Metal Evolution: raskaan rockin tarina

Eiköhän tätä tule seurattua, mutta ihmetystä herättää, mihin on ympätty black ja death metal?

Se on ympätty juuri sinne minne se kuuluukin. Eli ROSKAKORIIN.

sellainen säälittävien lapsuudessa hyväksikäytettyjen rääpäleiden lahjoton ruikutus on häpeäksi koko heavy genrelle.

Eihän se yllätä, että ne mielenkiintoisimmat tyylit on unohdettu tyystin ja kokonaisia jaksoja on uhrattu power metalille, glam metalille ja nu metalille. Eikä grunge tai shock rock (mitä liekään) oikeastaan kuulu edes joukkoon.

Komppaan keskustelun aloittajaa. Mikäli black metallin pioneerit, kuten esimerkiksi Venom tai Mercyful Fate, on sivuutettu, niin vähän jää aneemiseksi. Toivotaan kuitenkin ettei näin ole.

Miksi otsikossa on sana evoluutio eli kehitys ?
Tietääkseni yksikään sävelmä ei ole syntynyt itsestään pöytälaatikkoon, vaan ne on sävelletty.
Nuotteja eli informaatiota ei synny itsestään, eikä se kopioidu itsestään.

Muistaakseni jokaisen laulun perässä on SÄVELTÄJÄ, eli biisin LUOJA.

Siitä voi sitten taittaa peistä ikuisesti mikä on metallia ja mikä ei, ja mitä mikäkin metallin alagenre pitää sisällään. Jätetään se kuitenkin jonnekin muualle ja ollaan iloisia siitä että tällaisia ohjelmia esitetään. Tämän sarja genretulkinta perustuu tekijänsä aiemmassa elokuvassaan Metal: A Headbanger's Journey esittämään metallin sukupuuhun, joka löytyy helposti Googlella.

Käsitys metallista on parissa vuosikymmenessä muuttunut melkoisesti musiikin muuttuessa aina vain aggressiivisemmaksi. Iso osa 80-luvun hevimetallista on nykykorvaan lähinnä hard rockia, mutta ei se sen arvoa vähennä. Luulisi sarjan tästäkin puhuvan.

Täällä vain keskustellaan genreistä. Yksi syy siihen miksi en nykymetallia enää seuraa on tämä genrepoliisien yliote. On tuhat eri genreä ja genren alagenreä, ja sitten vielä lapsellinen kiistely siitä kuuluuko joku bändi X siihen ja siihen genreen.
Parempi olisi, että unohdettaisiin ne jäykät genrerajat ja soitettaisiin musiikkia. Hyvä biisi on hyvä biisi oli genre mikä tahansa, vaikka myönnetään kuitenkin että täysin genretön musiikki on utopiaa.

Samaa minäkin ihmettelen. Ko. Musiikkityylit ovat kuitenkin lähinnä minun sydäntäni.

Tekijät ovat saaneet niin paljon palautetta extreme metalin puuttumisesta että tekeillä on 12. jakso joka käsittelee extreme metalia.

Sukupuussa eniten tykkäsin Pre-Metal -osan ekasta nimestä. Itse olisin lisännyt seuraavaksi herran Ludwig v. Beethoven, koska yksikään metallifani ei voi olla ainakaan salaa pitämättä herran sinfonioista nro 5 ja nro 9.

Deep Purplen pistäisin mieluummin hard rock -osastoon! Selvä siirtymävaihebändi rockista heavyyn. Grunge voisi puolestaan olla heavy metalin äpärälapsi, nyt sillä on näemmä varattu kokonainen jakso!

Siis tuo sarja on todennäköisesti tehty faktojen eikä henkilökohtaisten mieltymysten perusteella ja koska glam metal oli pinnalla ehkä liiankin suuresti 80- luvulla, on se sen takia nostettu isoon rooliin kokonaiseksi jaksoksi. Yhdyn kommenttiin grungesta...

Musiikkihan on aikoja sitten jäänyt metallissa sivuosaan. Metallijengille vaatteet on aatteet ja lokerojen rajat maaiman vakavin asia.

Siispä: Missä on sukkahousuhevi ? Minne jäi lippalakkihevi ? Minä vaan kysyn.

"Metallijengille vaatteet on aatteet ja lokerojen rajat maaiman vakavin asia."
Tietysti on turhauttavaa kiistellä jostain tarkoista alagenren rajoista (vaikkakin oikeassa seurassa nörttimäisen viihdyttävää), mutta tässä ohjelmasarjassa hämmentää lähinnä keskittyminen populaareihin, etäisesti metallissa kosketuksissa oleviin ilmiöihin (shock rock, grunge, nu metal) sen sijaan, että tarkemmin ruodittaisiin "syvemmällä metallissa" olevia haaroja kuten black, death ja doom metal - tai vaikka folk metal. Mutta ei se mitään, ohjelma on tehty mainstream-lähtökohdista ja varmaan sellaisena ihan hyvä. Ainakin ensimmäinen jakso oli ihan mukava pätkä.

Tämä on kyllä hieno asia: "Tekijät ovat saaneet niin paljon palautetta extreme metalin puuttumisesta että tekeillä on 12. jakso joka käsittelee extreme metalia."

Vaikuttaa ihan asialliselta sarjalta. Mutta näkyisipä haastateltavien nimet ruudun yläreunassa. Ei näin keski-ikäisenä enää meinaa muistaa teinivuosien idolien nimiä ja nyt ne jäävät suomenkielisen tekstityksen alle.

No näiden purnaajien katsannoissa hevi on varmaankin syntynyt joskus 90-luvulla, aikaisintaan, ja on ylipäätään tosi originellien ja itsenäisten tyyppien tosi rankkaa musaa, jota mitkään "mainstream"-massat ei kuuntele... Vähänkään laajemmalla ajattelullahan ei voi päätyä tuollaiseen ruikutukseen glam metallista, grungesta, shokkirokista jne. ja niiden aiheeseen kuulumisen oikeutuksesta.

Ehkä bläkkis tai death metal on jääneet pois sen takia, että niiden totisimpien ystävien ajatusmaailmalle ei voisi tehdä totista oikeutusta jättämättä vastaavasti koko muuta todellisuutta pois? ;P

loistava dokumenttisarja.
...ja mahtavan huvittavaa tämä genrepoliisien viisastelu.
Itsekin taisin olla melko tosikko silloin 14-vuotiaana kun ensikertaa aihealueeseen tutustuin.

Voi reppanaa. Et tainnut tajuta kirjoitusta. informaatiota ei synny itsestään sattumalta. EI nuotteja, eikä tekstiä. Elävästä solusta puhumattakan.
Tämänkin dokumentin alussa näytetään diakoni darwinin naamaa jotta voidaan aivopestä ihmisiä ateistiseen maailmankuvaan.

Eli biisit eivät synny itsestään, vaan niillä on säveltäjä. Eli Luoja, kuten ihmisellä ja universumilla.

Totta, "Metal Degeneration" olisi ehkä tosiaan parempi nimi, ja ylipäätään kaikella paskallahan on oltava tekijänsä, eli lannanluojia on maailmassa pääteltävästi ilman muuta oltava ääretön jono - eiku miten se menikään?

Mutta kuitenkin pystyy päätymään samanlaiseen ruikutukseen blackista, deathista ja muista nyt pois jätetyistä? Niinpä niin. Toisaalta, glam ja grunge on kätevää napata mukaan, toinen kaatui, toinen nousi. Nu metalin kokonainen jakso taasen mietityttää edelleen, mitä metallin historiaan vaikuttavaa ja hienoa siitä jäi käteen. Ja edelleen haluaisin tietää mitä hittoa tämä shokkirock edes on? No, sittenhän sen näkee, kun jakso tulee eetteristä.

"Mutta kuitenkin pystyy päätymään samanlaiseen ruikutukseen blackista, deathista ja muista nyt pois jätetyistä? Niinpä niin. [etc.]"

MOT. Löysää jo sitä pipoa? "Ruikutus" ei toki ollut samanlaista, ja sen perässä oli myös hymiö korostamassa asiaa. No ei vissiin silti (yllättäen) mennyt perille... :-D

...Onhan se sinänsä varmaan jännä, kun voi miettiä noita genre-kysymyksiä. Oikeastaan ihan sama, mitä sarjassa tulee tapahtumaan, pohdinnan voi aloittaa jo etukäteen ja jatkaa jälkikäteen.

Mä en edes tiedä, mitä on "extreme"-metal, kun ei siinä ole yhtään mitään extremeä. Extreme-bändikin on luultavasti extremempi.

ShockRock menee tiettävästi tuonne Alice Cooper-osastolle. Ja jos joku kehtaa väittää että bändit kuten Cooper, Skid row yms eivät ole missään tekemisissä metallin kanssa, voivat genrepoliisimielipiteineen juosta järveen...

Aamen.

Millähän lailla tuossa edellisessä kommentissa oli kirjoittajalla pipo kireällä? Parempi kun jätät jatkossa tuollaiset "muka sarkastiset" viestit lähettämättä. Teet vaan ittestäs naurettavan.

Itse asiaan:

On kyllä käsittämätöntä, että dokumentista on jätetty kokonaan pois black, death, doom, folk.....ym. hyvinkin merkittävät genret ja sen sijaan käytetty ihan jakson verran tyylilajeihin kuten Glam- tai Nu- metal.... Voi elämän kevät. Kuten yllä jo mainittu niin dokumentti on tehty helposti pureskeltavaksi koko kansan hötöksi, mutta vakavasto otettavana dokumenttina tätä ei voi millään mittarilla pitää.

Hedelmätön, ahdasmielinen ja keskenkasvuinen genrenipotus jatkui. Niin kuin sinunkin viestissäsi. Huolehdi kuitenkin vain niistä omista avautumistasi tästedes, älä minun. Olet itse naurettava.

...Niin, pipo oli siis kireällä juuri siinä kohtaa, missä ironian ymmärtäminen kävi mainitusta totisuudesta johtuen mahdottomaksi. En viitsi enempää vääntää rautalangasta, jos on noin ylivoimaista ymmärtää. Taukit.

Ihmettelen kans, et miksei puhuta industrial metallista...

Jos tehdään kulttuuridokumenttia hevimusiikista, niin oletettavasti siinä tällöin keskitytään niihin hevin vaiheisiin ja kehityslinjoihin, joilla on yleisesti ollut suurin volyymi ja näkyvyys, jotka ovat saaneet ihmiset merkittävimmin liikkeelle ja siten vaikuttaneet näkyvimmin kulttuurissa ylipäätään.

Vaikka monia vähälle huomiolle jääviä, tärkeitä genrejä voi kaivata, on aika naiivia julistaa dokumentin keskittyvän vain "kaupallisiin" tyylisuuntiin ja "aidon", "epäkaupallisen" hevin tulevan vastaavasti sivuutetuksi. Varsinkin kun suunnilleen kaikki hevigenret leviävät todellisuudessa suurten tuotanto- ja markkinointijärjestelmien avittamina, ja kun tästä on todennäköisesti suurimman osan kommentoijistakin kiittäminen sitä, että ovat alunperin edes löytäneet sen oman lempigenrensä pariin...

Over & out.

Missä on Children of Bodom?

En ymmärrä tuota grungen tai nu metallin väheksymistä metallimusiikissa,ne ovat oleellisia osia kuten muutkin (esim.black,death,doom,folk,power,glam...ym.),ei voi väheksyä niitten osuutta metallimusiikin kehityksessä vain sen takia,koska jos sattuvat olemaan jonkun mielestä huonoa musiikkia. Grungellahan on vahva pohja juuri metallimusiikissa,se haara lähti kehittymään juuri sen takia kun glam alkoi menemään yhä enemmän sisäsiittosemmaksi ja bändeistä alkoi tulla jotain ihan muuta. Grunge oli se tarvittava ravistelu metallimaailmaa kohtaan ja se kumminkin juuri 90-luvulla puhutteli eniten nuorisoa,he pystyivät samaistumaan niihin aiheisiin joista yhtyeitten kappaleensa kertoivat. Sekä se samalla teki metallista taas sen kapinallisen äpärälapsen,joka on aina ollut musiikissa,koska 80-luvun lopulla metalli alkoi mennä siihen radioyställiseen suuntaan liikaa...ja loppujen lopuksi,jos todella olet metallimusiikin ystävä,niin kuuntelet sitä yli genre-rajojen eikä ollen tiukasti vain että "grunge,hard rock,nu metal,black tai shock rock..ym. ei ole "tosi" metallia". Jokaisella niistä on jalansijansa metallin evoluutiossa halusit tai et,sekä jokaisessa genressä on ne hyvät ja huonot bändinsä...Aikuistukaa jo hieman!!! aina vain parjataan mikä on metallia ja mikä ei,eikö sitä pitäisi olla yhteisenä ryhmänä ja ylpeänä että on tämän musiikin harras kuuntelija \m/

Deep Purple, Led Zeppelin, Black Sabbath...,mutta mihin ihmeeseen unohtui Uriah Heep, (jonka teosta Salisbury muuten juuri nyt kuuntelen)

^Uriah Heepin studioalbumit vuoteen 1976 asti peittoaa helposti Deep Purplen koko tuotannon. Ehkä se on vain aliarvostettu aikalaisiinsa verratuna.

Täytyypä myöntää, että päässyt yllättämään nuo alkujaan "kyseenalaisimmatkin" jaksot. Hyviä pointteja ja hyvää työtä. Glam, grunge ja jopa nu metal-jaksot olivat viihdyttäviä ja paikkaansa puolustavia. Tietty täytyy muistaa grungen kohdalla sen vaikutuksesta puhuttaessa, että samaan aikaan death- ja blackmetal toki veivät metallia muihinkin suuntiin ja toivat omalta osaltaan uutta energiaa skeneen. Eli ettei asia ole välttämättä niin yksinkertainen, kuin miltä se näyttää.

Ihmettelen, kun thrashmetaljaksossa ei edes mainittu ensimmäistäkään saksalaista thrashmetalyhtyettä, vaikka se on tyyliltään aika erillaista kuin jenkkiläinen thrashmetal ja iso osa thrashmetallia. Sekä ihmettelen, sitä ettei glammetal jaksossa ollut pienintäkään mainintaa Hanoi Rocksista, vaikka se on ollut yksi suurimpia vaikuttajia sen metallimuodon syntyyn. Lisättäkööt ihmettelyyn vielä muutenkin pohjoismaisen hevin unhoiyyaminen lähes tyystin.

Voih! Eikö Areenalla ole noita ensimmäisiä jaksoja enää? Huomasin vasta marraskuun puolivälissä että tämähän dokkarisarja pitää katsoa. Onko jaksoja 1-4 missään katsottavana?

Kiitos tästä sarjasta. Kiinnostavin jakso on tietysti progemetalli. Mielestäni tyylisuunnan aloittajia olivat Rainbow ja Black Sabbath, kumpikin varsinkin Dion ollessa vokalistina.

Tuotantoyhtiö lienee jenkkilafka ohjelman sisällöstä päätellen. Britit olisivat hehkuttaneet enemmän punkkia ja omia bändejään. Anglot tuppaavat keskittymään omaan kieliryhmäänsä, mutta etenkin jenkeille muu maailma on aina sivuseikka.

Ollaan kiitollisia, että joku on viitsinyt tällaisen dokkarin tehdä. Emme koskaan pääse yhteisymmärrykseen musiikkimausta, mutta juuri siitä syystä maailmaan ilmaantuu aina uudenlaisia bändejä (joista voimme sitten taas riidellä). Minne jäi Porcupine, Coroner...Tuollainen dokkari voi korkeintaan raapaista metallin pintaa, mutta ehkä joku raapaisee taas joskus uudestaan :0

HUOMIO KAIKKI RASKAAN ROCKIN YSTÄVÄT! Koko Metal Evolution -sarja on nyt katsottavissa Areenassa viikon ajan, eli 2.2.2013 asti. Tässä linkki Areenaan:
http://areena.yle.fi/tv/1768779