Henri Pulkkinen: Vuoden parhaat lainit

Henri Pulkkinen valitsi vuoden parhaat lainit.

Musiikissa kiinnitän ensimmäisenä huomiota sanoituksiin. Monet suosikkikappaleeni ovat minulle läheisiä nimenomaan tekstiensä vuoksi, eikä artistien soitto- tai laulutaito ole koskaan pahemmin kiinnostanut. Viime vuosina minua on kiehtonut rocklyriikassa etenkin kiteyttäminen. Säkeistöt tekevät biisin, mutta välillä yhteen riviin voi kiteytyä jo kaikki tarvittava. Sen kunniaksi koostin listan tämän vuoden parhaista yksittäisistä riveistä eli laineista. Olkaa hyvät, vuoden toivottavasti viimeinen top-listaus:

5. “I play a game of tennis”, Julia Holter - World

Julia Holterin loistavan Loud City Song -albumin surrealistisessa avausraidassa liikutaan unenomaisessa suurkaupungissa, jota laulajatar yhtäaikaisesti syleilee ja vieroksuu. Aluksi täysin irralliselta tuntuva lausahdus tenniksen peluusta nousee pidemmällä kuuntelulla tekstin tärkeimmäksi yksittäiseksi kohdaksi, muistuttaen Michelangelo Antonionin Blow Up-elokuvan absurdista lopetuskohtauksesta. Holter ymmärtää elämän koostuvan suureksi osaksi ohimenevistä ja merkityksettömistä hetkistä.

4. “The only words I've said today are beer and thank you”, Bill Callahan – The Sing

Viidennentoista studioalbuminsa tänä vuonna julkaissut Bill Callahan kuulostaa tyytyväiseltä mieheltä. Nuoren Callahanin suussa tämä samainen lauseenpätkä soisi täysin erilailla. Uudelta Dream Riveriltä on turha etsiä uran alkuvaiheen katkeruutta ja misantropiaa. Mies on löytänyt paikkansa, ainakin toistaiseksi. Onkin helppo nähdä vanheneva Bill istumassa nuhjuisen baarin nurkassa tarkastelemassa kanssaihmisiään, ujo hymy kasvoillaan.

3. “Girl, don't treat me like a stranger, girl, you know I've seen you naked”, Drake – Furthest Thing

Menestys ei tuonut Drakelle onnea, päinvastoin, uransa huipulla oleva räppäri tuntuu olevan yksinäisempi kuin koskaan. Drakella on taito tehdä miljonääriplayboyn huolista universaaleja ja samaistuttavia. Hänen kirjoitustyyli on ajoittain niin vaivaannuttavan rehellistä, että sen narsistinen itsesääli onnistuu kääntymään sympaattiseksi. Tämä säe on Drakea kiteyttävimmillään, samanaikaisesti rehentelevä ja sydäntäsärkevä.

2. “Miley Cyrus floats in a swimming pool in Toluca Lake”, Nick Cave and the Bad Seeds – Higgs Boson Blues

Jumalpartikkelin mukaan nimetty Higgs Boson Blues on Nick Caven kahdeksan minuuttinen kuumehoureinen lopunajan roadtrip. Sen aikana Robert Johnson myy sielunsa pirulle, aids tarttuu ihmiskuntaan ja lopulta Miley Cyrus kelluu uima-altaassa. Huvittavaa on, että Cave valitsi juuri Cyruksen rappeutuvan kulttuurimme keulakuvaksi, sillä Caven albumi ilmestyi jo alkuvuodesta ennen suurinta Mileygatea. Säkeen tarkoitus ei ole ilkkua popparia, vaan hänen tekemisiään vatvovaa kulttuuriamme. Jos kaikki loppuu kuitenkin, onko millään mitään väliä? Antaa Mileyn kellua.

1. “After all these long ass verses, I'm tired, you're tired, Jesus wept.”, Kanye West – Bound 2

Kanye Westin skitsofrenisen Yeezuksen viimeinen kappale Bound 2 on muuhun albumin verrattuna yllättävänkin maanläheinen, niin tuotannollisesti kuin tekstiltään. Riisuttu Bound 2 kertoo rakoilevasta parisuhteesta, jota kertoja yrittää epätoivoisesti pitää kasassa, vaikka tiedostaakin suhteen olevan hajoamaisillaan. Viimeisen rivin aikana Kanye ei kuitenkaan enää käy monologiaan pelkästään laulun tarinan sisällä, hän puhuu nyt myös suoraan kuuntelijalle. Albumi on loppumassa, Kanye on väsynyt, kuuntelija on väsynyt. Hän kokee antaneensa meille kaikkensa. Jeesuskompleksinen albumi lopetetaan englanninkielisen Raamatun lyhimpään jakeeseen : John 11:35: Jesus wept. Lopetus on äkillinen ja odottamaton. Nostaako hän itsensä vielä viimeisen kerran moderniksi Jeesukseksi vai onko Kanye sittenkin nousemista odottava Lazarus? West on helppo nähdä pelkkänä harhaluuloisena egoistina, mutta miehen tekemisiä värittää aina tarkkuus, kunnianhimo ja uskallus. Siksi Kanye West räppäämässä nyyhkyttävästä Jeesuksesta on suosikkilyriikkani vuodelta 2013.

HENRI PULKKINEN
Kirjoittaja on helsinkiläinen rap-artisti ja DJ.