Vuosi 1976. Tamperelainen promoottori tarjosi yhtyeelleni keikkaa Irwinin kanssa Padasjoelle ja totta kai se otettiin. Kyseessä oli tyypillinen tuon ajan kuvio: bändi soittaa ensin kaksi settiä, sitten Irwin saapuu paikalle ja soitetaan yksi setti yhdessä. Sitten Irwin lähtee ja bändi jää soittamaan vielä pari settiä. Irwinin osuus koostuisi hänen tunnetuimmista kappaleistaan, hän ilmoittaa bändille aina ennen kappaletta sävellajin ja rämpyttää itse komppikitaraa, bändi säestää ’vedetään hatusta’ -pohjalta. Suhtauduimme asiaan innostuksella.
Soitettuamme pari settiä Irwin saapui ennen omaa settiään takahuoneeseen meitä moikkaamaan. Hän oli liikkeellä omalla autolla ja selvin päin. Meitä nuoria muusikkoja kohtaan hän käyttäytyi jätkämäisen toverillisesti ja ilman mitään tähden elkeitä. Kysyin ennen lavalle menoa, kannattaisiko Irwinin kitaran vire tarkistaa, että oltaisiin samassa vireessä. Irwin huitaisi kädellään ja sanoi vain: ”Mä otin kotoo
lähtiessä pianosta vireen, se on kunnossa!”
Myöhemmin bändissämme vakiintui käsitteeksi ”Irwinin pianon vire” tarkoittamaan totaalisen epävireistä instrumenttia. Huomasimme nimittäin ensimmäisen kappaleen aikana, että jos soitamme puoli sävelaskelta alempaa kuin Irwin, niin vire on edes vähän paremmin kohdallaan. Jos hän siis ilmoitti sävellajiksi vaikkapa A-duurin, soitimme Assasta.
Vireisyydestä viis, homma kolahti yleisöön ihan täysillä. Mieleeni on jäänyt, miten Haistakaa paska koko valtiovalta –kappaleen jälkeen eturivissä seisova tyttö sanoi totisena ja painokkaasti kaverilleen: ”Ja mää oon ihan samaa mieltä!”
Irwinin setin jälkeen promoottori toi takahuoneeseen kuminauhalla sidotun ison nipun pieniä seteleitä, jonka Irwin heitti putkikassiinsa, vetäisi laukun vetoketjun kiinni, moikkasi ja lähti.
Irwinin auton takavalot olivat tuskin hävinneet näkyvistä, kun portista sisään kaarsi poliisiauto.Virkavalta teki paikalle ratsian ja totesi, että maineeltaan kyseenalainen promoottori oli lippuja myydessään, lyönyt kylmästi vain leimoja käsiin verolippuja repimättä. Poliisin oli helppo laskea, että kansaa oli paikalla lukumääräisesti paljon enemmän kuin kassalla oli revittyjen verolippujen kantoja. Tämä oli varsin yleistä toimintaa tuohon aikaan, tällä kertaa järjestäjä vain jäi siitä kiinni. Poliisi takavarikoi
kassan ja jäljelle jääneet veroliput sekä verolippujen kannat todistusaineistoksi. Irwin oli ehtinyt mennä menojaan rahat putkikassissa.
Me soitimme keikan loppuun, vielä kaksi settiä, eihän yleisöä voinut pettää. Eikä meitä missään vaiheessa tietenkään syytetty mistään, verokonkelointi oli puhtaasti promoottorin oma juttu.
Mies luisti paikalta viimeisen setin aikana, emmekä koskaan saaneet keikkapalkkiostamme pennin kiekkoa. Irwinin kassiinsa heittämä setelinippu ei silti meitä jäänyt kaivelemaan, hänellä kävi vain parempi tuuri kuin meillä.
- Kaupunkivaris -
Kommentit (0)
Ei kommentteja.