Juokse mielesi ja kehosi edestä
Jatkan aiemmissa blogeissani tärkeäksi katsomani kestävyysjuoksun mielen ja merkityksen pohdintaa ja aukikirjoittamista. Filosofien tarkastelutavan merkityksestä vakuuttuneena ajattelen sillä olevan painoarvoa.
Juoksemisen mieli ja merkitys eivät paljastu juoksemattomalle. Juoksemattoman silmä näkee ja korva kuulee mutta ymmärrys ei voi eikä pysty saamaan otetta itse asiasta. Kestävyysjuoksun mieli paljastuu konkreettisen juoksemisen kautta.
Muistan tilanteen opiskeluajoiltani 1980-luvun loppupuolelta, kun olin käymässä isäni luona Oulussa. Olin juuri oppinut taiji’ta (ns. kiinalainen aamuvoimistelu), jota päätin esitellä hänelle - isä oli entinen Kestilän Kisa-Veikkojen nyrkkeilijä. Taiji-liikket ovat kamppailutaitoliikkeitä. Liikkeet tehdään hitaasti hengityksen tahdissa. Taiji on kuin hidastettua kamppailua. Isä ei varmaankaan ollut moista ennen nähnyt. Hän tuumasi, että ”lopeta tuo, naapurit näkevät” (tein liikesarjaa olohuoneen ikkunan edessä). Hän lienee ajatellut, mitä ihmiset ajattelevat, kun näkevät oudon kaltaista haahuilua hänen asunnossaan – silloinhan hänkin tulisi leimatuksi oudoksi yms. Kun en lopettanut (en enää 27-vuotiaana totellut isääni), hän veti verhot ikkunan eteen!
Pelkkä juoksemisen katsominen ja kuuleminen eivät voi tuottaa sisäistä kokemusta, joka auttaisi ymmärtämään mistä itse asiassa on kyse ja mikä on sen mieli – itsestään selvää tämän pitäisi olla, mutta käytäntö osoittaa ettei ole. Jos kestävyysjuoksua kritisoidaan ilman omakohtaista juoksemista, on
se sama, kuin arvostelisi ruokia pelkän ruokalistan lukemisen perusteella ilman että maistaisi ruokia. Ehkä tällainen kritiikki ja lähestymistapa ovat seurausta rationaalisuuden harhasta, josta niin usein – olisiko oikein sanoa – länsimaista perinnettä syytetään. Ilmiöitä pyritään ymmärtämään järjen avulla, mikä on toki ollut tuloksellista kuten ihmiskunnan historia osoittaa. Mutta ilmiöitä, joita pyritään ymmärtämään ja haltuunottamaan, on niin monenlaisia ja olemukseltaan niin erilaisia, että kaikkiin ei saa niiden ”todellista olemusta” vastaavaa ymmärryssuhdetta (pelkästään järjen avulla).
Jope Ruonansuu sanoo osuvasti ”ajattele ite”. Hyvä ohjenuora kestävyysjuoksun ymmärtämisen suhteen voisikin olla ”ajattele ite, tee ite”. Eli käytännössä, tee ite, ajattele ite, tee ite, ajattele ite jne. jatkuvana prosessina. Tällöin tekemisen (juoksemisen) kautta saadaan omakohtaisia kokemuksia, joita ajatellaan, ja kasvaneen ymmärryksen avulla harjoitellaan taas (ja mahdollisesti laadukkaammasta lähtökohdasta käsin). Tämä on jatkuva dialektinen prosessi (tai hermeneuttinen kehä), jossa oma toiminta antaa ymmärrykselle todellista ja konkreettista ymmärrysainetta, jonka perusteella saa pelkkään silmään ja korvaan perustuvaa ymmärrystä todellisemman otteen itse asiasta.
Tänään on 28 marraskuuta. Ulkona sataa räntää, ilma on sumuinen ja harmaa, maa on loskainen. Lähden 10 km:n lenkille muutaman tunnin kuluttua. Juoksen Petsamosta kuntopolkua Niihaman majalle ja takaisin.
Tapio Koski
