Kuulokulmia
-
Lajeja on useita
Radio on niin vanha väline, että sillä on jo 90-vuotinen historia. Tänä aikana on syntynyt paljon ohjelmiston lajityyppejä, joista suuri osa on vielä elossa. Uutisvälineenä radio, ainakaan Yleisradio, ei aloittanut, mutta tällä hetkellä se on sitä mitä suurimmassa määrin. Uutisia ei radionkuuntelija pääse pakoon, vaikka kuinka haluaisi. Radio on uutisväline.
-
Tietoja ja kertojia
Olen ennenkin kirjoittanut ja ihmetellyt sitä, miksi on niin vähän taideteoksia urheilusta, miltä taiteen alueelta tahansa. Minusta erityisesti suomalainen doping olisi tarjonnut jo useamman vuosikymmenen ajan ainesta ja aihetta tehdä vaikkapa kuunnelmia. Jostain syystä doping on kummallisesti koko ajan julkisuudessa esillä, mutta oudon verhotusti. Doping ymmärretään ikään kuin jonkinlaiseksi salarakkaaksi, jonka olemassaolo tiedetään, mutta joka olkoon jokaisen urheilijan oma yksityisasia.
-
Ääniä päällekkäin
Kuunnelma on äänitettyä teatteria yhtä vähän kuin elokuva filmattua teatteria. Molemmissa taltioidaan näyttelijöiden roolityötä. Elokuvassa kuvataan ja äänitetään, radiodraamassa äänitetään. Taltiointi ei kuitenkaan tarkoita vain viileätä dokumentointia, vaan elokuvassa tarkkaan valittuja kuvakulmia, -suuntia ja -rajauksia, valoja jne. ja kuunnelmassa akustisia ympäristöjä, äänityssuuntia, -etäisyyksiä, mikrofonityyppejä.
-
Ääneen näyttelemistä
Kuuntelin aivan äskettäin kaksi kuunnelmaa: ”Kristuksen morsiamen” ja ensimmäisen jakson uudesta huvikuunnelmasarjasta ”Hanhen selästä”. Jos ”Hanhen selästä” olisi kuulunut vaikkapa viereisen huoneen radiosta niin ettei olisi saanut selvää sanoista, olisi kuitenkin tajunnut että kyseessä on viihde. ”Kristuksen morsiamessa” olisi joutunut vähän pitempään kuuntelemaan ymmärtääkseen, että on kyse draamafiktiosta.
-
Osallistuminen
Menneinä vuosina osallistuin lukuisiin kuunnelmaseminaareihin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Niissä pohdittiin aina miten saataisiin kuulijat osallistumaan kuunnelman toteutumiseen. Osallistuminen merkitsi kuitenkin eri asiaa kuin minun nuoruudessani, jolloin sillä tarkoitettiin esim. teatteriesityksen osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun, osallistumista yhteiskunnan muuttamiseen, osallistumista edistyksellisyyteen taantumuksellisuutta vastaan.
-
Ääniversumi
Radion ohjelmisto jaetaan usein kahteen ryhmään: puheohjelmiin ja musiikkiohjelmiin. Jako on selkeä, mutta karkea. Puheen ja musiikin väliin jää laaja universumi ohjelmia, jotka eivät ole puhtaasti puhetta eivätkä puhtaasti musiikkia. Olin mukana ideoimassa aikanaan sellaista ohjelmakokonaisuutta, jolle annoimme nimen ”Ääniversumi”.
-
Ääniä läsnäolosta
Palokärjen huuto on kirkas ja läpitunkeva. Millaisia ovat muistojen äänet? Aineettomien varjojen äänet? Palokärki on kuoleman lintu. Pipsa Longan ja Tiina Luoman kuunnelmassa ”Varjoinen talo” se on asettunut talon pihapiiriin. Talo on kuunnelman puhujan äskettäin kuolleen äidin talo. Tyhjä talo, joka herättää muistot. Äiti on poistunut iäksi. Jäljellä on keinutuoli, astioita, seinäkello, valokuvia.
-
Kuunnellaan kilpaa
Komedia ja jännitys näyttävät olevan vaikeita lajeja kuunnelman tekijöille. Kuuntelin Ylen kuunnelmakilpailun teokset enkä voi muuhun päätelmään tulla. Syitä on varmaan useita. Uskoisin että yksi merkittävimmistä on se, että radiota ilmaisuvälineenä ei tunneta. Radiota ei toisin sanoen kuunnella tai sitä ei suorastaan osta kuunnella.
-
Erikoisohjaaja
Jatkan kuunnelman kuolemasta. Radiodraama kuolee, jos ei ole siihen erikoistuneita ohjaajia. Radiodraaman ohjaaminen ei ole niin hyvin palkattua, että kukaan voisi freelancerina sillä elää, siksi on välttämätöntä, että Yleisradio itse huolehtii tämän taidon säilymisestä ja kehittymisestä. Se tarkoittaa, että Ylellä on oltava vakinaisesti kiinnitettynä radiodraamaan keskittyviä ohjaajia.
-
Näkymätön
Olin Radioteatterissa yli kaksikymmentä vuotta (1986-2009). Koko sen ajan puhuttiin kuunnelman kuolemasta ja järjestettiin kansainvälisiä symposiumeja aiheesta ”radiodraaman hengissä säilymisestä”. Monessa maassa radiodraaman tekeminen onkin jo käytännössä lopetettu. Suomessa se kuitenkin elää edelleen. Mutta on hyvin paljon käsikirjoittajia ja kirjailijoita, ohjaajista puhumattakaan, jotka eivät tiedä kuunnelmasta mitään. Se on heille vain jokin menneisyyden radio-ohjelman muoto, mutta ei mitään elävää. Jotakin näkymätöntä
test
Uusimmat blogimerkinnät
Pertti
Se mitä sanotaan onnellisten naisten ja maiden historiasta pätee myös draamaan.
Uusimmat kommentit