Kiitokset hienosta ohjelmasta! Tietyt keskeiset ns. länsimaisen musiikin kivijalat tulivat lyhyesti ja asianmukaisesti esitellyiksi - ihme kyllä, myös kattavasti siinä määrin, mikä on pienessä ajassa mahdollista. Voiko enempää pyytää alle puolen tunnin reaaliajan formaatilta? - Ei jää epäilystäkään siitä, etteikö Enbuskella olisi kykyä oivaltaa eurooppalaislähtöisen lisäksi klassisen musiikin käsitteen viittavan muuhunkin. Globaalinäkökulmasta klassisia musiikkeja on kymmenittäin, minkä viisas toimittaja varmasti tulee taustoittaneeksi, mikäli tämän aihepiirin avaukselle saadaan jatkoa.

Lokaali ja Globaali - saman olevaisuuden näkökulmia

– Anonyymi (ei varmistettu)

Länsimaisen taidemusiikin top 3 säveltäjät ovat Bach, Mozart ja Beethoven. Näistä vain Beethoven oli "uudistaja". Bachia väitettiin ohjelmassa "taitavaksi" säveltäjäksi ja "mestarilliseksi" urkuriksi. Eikö pikemminkin toisin päin?

– autius

Kun ohjelma väittää olevansa sivistyksen asialla, kannattaisi ehkä ulottaa sivistyksen käsite kattamaan myös siinä näytettävien tekstiplanssien kirjoitusasun huolittelua. Musiikkiaiheisessa ohjelmassa esim. seuraavat olivat menneet metsään (ei tyhjentävä listaus): renesanssi, Johan Sebastian Bach ja Eisenacht.

– Anna (ei varmistettu)

Enbuske ei ole tv-kasvoista suosikkini, mutta minulle suositeltiin tuota ohjelmaa oikeasti, koska kansanperinne kuuluu vakituiseen työhöni. Välillä tuli mieleeni Kiasma tai kierrätyskeskus, jotka molemmat ovat tuttuja mestoja.

– Atro Niiniluoto (ei varmistettu)

Raivostuttavan nopeasti nuo teksti poistuvat ruudulta, ja ovat liian pienellä fontilla.
Useampikin tuttu on kommentoinut asiaa.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Enbuske toistaa itseään. Onpa teema mikä tahansa näkökulma on aina ennakoitavissa ja siksi niin tylsää.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Arvoisa toimittaja,

[Lisäys: en löytänyt työsähköpostiosoitettasi, joten toivon että vastaanotat kommenttini tätä kautta, olen joutunut sensuroimaan viestiäni hieman]

Olen Michael Laakasuo, tuskin minua muistat, mutta haastattelit minua kerran pasifismin vastaiseen dokumenttiisi. Siitä lähtien olen kursorisesti seurannut uraasi ja julkista esiintymistäsi, luen kolumnejasi säännöllisesti ja joskus katson YouTube'sta talk show'tasi. Lyhyesti sanottuna, pidän työstäsi. Kolumnisi ovat hyvin usein ajatuksia herättäviä ja ajoittain pilkallinen ja itseivallinen tyylisi on nokkelaa ja saa hymyilemään.

Viimeinen kolumnisi kanasantaloudellisen tuottavuuden ja koulutuksen välisestä yhteydestä oli hyvä. Se herätti uteliaisuuteni lyhyen jatkokeskustelun mahdollisuudesta sähköpostitse, olettaen ettet ole aivan massiivisen kiireinen. Mikäli sinulla on kiireitä, niin skippaa e-maili ja jätä vastaamatta, tämä ei ole mitenkään mahdottoman tärkeää.

Kolumnisi on mielestäni juuri sellaista tuottavuutta joka mahdollistuu koulutuksen myötä. Kolumnisi on juuri sellainen teoreettinen tuote joiden lukemisesta minä ainakin koen arvostusta Suomalaista yliopistojärjestelmää kohtaan (ja jos minut muistat osaat varmasti olettaa ja ymmärtää että PerSut eivät ole äänestyslistani kärjessä). Tämä sama pätee niinä hetkinä kun luen Helsingin Sanomien poliittisia analyyseja tai katson YLEn toimittamia dokumentteja.

Tämä sama asia pätee niinä hetkinä kun luen Jani Kaaron (joka ei ole yliopistokoulutettu) kolumneja. Jani Kaaron kolumnien suosio perustuu siihen että maan yleinen koulutustaso on korkea. Jani Kaaron kaltaisten ihmisten koulutuksesta ovat vastanneet toiset erinomaisen koulutetut henkilöt. Suomen peruskoulu- ja lukiojärjestelmä on niin hyvä kuin se on, koska suomalainen aineopettaja on koulutetumpi kuin amerikkalainen lääkäri tai suomalainen diplomi-insinööri (pääaine, kaksi pitkää sivuainetta ja pedagogiset opinnot, helposti puhutaan vanhoissa opintoviikoissa mitatuna yli 200:sta)

Suomen ja Sveitsin vertaaminen kolumnissasi on melkoisen hankala seikka. Sveitsin rikkaus ei perustu pelkästään siihen että siellä on vähemmän korkeakoulutusta. Jared Diamondin Tykit taudit ja teräs selittää aika näpsäkästi sen, miten nimenomaan Keski-Eurooppa nousi maantieteellisten seikkojen takia maailmaa dominoivaksi alueeksi. Sveitsi on huomattavasti tiheämmin asutettu kuin Suomi, sillä on paljon pidempi kulttuurihistoria ja historia itsenäisenä maa-alueena sen väkiluku on korkeampi ja se ei ole osallistunut sotiin hyvin pitkiin aikoihin, jne. Kaikki seikat liittyvät taloudelliseen tehokkuuteen/vakauteen.

Suomen talouden vetureiksi tällä hetkellä näyttävät olevan nousemassa erilaiset kännykkäpelit ja mahdollisesti Jollan kaltaiset yritykset. En usko että on sattumaan että Suomi on ollut maailman ensimmäisiä maita jotka ovat perustaneet yliopisto- ja ammattikorkeakoulutasoisia koulutusohjelmia tietokonepelien tekemistä varten. Ottaen huomioon sen, miten talouden rakenne on nytkin muuttumassa siten, että aineellinen kulutus on muuttumassa informaatiopohjaiseksi kulutukseksi, niin herääkin seuraava kysymys. Miten muuten Suomen kaltainen maa voisi pärjätä kuin kouluttamalla insinöörien ja humanistien kombinaatioita? Nykyään ei riitä että osaa vääntää koodia, pitää olla perusymmärrys narratiiveista ja sisällöntuotannosta ja markkinoista. Pitää osata teknologiaa, yhteiskuntatiedettä ja humanismia. Teknologian automatisoituminen tekee monista manuaalisista duuneista obsoleetteja

Kolumnisi hyökkää voimakkaasti myös akateemisia horisijoita kohtaan. Tämä on ironista siinä mielessä että oma kolumnisi on akateemista horinaa, joka on kirjoitettu akateemisesti koulutetulle Suomelle akateemisen Suomen kouluttamilla taidoilla. Tämä on melkein verrannollista siihen, että antiikin kreikan sofisti valittaisi siitä, että muut sofistit ottavat rahaa pelveluistaan. (Tosin nyt menee toisin päin siinä, että valitat siitä miten muut sofistit eivät ota riittävästi rahaa myymästään informaatiovirrasta, eikös se BKT näin mitata?).

En asu itse tällä hetkellä Suomessa. Asun Hollannissa (ja olen asunut vuodesta 2010) ja täällä kohtaan säännöllisesti eri kansakuntien edustajia joiden kanssa pääsen asioimaan jatkuvasti. Kun vertaa suomalaisia yhdysvaltalaisiin ja hollantilaisiin ja britteihin, huomaa muutamia seikkoja. Suomalaisten kanssa voi keskustella laajasti yleissivistävistä asioista. Suomalainen saattaa ymmärtää taloutta, sosiologiaa, kulttuurihistoriaa ja evoluutiota. Suomalaisten kanssa voi puhua syvällisistä asioista juurta jaksaen ja perusteellisesti varsin helpostikin. Amerikkalaisten ja hollantilaisten kanssa tämä ei onnistu ja kyse ei ole pelkästään kielimuurista, vaan siitä, että heidän yliopistokoulutuksensa ei rohkaise laaja-alaisuuteen. Hollantilainen psykologian tohtori ei edes tiedä mitä hyve-etiikka on tai menee tuppisuuksi kun puhutaan perusohjelmointitaitojen ymmärtämisestä. Suomalainen sen sijaan kommentoi kummastakin aiheesta pelkän maisterikoulutuksen pohjalta.

Mitä tulee akateemiseen tuottavuuteen laajemmin, niin haluaisin kommentoida, että tutkimuksen tekeminen on kovaa työtä. On melkeinpä tuskallinen prosessi synnyttää luova idea, joka on yhtä aikaa tieteellisesti ajankohtainen ja tieteellisesti järkevä. Sen lisäksi datan keruuprosessi on tuskallista pikkutarkkuutta ja huolellisuutta vaativa vaihe, johon tarvitaan melkeinpä omaa (käytännöllisen) älykkyyden muotoaan. Datan keruun jälkeen alkaakin analyysivaihe jossa pitää osata olla matemaattisesti tarkka ja huolellinen ja pohtia samalla tutkimuseettisia asioita kuten, että onko oikein tiputtaa out-lier'eita analyysista. Kun analyysi on valmis alkaa artikkelin kirjoittaminen TAI uuden aineiston keruu. Kirjoittamisen jälkeen saakin tapella sitten julkaisuprosessin kanssa. Artikkelista riippuen, tieteellisen julkaisun matka ideasta HS:n webbisiville voi helposti kestää kolmekin vuotta, enemmänkin. Miten tällaisessa tilanteessa nyt sitten mitataan tuottavuuttaa? Tiede ei pompsahda tyhjästä ilman kyyneliä, hamamielisyyttä ja hikeä. Taloudelliset voitot tieteellisistä löydöistä kuitenkin leviävät pop-tiedekirjoihin, sanomalehtiin ja tv-ohjelmiin ja ties minne -- käytännössä ilmaiseksi.

Suomi on tuottanut muutamia todella kovi tiedenimiä. Otetaan esimerkiksi MJ (kaksi tohtorintutkintoa) joka on ollut mainittuna tutkimustensa johdosta HS:n sivuilla monet kerrat. Hän on 33-vuotias ja hänen julkaisuluettelonsa on jo nyt 100 artikkelia pitkä. MJ:n
taustoista en halua sen enempää itse sanoa mitään, mutta on ilmiselvää että jos hän olisi syntynyt Yhdysvaltoihin sen älyttömän kalliin koulutusjärjestelmän kanssa, jossa vain pieni osa kantaväestöstä suorittaa maisterin tutkinnon, ei hän olisi koskaan kyennyt pääsemään näin pitkälle. MJ:n tutkimusten erityispiirre on siinä, ettei kukaan muu maailmassa pysty tekemään sitä mitä hän tekee: hän yhdistää sosiologiaa, biokemiaa, psykologiaa ja tilastotiedettä. Hänellä on kaksi maisterintutkintoa ja todella laajat sivuaineopinnot. Amerikkalainen ei voisi olla MJ ja tässä piileekin Suomalaisen "yli"-kouluttautumisen juju.

Parhain terveisin,

--Michael Laakasuo

p.s. pahoittelen kirjoitusvirheitä yms, olen lukihäiriöinen, eikä Suomi ole äidinkieleni.

– Michael Laakasuo (ei varmistettu)