Olin 1962 ryhmänjohtajana Korian Pioneerirykmentissä. Alokkaaksi tuli Antti Hammarberg niminen kaveri, joka oli tullessaan hiukan maistissa. Hän oli huumorintajuinen velmu, joka ei aina osannut pitää suutansa kiinni.
Ensimmäisenä iltana me ryhmyrit komensimme hänet iltaruokailun jälkeen tupaamme siivoamaan varusteena luuttu ja ämpäri. Hän tulikin tasan klo 18.00 ja varusteena oli kitara ja pullo viinaa. Sitten hän alkoi laulaa renkutuksiaan ja huvittamaan koko tupaa. Kappaleista en muista kuin "Annan muiden mä talletella suuret setelit...."
Tämän jälkeen hänet komennettiin joka ainut alokaspäivä siivoamaan ryhmyrien tupaa ja mukana sama varustus. No ei Hammarbergillä viinaa useinkaan mukana ollut mutta kitara oli aina. Hän oli iloinen ja mukava veijari silloin.
Minä sitten suosittelin häntä aliupseerikouluun ja jouduin komppanian päällikölle perustelemaan suositukseni. Selitin hänen oleva tarvittaessa varsin sotilaallinen ja sitä hän myös oli. Komppanian päällikkö suostui, mutta pani hänet talousaliupseerikouluun Santahaminaan.
Niinä aikoina näin Hammarbergin Kulttuuritalon tansseissa Helsingissä. Hän tökkäsi minua rintaan ja sanoi, että on vetänyt soppatykkejä pitkin Sandiksen metsiä ja että se oli minun syytäni. Ja nauroi makeasti päälle.
Myöhemmin, kun kuulin radiosta ”En kerro kuinka jouduin naimisiin”, tunsin heti tutun äänen. Saman, joka ilahdutti meitä ryhmänjohtajia Korian rymyrituvassa kuukauden ajan.
Esko
Elettiin vuotta 1964. Antti sai komennuksen Keuruulta Korialle. Antti paloi punttiksella olemisesta ja sai siitä viikon putkaa. Siellä ollessaan häneltä katkesi kitarasta kielet. Itse olin autonkuljettajana joten nokka kohti Kouvolaa ja hakemaan hänelle uudet kielet ja sain ne viedä hänelle seliin asti. Monta muistoa on Antista armeijan ajoilta mutta tässä nyt yksi.
-Rami-
Kommentit (0)
Ei kommentteja.