Olin lyhyen aikaa Irwinin tanssityttönä ystäväni kanssa. En koskaan voi unohtaa erästä musiikkivideota johon jouduin ex tempore, ja sitä kaikkea kauhua ja hilpeyttä mitä siitä aiheutui.
Antti soitti minulle töihin eräänä tiistai-iltana, että voisimmeko tulla Tampereelle Tullikamarille erään musiikkivideon tanssi- ja playback-laulunauhoituksiin. Nauhoitus tapahtuisi jo ylihuomenna, torstaina! Kysyin Antilta, että mikähän kappale on kyseessä. Kun tuo kappale selvisi, kerroin hänelle etten ole ikinä kuullutkaan siitä, ettemme osaisi tällä varoitusajalla.
Antti totesi siihen, että "No onhan sulla mun kaikki levyt"! No, suostuin, kaivoin ko. levyn esiin, nauhoitin sen hätäpäissäni kasetillekin. Lopun ikääni muistan, kuinka ystäväni autossa matkalla Tampereelle soitimme koko matkan tätä kappaletta yrittäen samalla laulaa mukana. Laulu meni kohdalleen mutta tanssi ei - liikaa liikkuvia osia kokemattomalle. Mutta muistoksi jäi ikimuistoisen hauska videonpätkä, joka yhä usein naurattaa kyyneliin asti - ja elävä muisto Antista.
Hauska muisto Antista on myös se, kuinka tavallinen tyttökin sai hetken aikaa kokea hänen mukanaan, miltä tuntuu olla julkkis ja suosittu. Olin lyhyen aikaa keikoilla mukana t-paitamyyjänä ja tanssityttönä, Irwinin Rentun Ruusu - comebackin ja suosion aikoina.
Muistan elävästi sen, kun kiertäessämme keikkapaikoille Chevy Vanilla pysähdyimme huoltoasemalle kahvitauolle. Voi sitä tuolien kolinaa ja ihmisten ihmetystä: "Irwin!!!". Pyydettiinpä jopa meiltä tytöiltäkin nimmareita. Myös valkoiset Irwin-lakkimme olisivat olleet kovin haluttuja ja niistä oltaisiin maksettukin. Mielenkiintoista oli ajaa Cheyvllä kesällä keikkapaikalla kirjaimellisesti ihmismeren läpi, ihmisten hakatessa auton ikkunoihin ja oviin nimmareita vaatien!
Merja
Kommentit (0)
Ei kommentteja.