Toisen valmennettavan mietteitä

Tässä Erja maratoniohjelmasta. Minulle pääseminen tähän harjoitteluun, tv-ohjelman tekoon ja lopulta Venetsiaan juoksemaan oli ehdottomasti vuosien 2004-2005 kohokohta. Olin haaveillut jo parinkymmenen vuoden ajan maratonille osallistumisesta, ja uteliaisuuttani ilmoittauduin ehdokkaaksi. Valintaprosessi kesti koko kesän 2004, ja kun sain kuulla että minut oli valittu, ajattelin että pakko on nyt mukaan mennä, vaikka peruakin olisi siinä vaiheessa vielä voinut; tämmöinen tilaisuus tulee vain kerran elämässä. Tuntui, että tästä voi seurata vain hyvää: kunnon kohoamista alkuperäisestä rapakunnosta, tutustumista kiinnostaviin ihmisiin ja tv-ohjelman tekoon.

Pääsin harjoittelun alkuun. Ensimmäiseksi oli 20 minuutin sauvakävely sykkeellä 120. Nyt jo naurattaisi noin rauhallinen aloitus, mutta siinä tilanteessa se oli oikea. Kyllä valmentajat Lasse ja Enska osasivat ammattinsa.

Huumorilla katselen esiintymistäni tv-ohjelmassa. Kokonaisuushan tuossa on tärkein. Alussa mietin sitäkin, että saankohan minä tv:hen kuvattuna sanaa suustani, kun olen pohjimmiltani ujo; ihmiset yleensä näyttävät siellä niin luontevilta. Mutta matkan varrella tähänkin tottui, kun ohjaaja Elina ja kuvaaja Pasi osasivat kyllä käsitellä meitä, ammatti-ihmisiä kun ovat.