Inhimillinen tekijä: Haave elää

Julkaistu maanantaina 07.05.2012 6 175

Toimitusjohtaja Satu Taiveaho ja aviomiehensä, kansanedustaja Antti Kaikkonen haluavat perustaa perheen.

TV1 perjantaina 11.5. klo 22.00 - 22.50

Yle Areenassa 30 päivää

Inhimillisessä tekijässä Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Satu Taiveaho sekä hänen aviomiehensä, kansanedustaja Antti Kaikkonen kertovat avoimesti suhteensa alusta kuutisen vuotta sitten sekä alusta asti liittoa varjostaneesta lapsettomuudesta.

Toivon ja pettymyksen kierre

Satu Taiveaho on toivonut lasta jo 17 vuotta. Hän kasvoi hoivaamiseen: ennen poliitikon uraansa hän opiskeli lähihoitajaksi, hän on ollut päiväkodissa ja lastensuojelussa töissä, tehnyt vapaaehtoistyötä lastenhoidon parissa sekä hoitanut aina myös eläimiä.

Alusta asti hänelle on ollut selvää, että hän haluaa toteuttaa hoivaamisviettiään myös äitinä. Tähän mennessä haave ei kuitenkaan ole toteutunut. Satu on käynyt lapsettomuushoitoja läpi niin ensimmäisessä avioliitossaan kuin nykyisessäänkin.

”Raskainta hoidoissa on toivon ja pettymyksen kierre. Meitä on suuri määrä naisia, jotka joka kuukausi itkevät sitä, että ei tälläkään kerralla. Mutta jostain sitten taas herää uusi toivo ja katse kääntyy tulevaan”, Satu kuvailee.

Satu ja Antti löysivät toisensa

Myös Antti Kaikkonen on kokenut aiemmassa elämässään lapsettomuutta. Kun Antti ja Satu tutustuivat toisiinsa eduskunnassa, he huomasivat pystyvänsä puhumaan toistensa kanssa avoimesti näistä yhteisistä kokemuksistaan. Pian ystävyys syveni rakkaudeksi ja pari meni nopeasti kihloihin ja sittemmin naimisiin.

”Tiesimme heti alussa, että meillä lapsen saanti ei tule olemaan helppoa, joten lapsettomuus ei sinänsä ole aiheuttanut meille mitään parisuhdekriisiä. Kuitenkin jollain lailla toiveikkuus heräsi, että entäpä jos meidät onkin tarkoitettu yhteen ja saisimme yhteisen lapsen”, Satu kertoo.

Matto jalkojen alta

Satu ja Antti aloittivat adoptioprosessin vuonna 2008. Prosessi kesti 3,5 vuotta siihen pisteeseen, että heidän paperinsa olivat juuri lähdössä Etelä-Afrikkaan ja lapsen tulo perheeseen piti tapahtua nopeasti.

Siinä vaiheessa Helsingin sosiaaliviranomaiset halusivat kuitenkin lisätä hakupapereihin tiedon siitä, että Anttia syytetään luottamusaseman väärinkäyttämisestä liittyen hänen toimeensa Nuorisosäätiön puheenjohtajana. Tieto syytteen merkitsemisestä oli pariskunnalle shokki.

”Miksi se piti sinne merkitä, kun asia ei vaikuta millään lailla siihen, millaisia me olisimme vanhempina. Olen myös ihmetellyt oikeusvaltiomme toimintaa: eikö ihmisen pitäisi olla syytön, kunnes toisin todistetaan?” Satu kysyy.

”On myös outoa, että tämä syyteasia on ollut viranomaisilla tiedossa jo vuosia ja kuitenkin meidän annettiin jatkaa adoptioprosessia ihan viime metreille asti ja vasta sitten vedettiin matto jalkojen alta”, Antti ihmettelee.

Vaihtoehtoja jäljellä

Nyt pariskunta on päättänyt luopua adoptiosta. On selvää, että Etelä-Afrikassa ei ymmärretä syyteasiaa ja sieltä vaaditaan lisäselvityksiä.

Oikeudenkäynti taas vie niin kauan aikaa mahdollisine valituskierroksineen, että pahimmassa tapauksessa Satu ja Antti ovat prosessin lopulta päätyttyä liian vanhoja adoptiohakijoiksi.

Haave lapsesta kuitenkin elää. Vaihtoehtoina on nyt jatkaa edelleen lapsettomuushoitoja ja harkinnassa on myös sijaisvanhemmiksi ryhtyminen. Satu ja Antti kokevat, että elämä kaksistaankin on toki hyvää.

Heillä on molemmilla hyvät ja kiinnostavat työtehtävät, harrastuksia, ystäviä, mahdollisuus matkustaa. Lähipiirissä on paljon sukulaisten lapsia ja iso liuta kummilapsia.

Silti Satu katsoo usein seinällään olevaa taulua, jossa sanotaan: ihmeitä tapahtuu.

Ohjelman toimittaa Sari Valto.

Muualla netissä:

Inhimillinen tekijä