Vexi Salmi piti 1960-luvun alussa Hämeenlinnassa levykauppaa - liekö kaverinsa Irwinkin ollut siinä osakkaana. Tapasin käydä siellä plaraamassa levyjä ja joskus tietty ostinkin jotain. Bob Dylan oli kova sana ja minuakin, "Tipulaa" käyvää koululikkaa, poltteli halu laulaa folkia kitaran kera. Oma kitarakin oli jo hankittu, mutta miten oppia soittamaan sitä?
Päivänä muutamana astelin taas Vexin puotiin ja rohkaistuin kysymään häneltä, tietäisikö hän ketään joka voisi opettaa kitaransoittoa. "No olis tuolla takahuoneessakin yksi", totesi Vexi. Sieltä saapasteli esiin pitkä hujoppi, Irwin. Hän suostui hommaan ja oppitunnit aloitettiin oitis.
Treenipaikkana oli kansalaisopiston (vanha puutalo) kellari, tila jossa Irwin muutenkin treenaili Depraveds-bändinsä kanssa. "Mitä sä haluisit oppia soittamaan?" kysyi Irwin. "Ihan kaikkea", vastasin suurpiirteisesti. Jalona päämääränä oli taito säestää itseäni, mitä sitten ikinä laulaisinkaan. No, eihän se aivan niin yksinkertaista ole. Soinnuista aloitettiin ja joitain simppeleitä poppisbiisejä käytettiin harjoitusmateriaalina.
Irwinillä oli aika hurja maine kovana rokkarina, mutta se Irwin, joka neuvoi minulle sointuja kansalaisopiston kellarissa, oli ystävällinen, kiltti ja melkeinpä ujo. Mieleeni on jäänyt kuinka hän kertoi haaveestaan, että voisi joskus ansaita musiikillaan itselleen valkoisen flyygelin. Sen hän myös sai - ja taisi menettääkin.
Irwin kävi myös meillä kotona ja lauloi kaksi laulua, Aurinko tähdet ja kuu ja Autolla Kanarian saarille, jotka tallensin avokelanauhurillani. Tämä tapahtui vähän ennen kuin hän pääsi tekemään ensilevynsä. Irwin muuten ei suinkaan alkujaan laulanut nenäänsä, vaan hänellä oli kaunissointinen ääni. Honotus keksittiin kaupalliseksi täkyksi Dylanin ja kumppanien innoittamana.
Kitaratunnit eivät kovin pitkään kestäneet mutta tekivät tehtävänsä. Opin säestämisen alkeet ja rupesin tekemään omia lauluja. Levytinkin niitä lp:n verran Topi Kärjen putiikissa - sitten elämä kuljetti uusiin seikkailuihin ja kitara jäi vähitellen naulaan. Mutta muisto Irwinin kitaratunneista - ja ne laulut kelanauhalla - ovat säilyneet aarteina nuoruuden päiviltä.
Marita
Kommentit (0)
Ei kommentteja.