Inhimillinen tekijä: Ei mikään kevytsyöpä

Julkaistu maanantaina 20.01.2014 3 16

Katariina Rautalahti (vas.), Marja Aarnipuro, Anne Flinkkilä ja Marika Sorja puhuvat rintasyövästä.

TV1 perjantaina 24.1.2014 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 26.1. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan.

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Arvioidaan, että joka kahdeksas nainen sairastaa rintasyövän jossakin elämänsä vaiheessa. Inhimillisessä tekijässä tavataan kolme heistä, kun vieraina ovat Marja Aarnipuro, Marika Sorja ja Katariina Rautalahti.

 

Marja Aarnipuro: Ei terve, vaan oireeton

Apu-lehden päätoimittaja Marja Aarnipuro sairastui neljä vuotta sitten, kävi läpi rinnanpoiston, hoidot, hiustenlähdön ja kirjoitti kirjan ensimmäisestä syöpävuodestaan. Tarina ei päättynytkään siihen.

Fyysinen ja varsinkin henkinen toipuminen kesti kauan, pelko syövän uusiutumisesta aiheutti jatkuvaa ahdistusta ja purkautui sitten toiseksi kirjaksi, jossa pohditaan elämään syövän jälkeen. Marja ei uskalla kutsua itseään terveeksi, oireettomaksi kyllä.

 

Marika Sorja: Ilo lapsesta muuttui peloksi

Vuosi sitten Marika Sorja odotti kolmatta lastaan, kun rinnan kyhmy ei ollutkaan raskauden aiheuttama, vaan osoittautui syöväksi. Marika oli tuolloin 28-vuotias. Kaikki tuntui epätodelliselta, ilo tulevasta lapsesta muuttui peloksi ja epävarmuudeksi.

Päivät tuntuivat pitkiltä, vaikka kaikki tapahtuikin vauhdilla: synnytys käynnistettiin, rinta leikattiin, hoidot alkoivat. Marika suri huonoa tuuriaan ja ihmetteli lääkäriään, joka muistutti, että kun oli tullakseen, niin syöpä tuli oikeaan aikaan. Jos se olisi havaittu aikaisemmin, uutta vauvaa ei nyt olisi.

 

Avoimuus herättää vastarintaa

Marika ja Marja ovat lähteneet avoimuuden tielle. Marikan on ollut vaikea puhua läheisilleen syövän aiheuttamista tunteista, ja siksi oma blogi on ollut se varaventtiili,. jossa synkkiäkin asioita on voinut tuulettaa.

Avoimuudella on kuitenkin myös hintansa: Marjalla on nettikiusaaja, joka syyttää syövällä ratsastamisesta, Marikan lasta on kiusattu siitä, että äiti on ruma ja kalju.

 

Katariina Rautalahti: Rintasyövän veteraani

Katariina Rautalahtea voi kutsua rintasyövän veteraaniksi. Yli kymmenen vuotta sitten todettu syöpä on uusinut jo neljä kertaa. Katariina ei ole antanut syövän lannistaa, hän on kiivennyt Aconcagua-vuorelle, kantanut Torinon olympiasoihtua, käynyt safarilla.

Mutta helppoa se ei ole ollut, sillä jokainen uusiutumiskerta on pudottanut Katariinan syviin syövereihin, pelottanut ja masentanut. Katariina sanoo, että henkisellä puolella häntä auttaa järkiperäinen ajattelu, miltei matemaattinen tilanteen analysointi. Ehkä tulee se viideskin kerta.

 

Jonain päivänä kuolen, mutta muina päivinä saan elää

Vaikka rintasyövällä on hyvä ennuste, Marjan mielestä on vaarallista ajatella, että kyseessä on jonkinlainen kevytsyöpä, joka käydään nopeasti hoitamassa pois alta. Rintasyöpä voi uusiutua pitkänkin ajan kuluttua, ja edelleen siihen myös kuollaan.

Marika muistelee, että kun kertoi syövästään, moni kommentoi, että onneksi vaan rintasyöpä. Kun itse suri sitä, ettei ehkä näe lastensa seuraavaa joulua, oli ajatus kevytsyövästä aika absurdi.

Katariinalta on turha edes kysyä, kuinka kevyt hänen syöpänsä on ollut.

Kaikki kolme naista haluavat tuoda oman kokemuksensa julki sen takia, että vertaistarinat auttavat. He puhuvat avoimesti peloistaan, pohjakosketuksista, syövän jälkeisestä seksielämästä ja elämisen avaimista. Katariina toteaakin: jonakin päivänä kuolen, mutta kaikkina muina päivinä saan elää.

 Ohjelman toimittaa Anne Flinkkilä.

 

Muualla verkossa

Inhimillinen tekijä

 

Suosittele16 Suosittelee

Kommentit

lauantaina 25.01.2014

Kiitos hyvästä, liikuttavasta ohjelmasta!

Rintasyöpäselviytyjien (esitetty 24.1.2014) kommenteista sain vertaistukea, uskoa ja toivoa elämään.
Syyllisyys, itsesääli ja miksiminä- kysely vaivaavat minuakin.

Mutta he valittivat raskaista hoidoista. Heillä kuitenkin on hoito ja samalla toivo.
Vai kävikö taas niin, että nämä rintasyöpänaiset olivat ns. mallikappaleita, jotka oli helppo mahduttaa ohjelman puitteisiin. Elämä ei yleensä mene oppikirjan mallien mukaan...

Itseltäni on poistettu paksusuoli. Minulla on todettu myös MIRAS-geenivirhe. Siihen liittyy ääreishermoston rappeutumista, tasapainovaikeuksia, puheen puuroutumista, väsymystä ja epilepsiaa. Parantavaa hoitoa ei ole vielä löydetty, ja silti elän...

Lasse Mikkonen, Oulu

sunnuntaina 26.01.2014

Itse sairastuin rintasyöpään 5 vuotta sitten. Kyhmy löydettiin sattumalta, ensireaktioni oli vähän hämmentynyt lähinnä. Kun mammografia ja neulanäytteet varmistivat asian, ajattelin vain, et se pitää sitten vaan leikata pois. Leikkaus hieman jännitti, selvisin osapoistolla. Kaikki sujui hyvin ja paranin leikkauksesta hyvin. Sytohoidot olivat rankkoja kyllä, mutta selvisin niistä. Sädehoidot olivat helpompia.

Kaiken kaikkiaan kokemuksena rintasyöpäsairaus oli kuitenkin omalta osalta *helppo* verrattuna reilu 20 vuotta sitten kokemaani suruun, kun menetin 2-vuotiaan tyttäreni. Hän kuoli silmieni edessä juostuaan auton alle. Se kokemus ja siitä *selvinneenä* antoi minulle kaikessa traagisuudessaan uskon siihen, että ei tule mitään niin kamalaa, ettenkö kestäisi. Käytän lainausmerkkejä tuossa selviytymisessä, koska sellainen kokemus ei koskaan unohdu!

maanantaina 27.01.2014

Anne Flinkkilä

Kommentoin 24.1. ja 26.1.2014 tullutta Inhimillinen tekijä -ohjelmaanne tänään facebook-sivullani, koska siihen oli aihetta.
Facebook -sivuni on julkinen, joten voit lukea ko. kommenttini sieltä, jos niin haluat.

Terveisin
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Irma-Vappu Wilhelmiina Mikkonen
Finninmäenkatu 4 B 16
33710 Tampere
irmavappu.mikkonen@gmail.com

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä