Olin kesällä 1960-luvun lopussa nuorena ns. kesänimismiehenä Juvalla. Kesäisessä, tuolloin vielä melko uinuvassa pitäjässä viran hoito sujui kokeneiden poliisimiesten ja kansliahenkilökunnan avulla etupäässä leppoisissa merkeissä. Oikeastaan ainoa virkaan liittyvä luontaisetu oli se, että pääsi ilmaiseksi tuolloin laajemmaltikin varsin suosittuun tanssipaikkaan Kisalinnaan muutama kilometri kirkonkylästä Sulkavalle päin.
Tanssilava oli varsin tyypillinen sen ajan tanssilava metsikössä järven rannalla ja esiintyjien, kuten järjestyksenvalvojienkin ns. backstage-tilat olivat varsin vaatimattomat tanssilavan takaosassa.
Irwin yhtyeineen oli saapunut keikalle ja tauolla osuimme samaan pieneen takahuonetilaan kahvia juomaan. Kuultuaan, että olin paikkakunnan virkaatekevä nimismies, Irwin tokaisi muitta mutkitta suunnilleen seuraavaa: " Älä kuule, ollenkaan huolehdi, mä on vähän ottanut kyllä pohiia, jotta laulu sujuu, mutta tää keikka me hoidetaan ihan jees". Sanoin, että en ole paikalla virantoimituksessa ja minulle on samantekevää onko nauttinut hieman "virvokkeita".
Irwin hoiti keikkansa tuolloin moitteitta runsaslukuisen tanssiyleisön iloksi ja eipä kai Kisalinnan tanssijärjestäjilläkään ollut huomauttamista Irwinin laulukunnosta. Tuohon aikaan näytti todellakin artistien raskas työ vaativan joskus hieman raskaammat huvit, kuten monista ikävistäkin julkisuuteen tulleista tapauksista hyvin tiedämme.
Rainer
Kommentit (0)
Ei kommentteja.