raskaassa voimassa löytyy ja arvaat varmaan silloin sen: myös huvit raskaat olla täytyy". - En tiedä onko sellaista Irwinin biisiä missä nuo sanat ovat kun en kuitenkaan ihan kaikkia Irvinin lauluja tunne.

Viimeisen kerran näin Irwinin vuonna -84 Tommolan lavalla. Siellä otin yhden valokuvankin, joka minulla on yhä. Irwin lauloi silloin Viuhahduksen ja yksi poika innostui riisumaan itsensä ilkosilleen. Tästä eivät järkkärit tykänneet, vaan taluttivat napakoin ottein aatamin puvussa olevan sankarin pois tanssipaikalta.

Olen aiemminkin käynyt Tommolan lavalla Irwiniä katsomassa ja kunnon fani kun olen, niin hyppäsin lavalle Irwinin viereen. Minulla oli silloin se samanlainen nahkahattu kuin Irwinilläkin ja hetken mielijohteesta  
ja halvan punaviinin rohkaisemana otin Irwinin hatun päähäni ja vaihdoin Irwinin päähän oman hattuni. Siinä sitten tanssin onneni kukkuloilla idolini vieressä se ihan aito Irwin-hattu päässäni! Biisin loputtua vaihdoin hatut takaisin oikeille omistajilleen ja Irwiniä vaan hymyilytti, eikä järkkäritkään puuttuneet asiaan.

Vuodet kuluivat ja minä olin jo ehtinyt olla naimisissa ja erota ja perustaa uuden perheen, kun sain kuulla että Antti Yrjö Hammarberg oli kuollut! Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei Irwin koskaan pääsekään sinne lättähattujen vanhainkotiin, vaikka se vanhainkoti kuulostaa siinä biisissä niin mukavalta paikalta.

Sitten alkoi ne kaikki Irwin muistelot ja retket. Siskoni kanssa olen tehnyt monta ikimuistoista retkeä liittyen Irwiniin. Olen käynyt Irwinin kuolinpaikalla useamman kerran, olen vienyt lapsenlapsenikin sinne. Antin haudalla olen myös käynyt kahdesti ja Ryysyrantaa olen myös käynyt katsomassa. Ne Koskelat vai Koskelaiset, jotka sen siinä huutokaupassa ostivat, ovat vielä jotain isäni sukulaisia ja meidän iskä on siellä  
käynytkin. Lielahden taloa sekä Lavajärventaloa olen myös käynyt katsomassa ja Horsmaa missä Irwinin perhe nyt asuu. Lahdessa ravintola Tirrassa olen myös käynyt fiilistelemässä. Olihan Tirra yksi Irwinin vakituisista keikkapaikoista. Olen myös käynyt Hämeenlinnassa Irwin pubissa, missä oli kaikkea Irwin rekvisiittaa. Tämä pubi ei kylläkään enää ole Irwin-aiheinen kun omistajat ovat vaihtuneet.

Rentun ruusu-elokuvan kävin katsomassa ensi-illassa ja ostin sen heti kun se tuli myyntiin ja välillä  
vietän itsekseni Irwin-iltaa. Katson Rentun ruusua, juon muutaman kaljan ja lauleskelen yksinäni Irwinin biisejä ja mulla on niin kivaa että!

Kävin siskoni kanssa katsomassa myös Villit vuodet näytelmän Hämeenlinnassa Verkatehtaalla. Se kertoo Vexi Salmen elämästä ja totta kai siinä oli myös paljon Antista, Vexin hyvästä ystävästä. Se oli tosi hyvä  
näytelmä.

Viime kesänä Mäntyharjun kesäteatterissa esitettiin Reteesti vaan niminen näytelmä, Irwinistä kertova ja se oli myös niin koskettava ja hyvä. Hyvät näyttelijät ja Irwiniä näytellyt henkilö oli niin aito ja todentuntuinen Irwin, että ihan sydänalassa tuntui.

Omalla paikkakunnallani on lähipubissa pidetty tietokilpailuja aiheena Irwin Goodman ja minä olen  
pakottanut mun työkaverit (jotka eivät ole Irwinfaneja) joukkueeseeni kilpailemaan ja ottamaan ennen kilpailua selville kaikkia tärkeitä asioita, joita saatetaan kysyä Irwinistä. Yhdellä kerralla tultiin toisiksi ja toisella kerralla voitettiin!

Kun täytin 50v, pidin renttujuhlat, joissa esiintyi Irwinin lapset –bändi. Sain idean kun olin katsomassa Verlassa tätä Irwinin entistä bändiä. Ne oli niin kivat juhlat ja ne jätkät on tosi mukavia ja rentoja kyllä minä niitäkin fanitan!

Kerran kun olin mun siskon kanssa pyöräretkellä Korpilammella, niin se paikan pitäjä, sellainen vanha mummo, kertoi meille että Irwin Goodman oli aikanaan yöpynyt siellä usein. Minä innostuin valtavasti tästä tiedosta. Kun mummo huomasi miten täpinöissäni olen, niin hän esitteli sen mökin meille missä Irwin aina käydessään yöpyi ja kysyi vielä minulta että olenko Irwin tutkija!!! No en nyt sentään.

Irwin oli ulkonäöltään silloin -70-luvulla juuri sellainen mies, josta tykkään. Pitkä, pitkät ihanat hiukset, tosi komea mies. Pilke silmäkulmassa ja "vähän" ketkukin, mutta sai ollakin.

Irwinin lauluista voisin mainita ainakin 100 joista tykkään, mutta tässä muutamia: Sellainen nainen, Mummot kumoon, Suojelusenkeli, Tötterö täynnä ja pönttö pöhönä, On kapakka mun kotini, Harva luonnettaan pystyy koskaan muuttamaan, Silirimpis, Vanha juoppo, Koko elämä on blues, Anteeksi väärä numero, ja vaikka mitä.

Minä tykkään Irwinistä ja Irwinin musiikista yli kaiken ja tulen aina hyvälle tuulelle kun jossain soi  
Rentun ruusu!

 KAIJA 54v