Katjalle kiitokset rohkeasta esiintymisestä. Taiteesi oli hienon näköistä. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi.

– Jukka (ei varmistettu)

"Minun väritykset ovat niin kuin arpia", sanoo Katja. Paljonpuhuvasti ilmaistu.

Ajatteluttaa tuo 50 tuhannen syrjäytyneen nuoren joukko. Onko tämä hyvinvointivaltio vai ”hyvinvointivaltio”? Kuinka sillä on varaa tällaiseen? Poliitikot, koululaitos, viranomaiset, isät ja äidit; perheet, siis yhteiskunta kokonaisuudessaan ymmärtääkö se, mistä kysymys on? Vai onko se hinta, joka jokatapauksessa on maksettava, että edes puolet kansasta eläisi yltäkylläisyydessä ja samanmielisyydessä? Että puolen miljoonan työttömän armeijallakin on kontekstinsa juuri tässä tarkoituksessa?

Luen parhaillaan Heikki Aittokosken Narrien laivaa. Nyt ”Hiljaisen talven lapsi”-dokumentin katsomisen aikaan olen kohdassa jossa Heikki etsii kirjaansa varten Kabulissa skeittarityttö Fazilaa joka oli edellisen tapaamisen aikoihin 12, nyt n.15 vuotias. Hän etsii tyttöä, että saisi kerrottua maailmalle edes yhden, toivoa herättävän kertomuksen muuten niin hukkaan heitetyssä maailmassa; narrien laivassa. Ja hän etsii sitä Afganistanissa joka jo kymmeniä vuosia on vain sotinut ja sotinut. Toivotonta, mutta ehkä Fazilan tarina toisi sitä toivoa edes vähän, ajattelee Heikki tyttöä sitkeästi etsiessään.

Yhtenä matkustajista 50 tuhannen syrjäytyneen, Katjan, Fazilan tarinan ja kaikkien inhimillisten elämänmuotojen keralla globaalin kokoisen narrien laivan kannella jaksan enää vain ihmetellä järkeväksi lajiksi itseään mainostavan ihmisen toimintaa.

Miksi minäkään näkisin vaivaa lapsiani (6) ja lasteni lapsia (9) kasvattaa, opastaa, neuvoa ja tukea kun koko maailma on näin hullu jo huomispäivässään, ettei se edes järjestäytyneissä yhteiskunnissa ole kykeneväinen pitämään huolta heikoimmistaan? Perusteetonta liturgiaa ja äänten kalasteluako vain puheet hyvinvointivaltiosta? Millaiseen maailmaan lapsiani olen johdattelemassa vaikka omat moraalikäsitykset elämänkulusta kuinka olisivat kohdallaan ja niitä yrittäisin heille siirtää?

Mitkä yhteiskunnan elementit ensimmäisinä aina ovat kärjessä kun lähdetään leikkauslistoja laatimaan ennalta arvattavan laman saapuessa? Samat aina: Koulutus, terveys- ja hyvinvointipalvelut, työttömät sekä syrjäytyneet nuoret ja vanhukset.

Monta maailmanlaajuista taloudennotkahdusta olen minäkin jo nähnyt eikä tahti ole muuttunut.

Katjalle .., niin, millaisia terveisiä voisin lähettää?

Kun se nainen siinä ohjelman lopulla harjasi ja letitti tukkaasi ja paljasti herkät nuoren naisen kasvosi ja epävarmat, mutta ystävälliset silmäsi, niin ajattelin vanhimpia tyttäriäni (nyt 33 ja 31) joilla oli vaikeaa pienenä ja teininä (osasyy äidin sairaudelle menetys) ja oli muutamia tilanteita, joissa en olisi enää jaksanut isänä ja meinasin heittää "kirveen kaivoon", että antaa olla. Mutta koska en siihenkään kyennyt, en silti koskaan hyljännyt; olin olemassa, niin siitä hekin elolle ja elämään tokenivat, ontuen, mutta kuitenkin.

Toivon siis, että sinullakin on ihmisiä, jotka eivät hylkää. Jotka halaavat. Etkä enää yhtään nyrkiniskua henkilökohtaisessa elämässäsi tule kokemaan vaikka suuremmassa mittaluokassa vallankahvassaolijat niin alati yhteiskuntiensa jäsenille surutta tekevätkin.

– Valto Ensio (ei varmistettu)

Katja!! Olet todella kaunis ja lahjakas nuori nainen. Rukoilen sulle paljon ystäviä ja iloa elämään!!

– S (ei varmistettu)

Kiitos Katja, kun jaoit tarinasi! Olet kaunis ja herkkä nuori nainen. Toivon, että saat vielä kokea paljon rakkautta ja onnea elämässäsi. Lämpimiä ajatuksia sinulle <3

– Anonyymi (ei varmistettu)

Hei Katja ! Kiitos että rohkenit kertomaan tarinasi, uskon että se koskettaa jokaista joka näkee sen.
Olisi mukava kuulla mitä sinulle kuuluu tänäpäivänä!? Toivon että hyvää! :) T: Jenni

– Jenni (ei varmistettu)

Aikamoista sosiaalipornoa. Edellisen kommentoijan kysymykset tulivat itsellekin mieleen.
On äärimmäisen karua, että näin on käynyt, enkä ole ollenkaan varma että siitä kannattaisi tehdä tällaista dokumenttia.

Varmaan tällainen kerää katsojia, mutta taustalla on yksi ainutlaatuisen ihmisen hukkaan heitetty elämä. Onko se dokumentin tekijöille sellainen aihe, että jes nyt tulee hyvää materiaalia?

Harvassa ovat ne ihmiset, jotka ymmärtävät millaista päähenkilön elämä on ollut ja tulee olemaan.
Mielestäni tämä on todellista syrjäytymistä, pelkkä tuilla eläminen jota poliitikot alleviivaavat syrjäytymisestä puhuessaan, ei ole mitään verrattuna päähenkilön elämänkohtaloon.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Hieno ja koskettava dokumentti. Itse olen mies, joka kuuluu samaan ikäluokkaan Katjan kanssa ja koen suurta myötätuntoa häntä kohtaan. Hänellä ei todellakaan ole mitään menetettävää, kuten hän itsekin dokumentissa totesi. Toivon hänelle kaikkea parasta elämässään. Itse asiassa haluaisin jopa tavata hänet, koska niin mielenkiintoiselta persoonalta hän vaikutti. Mielestäni hänestä ei huokunut millään tavalla läpi niin vaikea poikkeavuus etteikö hän voisi halutessaan tehdä edes jotain työtä, jolloin elämään tulisi muutakin sisältöä. Itsekin olen kamppaillut paljon yksinäisyyden ja ahdistuksen tunteiden kanssa, mutta tiedän, että ovat useimmiten ohimeneviä ja voitettavissa.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Katja otti itse yhteyttä Iiris Härmään. Hän lähetti tälle paksun kirjekuoren, jossa kertoi pääkohdat elämästään sillä mielellä, että Iiris tekisi hänestä elokuvan. Jotta hän kerrankin saisi äänensä kuuluviin ja tulisi nähdyksi ja auttaisi panoksellaan ihmisiä näkemään millaisia ihmiskohtaloita meillä Suomessa on.

Näin elokuvan ensimmäisen kerran keväällä Tampereen lyhytelokuvajuhlilla ja moni asia teki minuun vaikutuksen jo silloin.

Se, miten Katja osasi pukea elämänsä sanoiksi. Se, miten kauniisti ohjaaja näytti Katjan elämää arvottamatta ja arvostelematta.

Tässä elokuvassa ei ole kyse sosiaalipornosta vaan sydämen sivistyksestä.

– Sirkku (ei varmistettu)

Todella koskettava dokumentti, se oli pakko katsoa uudestaan. Miten tällaiset ihmiskohtalot voivat olla mahdollisia (tässä maassa)?

Toivon sydämestäni hyvää jatkoa Katjalle. Hän ei ansaitsisi tällaista

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kiitos Katja että kerroit elämästäsi! Olet lahjakas tyttö.Sinulla on hyvä värisilmä! Voi kun löytäisit sellaisen homman jossa voisit toteuttaa omaa luovuuttasi. Olet rohkea oman tien kulkija. Pidä siitä omasta tahdosta kiinni. Asioilla on tapana järjestyä. Toivon kaikkea hyvää sinun elämääsi!

– Syystuuli (ei varmistettu)