Se taisi olla vuonna 1972, kun tapasin hänet Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Tuolloin hänellä oli siellä konsertti, jota me oppilaat ja henkilökunta olimme kuuntelemassa. Tuon konsertin päätyttyä sattui mielestäni sellainen hauska tapaus, kun eräs hoitohenkilökuntaan kuulunut henkilö pyysi meille oppilaille nimikirjoituksia häneltä. Silloin hän tuumasi, että kyllä minä kirjoitan, kun annatte vain kynän.
Toinen tapaus sattui vuonna 1978, kun hän esiintyi täällä Nokialla, kun tänne tuli tuo uusi Sähkötaso-liike. Tuolloin mukanani oli sellainen hyvä romaaniystävä, joka huusi hänelle, siis tälle kyseiselle taiteilijalle, "heiheiheihei". Silloin Irwin kääntyi ympäri ja hän kätteli minua sanomatta ensin sanaakaan. Tämän jälkeen hän sanoi olevansa hieman kiireinen, sillä samana päivänä oli tarkoitus esiintyä vielä Tukholmassa.
Mertsi
Irwinin kohtaaminen Hampurissa
Oli kesä 1971 ja olimme parin koulukaverin kanssa kesätöissä Hampurissa. Kauniina lauantaipäivänä vietimme aikaa Reeperbahnilla hortoillen ja kuinka ollakaan; vastaamme asteli, kukapas muukaan kuin, itse Irwin, Vexi ja joku kolmas tyyppi. Huudahdimme melkein yhtä aikaa, että kato Irwin... ja ilmeisen ilahtuneena maanmiehistä (poikasista), hän tuli juttelemaan iloisesti ja välittömästi, (mikä kuulemani mukaan oli hänen tapaistaan).
Jutustelimme ja nautiskelimme vapaapäivän kunniaksi ostamani viinipullollisen. Vastauksena kysymyksiimme, että mitäs täällä; hän kertoi verestävänsä muistojaan kaupungista ja hakevansa uusia ideoita. Kuulemma jotain oli myös syntymässäkin...
Puolisen tuntia höpöttelimme niitä ja näitä, saimme pari valokuvaakin tapahtumasta ja toivottelimme hyvää kesää ym.
Hieno mies tuo Irwin.
Make Lahdesta vm -53
Vietin kesälomaviikkoa ystäväni Jyrkin kanssa ajelemalla pitkin Keski-Suomea. Päätimme pistäytyä Korpilahden Helenaan, Kärkistensalmen "vesipuolella" eli itäisellä rannalla sijaitsevaan hotelli-ravintolaan.
Tuolloin Päijänteen yli kuljettiin vielä lossilla. Juotavat saatuamme siirryimme terassille, jossa istuskeli yksinäinen hahmo.
Mies kutsui meidät seurakseen pöytäänsä. Istuimme Irwinin pöytään. Useampi tunti kului rupatellessa. Tiedusteltuamme, miten oli taiteilija paikaan päätynyt, vastasi hän viettävänsä Helenassa onnensa vuosipäivää. Vuotta aiemmin hän oli nukahtanut rantasaunaan ja sillä aikaa hotellin päärakennus oli tuhoutunut kokonaan. Nyt mies oli matkalla keikalle Hankasalmelle ja odotteli kyytiä. Kutsui meitäkin mukaansa.
Irvinin tuuri loppui viitisen vuotta myöhemmin.
Timo
Vuonna 1973 Irvin oli esiintymässä Vaasassa Bingohallissa. Olimme ystäväni Tiina kanssa katsomassa Irvinin esitystä, jossa hän esiintyi lännenhattu päässään, ikää meillä oli n. 12 - 13 vuotta. Ihastuneena pyysimme nimmarit Irviniltä, mutta kun meillä ei ollut paperia, joutui hän kirjoittamaan nimmarit meidän käteen. Illalla menimme sitte uimahalliin ja koitimme uida käsi pystyssä, niin ettei nimmari kuluisi pois.
Mutta loppujen lopuksi muisto vain jäi... t. Bice
Kävin kuvaamassa Antti Hammarbergin hänen kotonaan Hämeenkyrön Lavajärvellä 1985. Irwinin vaimo Riitta otti minut ystävällisesti vastaan ja johdatti alakertaan jossa Irwin katseli nauhoituksia.
Irwin oli juuri palannut keikalta ja siistiytyi kuvaamista varten. Siihen aikaan hän käytti suurta lierihattua, jonka hän olisi halunnut kuvaan, mutta se oli keikka-autossa Hämeenkyrössä. Keskusteltiin mm. hänen kitaroistaan ja valokuvasta jonka hän oli saanut Jämsästä. Kuvassa mies oli olut tuoppi kädessä ja mainostanut itseään paikkakunnan suurimmaksi juopoksi. Hän oli sanonut Irwinille, että "tee sinä Irwin minusta laulu." Laulu taisi syntyäkin.
Kuvauksen lomassa Irwin soinnutteli kitaraansa upeasti ja kertoi kitaransa olevan varsinainen työkalu, mikrofonitkin olivat irti. Nurkassa oli valkoinen Fender Stratocaster, jonka Irwin sanoi olevan studiokitaransa.
Irwin tiedusteli miksi minulla on kaksi kameraa? Kerroin, että toinen kamera on vähän niin kuin sinun Ferderisi..studiotyökalu.
Tapaaminen oli mieleenpainuva ja mielenkiintoinen, olinhan kuunnellut Irwinin musiikkia koulupojasta lähtien. Käytin kuvia valokuvanäyttelyssäni ja lahjoitin ne lopulta Ari Lahdelle, joka teki Irwinistä kirjan.
Itse kuulun Irwinin faneihin ja omistan paljon hänen levyjään.
Veijo
Kommentit (0)
Ei kommentteja.