Irwiniä tuli kuunneltua viikko putkeen kun oltiin kavereitten kanssa vuokramökillä. Joku oli jättänyt soittimeen kasetin jossa oli pelkkää Irwiniä ja sitä sitten kuunneltiin, kun radiokaan ei toiminut. Mukavaa oli!
Mikko
Joskus 60- luvulla kuunneltiin Työmiehen lauantaita, hommattiin suunnilleen samanlainen nahkalippis ja nahkarotsi kuin Irwinillä, poltettiin lippikseen laulajien nimiä suurennuslasilla ja raakasti venytettiin kun laulettiin kadulla sen lauluja, oltiin noin 10 v . Se ei koskaan unohdu. Mutta sitä en muista miksi vedettiin toinen käsi takin sisään, lossattiin että se on kipsissä. Olikohan Irwinillä silloin käsi poikki, en jaksa muistaa, jos minä vasemman, niin kaveri oikean.
Pekka
Minä ja Irwin! Tulee mieleen lapsuus. Tätini, joka on minua kymmenen vuotta vanhempi, vei minut ja sisareni kuuntelemaan Irwinin levyjä baariin, nykyiseen Rengon Pirttiin. Vanhempani eivät siitä tykänneet, elettiinhän 60-luvulla ja olin 4-vuotias. Että silleen. Ryysyrantaa kuunneltiin. Siitä lähtien olen ollut Irwin-fani.
70-luvulla kirjoiteltiin Irwinin laulunsanoja ja niitä lauleskeltiin kavereiden kanssa. 70-luvulla olin katsomassa livenä Humppilan seurojentalolla.
Nykyisin siivotessanikin laitan Irwinin levyn soimaan ja kovaa.
Maija
Irwin kuuluu kaikkiin bileisiin. Kaveriporukalla, saunailtoihin, jatkoille sekä on ehdotonta automusiikkia. Irwinin laulujen sanat ovat tarttuneet suomalaisen jokapäiväiseen puhekieleen, usein kuuluu sanottavan - ei tippa tapa...ja joku toinen siihen jatkaa - ja ämpäriin ei huku. Monista asioista voisi kertoa Irwinin laulun sanoin ja jopa keskustella pitkään vain siteeraamalla lauluja.
Irwinin lauluihin on kiteytetty suomalaisuuden ydin, sen kaikki ulottuvuudet ja ihmiselämän koko kirjo alusta loppuun. Irwin siis todellakin kulkee kanssani päivittäin normaalissa elämässä sekä juhlassakin.
Elina
Poikani oli pienempänä suunnaton Irwin-fani. Kerran reissussa oltiin kuunneltu Irwiniä n. 300km ja ehdotin että josko jotain muuta; poikani ja hänen kaveri huusi kuorossa EIIIIII! Sanoin et sori pojat mut Irwinin seuraava keikka onkin E4:lla ja nakkasin kasetin ikkunasta ulos. Julma äiti, mutta ei vaan enää jaksanut. Ostettiin sitten jälkeenpäin pojalle tuo kasetti cd:nä.
Pia
Ensimmäinen "fanitukseni" on ollut Irwin. Olin ekalla luokalla kun "Vain elämää" vei koko pienen sydämeni. Radiossa se vain soi turhan harvoin, eikä vielä 10 vuoteen meillä ollut kasettisoitinta. Muutenkin Irwinillä oli sitä hiljaiseloa turhan pitkään=).
80-luvun lopulla menin poikakaverini kanssa huvin vuoksi kavereita tapaamaan paikalliselle tanssipaikalle, tarkoituksena mennä vain erilliseen ravintolaan, jonka ovella sitte nähtiin että tanssipuolella onkin IRWIN esiintymässä. Nopeampaa siirtymistä pihan poikki tuskin on tapahtunut ja Suuri Haaveeni toteutui: Näin Irwinin ihan elävänä.
Rentun ruusu-vhs:n ostettuani poikakaverista ukoksi muuttunut ei oikein ymmärtänyt, kun leffa pyöri päivästä toiseen telkkarissa, mutta SE MUSIIKKI!
Turhan nuorena Irwin Viimeisen laulunsa lauloi, olisin niin mielelläni useamminkin häntä käynyt katsomassa, kun vihdoinkin ikääkin tuli tarpeeksi jotta olis päässytkin.
Marjo
Nuorena pojankloppina ollessani ei ollut oikeastaan yhtään viikonloppua jolloin ei oltaisi kuunneltu muuta kuin Irwinin kappaleita. Isä-vainaa pisti vanhan levysoittimen päälle ja myöhemmin c-kasetilta soimaan parhaimpia kappaleita ja niitä siinä ryypiskellessämme laulaa loilotettiin täysillä mukana.
Nykyään harvemmin kuulee Irwinin tuotantoa muuten kuin omilta soittimilta. Onneksi nykyään alkaa myös karaoke-paikoissa olemaan useampi kappale Irwiniä. Ja kyllä tutun laulun alkaessa väistämättä tulee hyräiltyä taikka laulettua mukana.
Hyvää syksyä kaikille Irwin-faneille ja/tai muuten vain Irwinin kappaleista pitäville!
Ismo
Me Otaniemen teekkarit järjestimme 80-luvun puolivälissä muhkean saunatempauksen: pöllimme Oulun teekkareilta vedettävän saunan ja kiikutimme sen parin viikon aikana Otaniemeen, juhlistamaan Rantasaunan avajaisia. Sivutuotteena teimme saunanvedon maailmanennätyksen, mahtaako olla vieläkin voimassa? Tempauksen järjestelyt olivat massiiviset: linja-auto joukkojen huoltoon, muonitus, juomitus jne. Eräs autoliike tarjosi vetoporukan vaihtoon yhteysauton, jolla kahden viikon ajan ajettiin 24/7 porukkaa maantiellä etenevään saunaan ja sieltä huoltobussille.
Yhteysauton mankassa oli yksi ainoa kasetti: Irwinin parhaat! Luulenpa että melko moni meistä parin viikon aikana mukana olleesta oppi Irwinin päärepertuaarin melko lailla ulkoa. Sanoitimme mm. monia Irwinin biisejä saunanvetoon sopiviksi teemalauluiksi ja muutenkin Irwin oli koko keikan key performer.
Kun tempaus loppui, ja oli vuorossa koko saunajuhlan päättävä rieha Dipolissa, sattui musiikista vastaavaksi bändiksi pumppu, joka oli joskus esiintynyt itse maestron taustabändinä. Valitettavasti en muista kapellin nimeä. Joka tapauksessa: kun menin lavalle ja kysyin osaako bändi soittaa "En kerro kuinka jouduin naimisiin", ei vastaus viipynyt montaakaan sekuntia. Elämäni keikka: 3000 katsojaa - hyvä bändi - loistava kappale - ja osasin sanat ulkoa.
Jussi
Kommentit (0)
Ei kommentteja.