Irwin kuuluu lapsuuteeni

Irwin kuuluu lapsuuteeni, osasin jo aivan pienenä laulaa näitä ikivihreitä. Irwinin musiikki tuo mieleen lauantain saunan jälkeisen kuumeisen ja iloisen riehakkaan tunnelman kun talon väki oli lähdössä lavalle: siinä syljettiin maskarakakkuun, tapeltiin peileistä ja tuskailtiin sukkien saumojen ja hiuksien kanssa,oltiin epävarmoja vaatteista, kenkiä lankattiin ja miehet teki vesikampauksia. Olisin niin halunnut mukaan!

Nina

Olen 40v ja Irwin on kulkenut rinnalla aika monta vuotta tuosta ajasta. Pikkutyttö kun olin, niin isäni soitti Irwinin levyjä pienessä hiprakassa ja varmaan mielessään pohti asioita joista Irwin levyllä lauloi. Silloin en oikein ymmärtänyt sitä, mutta nyt vanhempana kun ymmärrän paremmin, mitä Irwin sanoituksillaan ajoi takaa, voin hyvin kuvitella isänikin sen hetkiset mietteet.

Hienoja, ikivihreitä kappaleita, jotka eivät ole oikeastaan kuluneet sukupolvien saatossa. Kelpaa musiikki minullekin ja  muistoja siitä tulee mieleen. Sitä paitsi setäni on kuin ilmetty Irwin ulkonäöltään.

Tiina

Elettiin 80-lukua. Vanhempani kuuntelivat Irwiniä ja kuinka ollakaan osasin viiden vanhana ulkoa biisejä, joiden sisältö ei onneksi ollut pienelle tytölle vielä auennut. Myöhemmin kyllä kappaleiden sanoma on avautunut ihan uudella tavalla.

Mutta se tapaus minkä aina lämmöllä muistan kun Irwinistä puhutaan, on kun Jämsänkoskella, Koskenpään rantapirtillä vietettiin juhannusjuhlia ja Irwin oli siellä esiintymässä. Vanhempani lupasivat, että menemme alueen ulkopuolelle jotta saan livenä kuulla idolini laulavan, mutta saavuimme alueelle hieman myöhässä ja Irwin jo lopetteli settiään.

Olin jo harmistunut tilanteesta ja päätimme vain tutkailla alueen ulkopuolella nököttänyttä helikopteria. Silloin isäni huomasi tutun hahmon lähestyvän meitä. Irwinhän sillä kopterilla oli  lähdössä ja hyvän tuulisena hän vaihtoi muutaman sanan isäni kanssa. Minua hän tervehti ja ujona piilouduin äidin helmoihin.

Se on jännä miten vieläkin lämmöllä vaan muistaa tätä hetkeä. Vuosilukua en muista, epäilisin 1987 tienoon olevan kyseessä. Olin tuolloin siis viisivuotias.  

Onneksi saimme ikäisteni veljenpoikien kanssa vielä jonkin hetken nauttia Irwinin musiikista, ennen laulajan menehtymistä. Nykysinkin meitä yhdistää rakkaus suomalaiseen musiikkiin, ja Irwin elää muistoissa, vaikkemme hänen kulta-aikaansa eläneetkään.

Mira

Muistan erään lapsuuden vapun se oli joskus 70-luvulla  enkä ollut vielä koulussa. Olin siis 5-6-vuotias,  äitini paistoi munkkeja ja radiosta kuului Irwinin st pauli ja reberbahn. Jotenkin on jäänyt tuo tunnelma mieleen, keväinen ilma ja ilmapallot munkit &sima ja tuo Irwinin ihana ääni ja tuo laulu joka tuo aina minulle vapun mieleen. Sen jälkeen olen kyllä ollut Irwin musiikin ystävä.

Siru

Elettiin varmaankin vuosia 1985-1987. En muista tarkasti koska olin vielä hyvin pieni (syntynyt 1982). Vanhempani olivat töissä ja velipuoleni Kari hoiti minua ja vanhempaa veljeäni. Kari oli tuolloin 19-20-vuotias ja  varmasti paljon paljon mieluummin ollut jossain muualla, kuin hoitanut  
meitä "pieniä kiusankappaleita". Jos halusi mennä tapaamaan kavereita kylälle, oli otettava meidät mukaan tai pyydettävä kaverit meille.
Silloin sain ensimmäiset kosketukset Irwiniin! Muistan kuinka vanhan Opelin kasettiradiossa pyöri Irwinin kasetti ja laulut Työmiehen lauantaista, Ei tippa tapa, tyttö tuli ja Suruton nuoruusaika yms.
Ei ne tainnut ihan lastenlauluja olla, mutta muistan ne vieläkin. Muistan kuinka nuoret pitivät nuotioiltoja rannalla ja autoissa oli ovet auki ja radiosta soi Irwin.
Nuoret pitivät erittäin hyvää huolta minusta ja veljestäni, vaikka nukkumaanmenoajat sekä ruoka-ajat eivät tainneet vastata vanhempien toiveita. Vasta vuosien jälkeen kerroimme tarinoita vanhemmillemme missä olimme ja mitä teimme.
Ehkäpä juuri siksi Irwin on jäänyt mieleeni koska kesä 1988 muutti kaiken, kun velipuoleni menehtyi äkillisesti. Jäljelle jäivät muistot noista hienoista hetkistä. Ja Irwinin laulut, jotka vieläkin tuovat mieleeni nuo ihanat lapsuusmuistot meistä kolmesta sisaruksesta, joilla oli vuosien ikäero, mutta yhteinen sävel.

Elina

Irwin oli läsnä koko lapsuuteni, kun isäni oli suuri Irwin-fani. Meillä kuunneltiin Irwinin c-kasetteja päivittäin. Kouluun sai joskus viedä musiikkia kuvaamataidon tunnille ja veljeni otti kerran sitten mukaan Irwinin kasetin. Kuuntelimme musiikkia samalla, kun pikkutaiteilijat piirtelivät kuviaan. Alkoipa sitten kappale Haistakaa paska koko valtiovalta.. Opettaja nousi ylös tuolistaan pöytänsä takaa ja käveli kasettisoittimelle ja  painoi STOP-nappia, otti kasetin ulos koneesta ja käveli veljeni luokse,  suorastaan läimäytti kasetin hänen eteensä pulpetille ja ärähti "Sinä et sitten KOSKAAN saa tuoda enää musiikkiia kuvaamataidon tunnille!" Se siitä musiikin kuuntelusta..

Hanna-Leena