Liiankin koskettava heille, jotka tällä hetkellä pyörivät masennuksen syövereissä. En tiedä, mutta pelkään pahinta aika monen kohdalla. Me aikuiset ajattelemme tekevämme oikein ja tämäkin dokumentti oli kaiketi tarkoitettu aikuisille helpottamaan heidän omissa menetyksissään. Entä sellaisen nuoren kohdalla, joka juuri tällä hetkellä elää Evanin tuskan koko kirjon!
Uusinnan sijasta ennemmin asiantuntija paneeli, sillä nuorten keskuudessa tämä ohjelma leviää nopeasti ja laajalle eikä todellakaan ole hyväksi masentuneille.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tämä ohjelma on tehty antamaan nakökulmaa ja helpottamaan ihmisiä puhumaan ongelmistaan. Jos joku huomaa lähellään jonkun, jolla on todella paha olla ja huomaa oireiden viittaavan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, osaa ehkä auttaa ajoissa ja ymmärtää ihmisen tuskan eikä vain latele, että kyllä se siitä ja itse voit siihen vaikuttaa.
Näitä ohjelmia pitää näyttää! Puhumattomuus ja ihmisten pumpulissa kasvattaminen vain lisäävät ongelmia.

– Kaksisuuntainen (ei varmistettu)

Minusta vanhempien suhtautuminen lapseensa oli sairasta. Ikäänkuin lasta varten olisi käsikirjoitettu tosiTVtragedia. Lapselle ei kyllä mielestäni saa kertoa sukulaisten tai kenenkään itsemurhista. Ei tulisi myöskään itselleni mieleen kuvata lasta, joka yrittää tehdä itsemurhaa (tai siis viimeisenä keinonaan testaa välittävätkö vanhemmat hänestä). Mutta vanhempiahan ei saa syyllistää...kaikkihan on geeneistä kiinni...siihen on ainakin helppo vedota. Lapsen vanhemmat olisivat tarvinneet hoitoa/ohjausta kasvatustyöhön. Kasvatusmallit siirtyvät sukupolvelta toiselle, molempien sisaruksilla oli ollut ongelmia eli heidän omassa kasvatuksessaan oli varmaan myös tunnehäiriöitä. Haluaisin kuulla psykoanalyyttisen koulukunnan näkemyksen tästä dokumentista. Karmaiseva kokemus. Tulivat mieleen jotkut tarut jumalille uhratuista lapsista. Vanhemmat uskoivat ikäänkuin johonkin jumalalliselle lapselle määrättyyn kohtaloon. Ja anteeksi vain vielä syyllistäminen, mutta itse en olisi kyllä asunut kerrostalossa vastaavassa tilanteessa. Olisiko vastaavan dokumentin teko Suomessakin laissa sallittua?

– Yksisuuntainen Anonyymi (ei varmistettu)

Bipolaarihäiriö on todella perinnollisin kaikista mielenterveyden häiriöistä. Tottakai sen kanssa voi oppia elämään ja siinä mielessä jonkin sortin terapiasta voi olla hyötyäkin, mutta missään nimessä se ei ole sairaus jota tulisi ensisijaisesti hoitaa analyyttisella terapialla joka kuitenkin on tarkoitettu lähinnä neuroottistasoisten häiriöitten hoitoon. Ja pahimmillaan kaksisuuntainen valitettavasti vieläkin on aika vaikeasti hoidettava ja tuskallinen sairaus, eli kuten tästä dokkarista ymmärsimme, vaikka ympärillä oli paljon hyvää, lopputulos oli itsemurha. Tämän dokkarin todellisuus oli hyvin lähellä sitä mitä me psyykkisesti sairaita lapsia hoitavat kohtaamme :-(

– terapeutti (ei varmistettu)

Suurin virhe mitä vanhemmat tekivät, oli luulla, että lapsi olisi parantunut ja antaa lopettaa lääkitys. Itse lopetin ja vakuuttelin kaikki muutkin, että olen täysin kunnossa, mutta en ole. Minua erottaa Evanista että olen taipuvainen manian suuntaan, vaikka olen nähnyt myös masennuksen ja halunnut kuolla. Ei pidä kertoa totuuksia asioista, joista ei ymmärrä mitään.

– Bibollaarihäiriöinen itsekin (ei varmistettu)

Poika kävi 5v. psykiatrilla ja sai lääkityksen 7v., mutta terapiaa hän ei lapsena saanut. Olisiko poikaa voitu auttaa, jos hän olisi päässyt jo lapsena tiiviiseen (2-3x/vko) psykoterapiaan?

– Anonyymi (ei varmistettu)

selvittäisiin kun toimittaisiin yhdessä

– magilla1 (ei varmistettu)

Katsoin myös dokumentin ja oli muuten uusinta,on tullut noin pari vuotta sitten ekan kerran.Tosi koskettavaa katsottavaa, kun ajattelee että kuvasivat alunperin poikansa elämää ja Evan tekikin itsemurhan kuvauksen" aikana." Ja myös se ettei antanut minkäänlaista merkkiä teostaan. Valitettavasti se on useinkin niin ettei perhe ja omaiset huomaa mitään oireita ennen tekoa. Mahtaa olla syylinen olo vanhemmilla.
Omalla veljellä diagnosoitu lokakuussa kaksisuuntaiseksi ja kesti n. 4v saada taudille nimi, tosin on jo aikuinen mies. Tuosta pahasta olosta on pakko vielä sanoa,että sille ei oikeesti voi läheinen yhtään mitään. Veljenikin on täysin lamaantunut 5kk:n sairaalajaksosta,hoidoista siellä ja diagnoosista sekä siitä miten elämä on mennyt kaikin tavoin päin helvettiä. Ainoat asiat mitkä on myönteisiä tällähetkellä,että saa lääkkeitä ja kuntoutushoitoa ja kaikillle elämän mokille on syy eli sairaus kaksisuuntainen mielialahäiriö.Täytyy ainakin meidän perheen tapauksessa vielä sanoa että kyllä suomessa ainakin saa hoitoa,tosin vain sitkeydellä. Voimia kaikille omaisille ja itse sairastuneille. :)

– Sisko (ei varmistettu)

Olen nähnyt tämän ohjelman ennenkin ja se kuuluu ehdottomasti suosikkeihini 2-suuntaisuudesta kertovien dokumenttien joukossa, sillä se paljastaa sairauden raadollisuuden. Monet kun pitävät meitä pelkkinä vaikeina tapauksina, jotka eivät suostu sopeutumaan yhteiskuntaan muiden joukkoon. Minulle sanottiin sairaalahoidossakin ollessani, että sinulla se on vain auktoriteettiongelma. Niinpä niin.

Todella harmi, että pojan annettiin lopettaa litium. Lääkkeitä ei saisi koskaan lopettaa kokonaan tai vähentää liikaa. Itsekin olen käynyt läpi vaiheen, jolloin luulin olevani parantunut ja tasaavia laskettiin omasta tahdostani. Silloinen lääkärini oli täysin vastuuton suostuessaan. Sairaalahan sitä jouduttiin kun ensin tuli mania ja sitten syvin koskaan kokemani depressio. Opin läksyni ja nykyään menee suht hyvin.

Tämä sairaus on vaikea. Se on niin monimutkainen ja kivulias. Kuten dokumentissa osuvasti todettiin: "Mielisairauksien syöpä." Omassa suvussa on pelottavia tapauksia; eräs vaipui hoitamattomana katatoniaan, toinen teki itsemurhan ja kolmas on koko elämänsä elänyt sekaisin kuin seinäkello. Minä olen samassa veneessä, mutta en suostu kukistumaan sairauteni vuoksi. Täällä jo joku sanoikin, että maanis-depressiivinenkin voi löytää tien onneen. Olen samaa mieltä. Voimia kaikille!

– Kaksisuuntainen90 (ei varmistettu)