Marraskuun 6. 1976, Yöbaari Oravakiven tanssisali Hartolan ja Joutsan rajalla pullistelee kansaa. Eletään aikaa jolloin Syksyn Sävelet ratkaistaan postikorttiäänillä ja presidenttinä on Kekkonen, kuten se on aina ollut!
Legendaarinen jatko- eli ”hatunjakopaikka” onkin tällä kertaa se illan pääkohde, laajalla parkkialueella käy kuhina, takapenkeillä ja takaluukuilla maistellaan miestä väkevämpää tai jopa tyttölasten huulia!
Elokuussa 1976 olin 14-vuotiaana päässyt ensi kertaa näkemään suuren idolini Irwinin, myös silloin niin tarunhohtoisella Hartolan lavalla.
Taiteilija oli vedetty kuiville pitkän kostean kauden jälkeen ja hän oli palannut työmaalleen , tanssilaivoille kansan keskuuteen. Apu-lehti tekee myös keikasta jutun, saappaanheittokilpailun palkinnot jaetaan maestron kädestä. Mestari palaa jälleen suosion huipulle, Häirikkö nousee listoille ja Irwin haistattaa paskat koko valtiovallalle.
Oravakiven isännät ovat oikeaan aikaan asialla ja yleisönsä kaipaama tähti on saatu keikalle myös Joutsan puolelle. Minä varustaudun matkaan pienen poket-kameran sekä salamakuutoiden kera, tämä keikka on tallennettava.
Lieneekö solisti kuinka tuimana ollutkaan räpsivästä salamasta, ainakaan välispiikeissä sitä ei kuulunut: ”Nyt otetaan sellainen humpahtava polska, tämä laulu on kotoisin ihan tuosta läheltä, ovesta ulos ja n. 2000km etelän suuntaan….St. Pauli ja Reeperbahn…. ”
Kuudes kieli katkeaa Les Paul -kitarasta, kuten Irwinillä usein kävi mutta se ei tahtia haittaa! Hitit seuraavat toistaan, samalle illalle on useampi keikka ja ”kivessä” yksi setti vain ja minä ajattelin että nyt tai ei koskaan. Hommaan jostain palan paperia ja kynän, kampean itseni järkkäreiden välistä takahuoneen ovelle: ”Saiskohan tähän nimmaria?” ”Jaaha, mitäs mää nyt tähän laitan?” ”Pane nyt ees että Joutsassa!” Pyhäinjäännös on syntynyt ja edelleen siis tallessa.
Muistikuvani takahuoneesta on että laulajan uusi nuori kaunis Riitta-avokki istuu siellä myös –kutimet kourassa, valehtelematta näin sen muistan.
Riitta Feirikki olikin sitten Irwinin lasten, Heidin ja Henrin äiti, Tyttö tuli sitten 1979 mutta se onkin toinen juttu!!
Kotimatkalla kävimme irrottamassa Jukolan, eli vanhan suojeluskuntatalon seinästä komean ison keikkajulisteen, mutta se on valitettavasti kadonnut!
Kaiholla muistaen sitä surutonta nuoruusaikaa !! Monta keikkaa näin Irwiniltä sen jälkeen aina
loppusuoralle saakka, mutta nämä ensi kerrat olivat tässäkin hommassa sitä parasta!
Jouni
Kommentit (1)
Olipas koskettava tarina! Ihanaa Jouni, sulla on selvästi Irwin sydämessä.