Kuningas Alkoholi: Naista väkevämpää

Julkaistu tiistaina 22.06.2010 7 175

Raija (oik.) tuntee naisten päihdetavat, Anne käyttää kohtuullisesti ja Christa osallistui Lupaus-ohjelmaan.

TV1 torstaina 24.6. klo 21.05

Suomalaisten naisten alkoholinkäyttö on lähes kuusinkertaistunut 40 vuodessa.

1960-luvulla naisista 40 prosenttia oli raittiita, 2000-luvulla enää kymmenen prosenttia.

Naiset juovat nykyään noin neljänneksen kaikesta käytetystä alkoholista, ja ovat juomatavoissaan lähestyneet miehiä.

Naiset juovat entistä useammin humalahakuisesti, ja myös nuoret tytöt juovat usein kuten pojatkin.

Raija Lindberg on ollut 15 vuotta raittiina ja on naisten päihdehoitokoti Tuhkimon toimitusjohtaja. Anne Moilanen on Tulva-lehden päätoimittaja, alkoholin kohtuukäyttäjä ja feministi. Christa Saarinen oli viime talvena mukana TV1:n ohjelmasarjassa Lupaus, jossa osallistujat olivat viisi viikkoa kokonaan ilman alkoholia.

Naiset keskustelevat Juhani Seppäsen vieraina siitä, onko alkoholi naista väkevämpää.

 

Lisää ohjelmasta Kuningas Alkoholi ja lukijoiden tarinoita

Kuningas Alkoholi (1 osa): Alkoholi tuottaa iloa

Kuningas Alkoholi (2 osa): Rakas renttu

Kuningas Alkoholi (3 osa): Viina ja rakkaus

YLE Uutiset: Naisten alkoholinkäyttö kuusinkertaistunut

 

Suosittele175 Suosittelee

Kommentit

keskiviikkona 23.06.2010

Ihmettelen hirmuisesti sitä, miksi naisten pitää kitata viinaa miesten lailla. Viinan käyttö kun näkyy naisesta aika pian ulospäinkin. Iho rapistuu, rypyt syvenevät, paino nousee, turvottaa. Sitten ostellaan kalliita ihovoiteita ja meikataan, että näytettäis hyviltä.
Kyllä se kauneus hoidetaan ihan sisältä päin.

lauantaina 11.01.2014

yhtälailla se runsaan alkoholin juominen rupeaa näkymään miehissäkin vanhemmiten.. (paino nousee, turvottaa) ja myös viina lisää miehillä öykkäröintiä, ei unohdeta sitä faktaa... jos mietitään oikeen kunnolla nii kelle se si sopis? jollai menee pää kunnolla sekasi.. jollai vähemmä.. kukin tyylillää:)

torstaina 24.06.2010

Naisten juominen on tosiaan perheen tilanteesta riippuvaista. Kun on nuori ja lapset pieniä, niin tottamooses äiti ei juo... Mutta kun lapset kasvavat ja lähtevät kotoa vähin äänin, niin naiselle jää aikaa ja tilaisuuksia tissutellakin...rentoutuakseen!! ja peittääkseen yksinäisyyttään. Avioerot ovat myös iso tekijä naisten juomiseen, koska yksin jäätyään nainen on "vapaampi" ottamaan rennosti..

Totta, että miehet eivät juovia naisia diggaa...

perjantaina 25.06.2010

Morjens Kunkku !
Ensinnäkin. Olisin jättänyt ohjelmasta pois tän, koko ajan äänessä olleen ilmestyksen. Hän vei muilta kaiken ajan. Se oli ikävää katsella ja kuunnella, muillakin olisi ollut varmaankin enemmäänkin sanottavaa, mikset ohjannut ohjelmaa?

Nainen ja alkoholi. Alkoholihan ei sovellu kenellekkään, kaikkien meidän persoonamme muuttuu enemmän tai vähemmän. Naisissa tuo muutos on varsin silmäänpistävää ja todellakin negatiivistä. Muutos on huomattavasti voimakkaampi mitä se on miehellä. Vaimoni, joka on alkoholisti, ollut kuivilla jo jonkin aikaa, mutta, mutta, vaara piilee nurkan takana koko ajan. Hänessä tuo muutos on huikea. Selvinpäin hän on vaikka kuinka mukava, älykäs, hauska, huumorintajuinen, tekee asioita ja me viihdymme todella hyvin, niin kauan kuin hän on selvinpäin. Kun hän otti viinaa, niin ei ikävämpää, ilkeämpää, agressiivisempaa ihmistä maailmasta löydy. Voisin kertoa hurjia juttuja pahimmasta ajasta. Ja kaiken tämän taistelun aikana tein huomioita naisesta ja alkoholista ja viinasta yleensäkin. Otin itsekin joskus, mutta pyrin välttämään sitä, että olisimme olleet yhtä aikaa humalassa, koska siitähän ei ollut seurauksena kuin tappelu. Kyllä se on vaan todettava, että kun on porukka tai vaikkapa vain kaksi ihmistä, mies ja nainen, ja kuvassa mukana on viinaa, että jossain vaiheessa tulee jonkinasteista nahinaa, mitä varmaankaan ei olisi tullut selvinpäin. Suurin osahan henkirikoksista tehdään viinan vaikutuksen alaisena ja sitä sitten syytetään. Viina ei saa muuta kuin pahaa ja riitaa aikaiseksi. Tein töitä hänen raittiutensa eteen vuosikausia, joskus olivat voimat vähissä, mutta jatkoin kuitenkin ja onnistuin. Oman alkoholin käyttöni ohjasin tilanteisiin missä hän ei ollut mukana ja ajan myötä käyttöni on pudonnut lähes nollaan. Miksi juoda tai edes nauttia hieman alkoholia, koska siitä harvemmin on mitään hyötyä? Hetkeksi voit saada hyvän olon tunteen ja paeta arkea, mutta se kaikki tulee takaisin. Viina on huume siinä kuin mikä muutkin huumeet, kokaiini tai hassis jne, aiheuttaa riippuvuutta. Joillakin kyllä tuo viinan juonnin kontroloiminen onnistuu, kaikilla ei, toisilla alkoholistin geeni aktivoituu, toisilla ei. Ihmisten juomiseen ja varsinkin nuorten juomiskokeiluun on melkoisena syynä se, että viinasta on tehty eräänlainen sankarillinen myytti. Harmillista. Kyllä juhannuksenkin voi ihan hyvin viettää ilman alkoholia, itselleäni on menossa jo varmaankin kahdestoista juhannus ilman, ei pisaraakaan. Juhannus on otollinen ja "luvallinen" päivä kaikille kalenterijuopoille. Icke skål, Tomppa,.

perjantaina 25.06.2010

Tomppa kirjoittaa silkkaa asiaa.
Vaikka joka paikassa hoetaan, että ihmiset voivat nykyaikana elää niin yksilöllisesti, niin enpä muista nähneeni ihmisiä koskaan niin laumasieluisina kuin nykyisin.
Kaikkien on tehtävä samaa, samalla tavalla, samaan aikaan, ja oltava kernaasti asioista samaa mieltä. Tämä pätee viinanjuontiinkin.
Oikeutta juomiseen suomalainen puolustaa viimeiseen veripisaraan. Annas olla, jos vähän yrität juomisen mielekkyyttä kyseenalaistaa, kyllä saat kuulla kunniasi.
Hyvää Juhannusta kaikille raittiille! Te jotka lutraatte, älkää aiheutta kärsimyksiä läheisillenne! He eivät ole sitä ansainneet.

torstaina 17.05.2012

Alkoholi vaikuuttaa naisen hormonitasapainoon.
Kansanterveyslaitos.Taisto Sarkola väitöstutkimus.

Alkoholi vaikuttaa naisen hormonitasapainoon. Runsaasti ja pitkään alkoholi käyttävillä naisilla tämä ilmenee kuukautishäiriöinä, hedelmättömyytenä, ennenaikaisten vaihdevuosien ja osteoporoosin kehittymisenä sekä maskuliinisten piirteiden voimistumisena.
Lisäksi alkoholin käyttöön liittyy rintasyöpäriskin lievä lisääntyminen. Nämä ilmiöt voidaan osittain selittää alkoholin hormonaalisten vaikutusten pohjalta.
Naisten alkoholin kulutus on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana ja raittius on vähentynyt. Arviolta noin 5 % suomalaisista naisista täyttää suurkulutuksen kriteerit. Tämän tutkimuksen kohteena oli kohtuullisen alkoholin käytön vaikutus hedelmällisessä iässä olevan naisen hormonitasapainoon. Kontrolloidussa interventiotutkimuksessa veren ja virtsan hormonipitoisuuksia seurattiin kaiken kaikkiaan 183 naisella alkoholin juomisen jälkeen erilaisissa olosuhteissa. Tutkimuksen pääpaino oli alkoholin aiheuttamissa muutoksissa elimistön sukuhormoneissa.

Tulokset
Naisten miessukuhormoni- eli testosteronipitoisuus nousi keskimäärin noin 65 % alkoholin juomisen jälkeen. Nousu oli alkoholiannoksesta riippumaton ja voimakkainta kuukautiskierron keskivaiheessa. Yhdistelmäehkäisypilleriä (e-pilleri) käyttävillä naisilla nousu oli keskimäärin noin 270 %. Testosteroni oli koholla kunnes alkoholi oli kokonaan poistunut elimistöstä. Vaikutus oli kokonaan estettävissä, jos henkilölle annettiin alkoholin palamista estävää entsyymi-estäjää (4-metyylipyratsoli) ennen alkoholin nauttimista. Testosteroninousulle ei kehittynyt toleranssia viikon juomisen (4 - 5 ravintola-annosta/vrk) aikana. Tutkimuksessa alkoholi nosti myös naissukuhormoni- eli estradiolipitoisuutta e-pilleriä käyttävillä naisilla. Muilla naisilla tätä vaikutusta ei havaittu. E-pillerin ottamisen jälkeen alkoholi ei vaikuttanut siinä olevaan synteettiseen etinyyliestradioliin.
Alkoholin juomiseen liittyvät sukuhormonivaikutukset selittyvät alkoholipalamisen aiheuttamilla muutoksilla maksan energia-aineenvaihdunnassa. Todennäköisesti sukuhormonimuutokset välittyvät alkoholin aiheuttaman NADH/NAD-suhteen nousun kautta. Lisäksi alkoholin havaittiin hetkellisesti nostavan veren prolaktiinipitosuutta, mikä saattaa selittyä alkoholin aiheuttamilla muutoksilla aivojen välittäjäaineissa (opioidit ja dopamiini). 2-3 ravintola-annoksen juomisen jälkeen ei havaittu muutoksia stressihormoni- eli kortisolipitoisuudessa. Kortisoli oli koholla viikon juomisjakson jälkeen, mikä saattaa johtua juomisen lopettamisen vieroitusoireista.

Alkoholin sukuhormonimuutosten mekanismit ja merkitys
Aikaisemmin alkoholin sukuhormonivaikutusten on ajateltu johtuvan pääosin joko suoraan alkoholin aiheuttamista muutoksista sukuhormonien muodostuksessa tai epäsuoraan alkoholin vaikutuksesta hormonien muodostusta sääteleviin tekijöihin. Väitöstutkimuksen merkittävin uusi havainto on, että alkoholi estää sukuhormonien poistumisen naisen maksassa. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että miehillä on havaittavissa vastaavanlainen ilmiö, tosin suuruusluokaltaan huomattavasti vaimeampi. Löydöllä saattaa olla ratkaiseva merkitys yllä mainittujen häiriöiden kehittymisessä (ks ingressi). Alkoholi saattaa myös estää testosteronia läheisesti rakenteellisesti muistuttavien anabolisten steroidien hajoamisen maksassa, mikä puolestaan voi johtaa arvaamattomien yhteisvaikutusten ilmenemiseen. Lisäksi alkoholin aiheuttamat muutokset miessukuhormoneissa voivat liittyä lisääntyneeseen väkivalta- ja seksikäyttäytymiseen alkoholia juovilla naisilla.

Väitöskirja on luettavissa sähköisessä muodossa (pdf) www-osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/sarkola/
------------

torstaina 17.05.2012

Alkoholi ja hormonit vaikuttavat aggressiivisuuteen
Kansanterveyslaitos Bettia von Der Pahlen psykologian lisensiaatti.

Alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on pysynyt noin 9:ssä litrassa asukasta kohden viimeiset kolme vuotta. Lähes 90 prosenttia aikuisväestöstä käyttää alkoholia, suurin osa kuitenkin vähän tai kohtuullisesti. Suurkuluttajia arvioidaan olevan 6 -12 prosenttia. Miehistä joka kymmenes käyttää alkoholia vähintään neljä kertaa viikossa. Naisten osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta oli neljännes vuonna 2001.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että alkoholi lisää aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä. Suomessa tilastot puhuvat karua kieltä.
Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2000 70.9 prosenttia pahoinpitelyistä, 71.1 prosenttia murhan tai tapon yrityksistä ja 43.5 prosenttia ryöstöistä tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisina.
Yhdysvalloissa luvut ovat samansuuntaisia.
Aikaisempien tutkimusten perusteella 28-86 prosenttia tappoihin tai murhiin syyllistyneistä, 24-37 prosenttia pahoinpitelijöistä, 7-72 prosenttia ryöstäjistä, sekä 6-57 prosenttia parisuhdeväkivaltaan syyllistyneistä miehistä ja 10-27 prosenttia naisista olivat tapahtumahetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholi on siis vahvasti esillä väkivaltatilastoissa sekä meillä että maailmalla. Silti on syytä todeta, että yhteys alkoholin ja aggressiivisuuden välillä ei välttämättä heijasta niiden välistä kausaalista suhdetta.

Aggressiivisuus ja hormonit

Aggressiivisuuden ymmärtämisessä on painotettu alkoholin ohella steroidihormonien merkitystä. Varsinkin kohonneet testosteroniarvot on liitetty vahvasti miesten aggressiiviseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Tutkimusyhteisössä vallitsee tällä hetkellä tietty yhteisymmärrys kohonneen testosteronin ja aggressiivisen, väkivaltaisen käyttäytymisen yhteyksistä. Testosteronin metaboliitti, 5a-dihydrotestosteroni (DHT), on toinen kiinnostava mutta huomattavasti vähemmän tutkittu hormoni. DHT on liitetty miesten dominoivaan ja spontaaniseen aggressiivisuuteen ja naisten suuttumuksen tunteisiin. Myös kortisoli on liitetty aggressioon. Tämä kohoaa esimerkiksi stressin seurauksena. Kohonneet kortisoliarvot on liitetty sekä aggressiiviseen käyttäytymiseen kontrollipopulaatiossa että väkivaltaisiin miehiin. Toisaalta alhaisiakin kortisolitasoja on löydetty aggressiivisista ja antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöistä kärsivistä miehistä. Seuraavassa käsitellään kahta tutkimusta joissa on tutkittu aggressiivisen käyttäytymisen, hormonien ja alkoholien suhdetta.

Runsaasti alkoholia käyttävät miehet

Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä julkaistujen ilmoitusten kautta koottiin 40 vapaaehtoista juodessaan aggressiivisiksi muuttuvaa miestä. Tämä ryhmä täytti standardisoidut kyselylomakkeet, jonka jälkeen heiltä otettiin verinäyte. Toinen ryhmä koostui Väestörekisteristä poikkileikkauksen kautta kootuista miehistä. Näille 300:lle miehelle lähetettiin samanlaiset kyselylomakkeet. Tähän toiseen ryhmään osallistui 44 miestä. Aggressiivisuutta mitattiin kyselylomakkeella, joka jakaa aggressiivisuuden fyysiseen ja verbaaliseen, suuttumukseen sekä vihamielisyyteen. Verinäytteestä määritettiin testosteronitaso, DHT sekä kortisolitaso. Tuloksista ilmeni, että ilmoituksilla saadut miehet olivat aggressiivisempia kaikilla neljällä skaalalla. Suurin ero mitattiin vihamielisyys-skaalalla. Hormonitasoissa ei löytynyt merkitseviä eroja, joskin aggressiivisten ryhmässä oli kauttaaltaan korkeammat arvot. Alkoholin ongelmakulutusta esiintyi odotetusti tässä ryhmässä merkitsevästi enemmän kuin väestörekisteristä kootussa ryhmässä. Kiinnostavaa kuitenkin oli, että alkoholismi liittyi vihamielisyyteen molemmissa ryhmissä. Hormoneista testosteroni korreloi suuttumukseen ja DHT verbaaliseen aggressiivisuuteen väestörekisterin miesten ryhmässä. Kortisoli korreloi puolestaan negatiivisesti fyysiseen aggressioon ja suuttumukseen näissä miehissä. Aggressiivisten ryhmässä ei löytynyt merkitseviä yhteyksiä hormonien ja aggressiivisuuden välillä.
Vihamielisyyttä on myös raportoitu aikaisemmissa tutkimuksissa miehissä, jotka ovat väkivaltaisia parisuhteissaan. Aggressiiviset miehet eivät ainoastaan kuluttaneet alkoholia enemmän, vaan he myös joivat humalahakuisemmin.

Toisaalta aggressiivisten miesten jopa krooninen alkoholinkulutus on mitä todennäköisimmin alentanut testosteronitasoa. Näin ollen todelliset testosteronierot saattavat olla suuremmat.
Erityisen kiinnostavaksi tämän tutkimuksen tekee yhteys alkoholismin ja itse arvioidun, ei alkoholin vaikutuksenalaisen aggressiivisuuden välillä. Tämä saattaa viitata siihen, että alkoholin suurkulutuksen ja aggressiivisuuden yhteyksien taustalla voisi olla yhteisiä biologisia ja/tai psykososiaalisia tekijöitä. Aggressiivisten ryhmää voi leimata antisosiaalinen persoonallisuus, johon voimakkaasti liittyy sekä väkivalta että alkoholin väärinkäyttö. Uutta on se, että tämä yhteys näkyi myös väestörekisterin miehissä, jotka kuluttivat 12 alkoholiannosta viikossa. Aikaisemmin on todettu, että antisosiaaliset ja aggressiivisesti käyttäytyvät nuoret miehet usein palavat loppuun iän myötä ja muuttuvat vanhetessaan vähemmän aggressiivisiksi. Ikääntyminen vaikuttaa rauhoittavasti aggressiiviseen käyttäytymiseen, mikä myös ilmeni tässä tutkimuksessa.
Kortisolilla näytti olevan kaksisuuntainen vaikutus aggressiiviseen käyttäytymiseen. Toisaalta se voi madaltaa kynnystä aggressiopurkauksiin ja toisaalta korkea kortisolitaso voi laskea testosteronitasoa ja sen myötä vähentää fyysistä aggressiivisuutta.

Terveiden naisten aggressiivisuus

Miehille tärkeää sukuhormonia, testosteronia, erittyy myös naisissa vaikkakin hyvin paljon pienempinä määrinä (10 % miesten määristä). Naisten testosteronin ja aggressiivisuuden suhde on kuitenkin jäänyt miehiä epäselvemmäksi. Testosteronin ja aggressiivisuuden yhteyttä käsitelleet tutkimukset ovat yleensä koostuneet ääri- tai erikoisnaisryhmistä. Esimerkiksi naisvangeilla ja naisilla, jotka kärsivät Bulimia nervosasta, testosteronitaso on liitetty väkivaltaisiin tekoihin sekä aggressiiviseen ja dominoivaan käyttäytymiseen. Terveiden naisten hormonitason suhteesta aggressiivisuuteen on vähemmän tietoa ja näissä tutkimuksissa on määritelty ainoastaan testosteronitaso. Toisen tutkimuksemme tarkoitus olikin selvittää testosteronin, sekä 5a-dihydrotestosteronin, dehydroepiandrosteronin ja androstendionin yhteyttä aggressiiviseen käyttäytymiseen nimenomaan terveillä naisilla. Otos koostui Helsingin yliopiston naisopiskelijoista (N=40), jotka eivät säännöllisesti käyttäneet ehkäisypillereitä. Naisilla testosteronipitoisuus vaihtelee kuukautiskierron ja iän mukaan, joten kaikilta otettiin verinäyte kuukautiskierron 15 ± 4 päivänä. Aggressiivisuutta mitattiin lomakkeella, joka jakaa aggressiivisuuden neljään aiemmin mainittuun skaalaan. Naisten ikä oli 29.5±6.7, painoindeksi 21.5 ±2.2, naimattomia oli 65 prosenttia ja alkoholinkulutus 7.8 ± 5.7 annosta viikossa.

Tuloksista ilmeni, että kohonnut testosteroni liittyi verbaaliseen aggressiivisuuteen. Lisäksi ilmeni, että testosteronin metaboliitti, eli DHT korreloi aggressiivisuuden perustunteeseen, suuttumukseen. Myös tässä otoksessa ilmeni heikko negatiivinen yhteys iän ja hormonien välillä (paitsi DHT:n osalta). Tuloksista voikin todeta, että ne tukevat aikaisempia, kohonneen testosteronin aggressiivisuuteen kytkeviä tuloksia. Tämä tulos voidaan nähdä nimenomaan terveillä naisilla aikaisempien tutkimusten erikoisryhmien sijasta. Lisäksi tulos DHT:n ja suuttumuksen välisestä yhteydestä viittaa myös toisten hormonien mahdolliseen merkitykseen.

Alkoholin kulutus ja suurkulutus, hormonit, kortisoli ja ikä ovat kaikki tekijöitä, jotka yhdessä säätelevät aggressiivisuutta. Näiden tekijöiden hienovarainen tasapaino voi vaikuttaa siihen, miten ja millä voimalla aggressiivisuus ilmenee meissä kaikissa.

Kirjallisuutta:

Buss, A.H., and Perry, M. (1992) Aggression Questionaire. J Pers Soc Psychol 63:452-459

Kivivuori, J. ja Aromaa, K. (2001). Rikollisuustilanne 2000. Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Helsinki, 2001.

Selzer, M.L. (1971). The Michigan Alcoholism Screening Test: the quest for a new diagnostic instrument. Am. J. Psychiatry 127, 1653-1558.

Roizen, J. (1997). Epidemiological issues in alcohol-related violence. Kirjassa: Marc Galanter (Ed.), Recent developments in alcoholism, Vol. 13: Alcoholism and violence, Plenum Press, New York (7-38).

Hein, R., Virtanen, A., Wahlfors, L. Päihdetilastollinen vuosikirja 2001. Alkoholi ja huumeet. Sosiaali-ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki, 2001.
--------------

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä