"Kansainvälisen kotikatsomon huikea draama Syytettynä Jumala (God on Trial) sijoittuu yhteen historian äärimmäisistä tilanteista, mutta sen voi ajatella kuvaavan myös nykyaikaa, jossa terrori-iskuja ja sotia perustellaan Jumalan tahdolla."

Terrori-iskuja on perusteltu Jumalan tahdolla kai vain lähinnä eräissä Islamilaisissa liikkeissä, ja niissäkin uskonnollisen perustelun rooli terrori-iskuihin johtavasta päätösketjusta on osin epäselvä. Yli 99,9 prosenttia Islamilaisistakaan ei koskaan tee terrori-iskuja, ja terroristi-iskut rajoittuvat tiettyihin ääriliikkeisiin, joissa uskonnon rooli on lopulta aika vähinen

Terrori-iskut ovat joka tapauksessa yleensä nuorten miesten tekemiä. Kuten Suomessakin 2000-luvulla olleet terrori-iskut ovat olleet. Olivathan Kauhajoen ja Jokelan koulusurmat molemmat nimenomaan nuoren miehen kädenjälkeä. Sinänsä kiinnostavaa on, että molemmat koulusurmaajat olivat ateisteja. Jokelan koulusurman perusteluissaan murhat tehnyt kertoi perusteena murhille olevan mm. elämän tarkoituksettomuus, ja se että surmaaja piti itseään oman elämänsä hallitsijana sen sijaan, että olisi katsonut ketään olevan hänen itsensä yläpuolella:

"Life is just a meaningless coincidence… result of long process of evolution and many several factors, causes and effects. However, life is also something that an individual wants and determines it to be. And I’m the dictator and god of my own life. And me, I have chosen my way. I am prepared to fight and die for my cause. I, as a natural selector, will eliminate all who I see unfit, disgraces of human race and failures of natural selection."
http://oddculture.com/2007/11/07/the-pekka-eric-auvinen-manifesto/

– hmm (ei varmistettu)

Ohjelma sai todella ajattelemaan..., meni melkein yöunet. Mieleeni jäivät lähinnä sanat "Jumala ei ole meidän kanssamme, mutta on (voi olla) meidän puolellamme". Tämä tarkoittaisi sitä, että Jumala ei ole armollinen eikä rakastava, hän ei välitä sinusta tai kärsimyksistäsi. Hän tukee "joukkuettasi" kollektiivisesti jotain toista joukkuetta vastaan, oman tahtonsa mukaan, ja hävittäen vastapuolen tuntematta sääliä tai piittaamatta heidän kärsimyksistään. Ja kenen puolella Jumala milloinkin on, siihen emme voisi vaikuttaa. Siinä näkyisi hänen kaikkivaltiutensa, hän olisi arvaamaton.
Tämä asia pohdituttaa minua, koska haluaisin uskoa, että Jumala on rakkaus. Että hän rakastaa, armahtaa, säälii ja pelastaa minut/sinut yksilönä, kun uskomme häneen ja rukoilemme häntä.
Dokumentissa pitäydyttiin Vanhan testamentin siteerauksiin Jumalan tavasta toimia. Entä Jeesus ja Uusi testamentti? Sehän tukee juuri tätä yksilöä armahtavaa, yksilön pelastavaa näkökulmaa. Puhuvatko Vanha testamentti ja Uusi testamentti tässä suhteessa eri kieltä?
Entä mikä on yksityisen ihmisen oma tunne tai kokemus tästä: Auttaako Jumala kärsimyksessä?
Olisi tärkeää kuulla, mitä uskoa paremmin tuntevat, asiantuntijat, sanovat esittämästäni kysymyksestä. Toivottavasti joku heistä jatkaa keskustelua...

– Anonyymi (ei varmistettu)

Minullakin on kolme poikaa - kohtaus "Isä, ota minut" pysäytti minutkin. En olisi voinut valintaa tehdä.

Kuitenkin elämä on luopumista, ennemmin tai myöhemmin - fyysisenä isänä voin luovuttaa lapseni suuremman Taivaallisen Isän huomaan ja huolenpitoon... VT:n Jaakob luuli menettäneensä rakkaan Joosefin villipedolle, mutta saikin hänet takaisin Egyptin pääministerinä: ihmeellisiä ovat Jumalan työt!

Miehet syyttivät Jumalaa liiton rikkomisesta ja ilmeisesti Vanha Testamentti (tai Vanha Liitto) jäikin Jeesuksen valmistaman Uuden Liiton jalkoihin. Jumalasta todella tuli juutalaisuuteen jääneiden (huom. ei -etnisesti - juutalaisten) vastustaja - kristinusko syntyi juutalaisuudesta ja sen Kristuksen ensimmäiset seuraajat olivat juutalaisia.

Tosin juutalaiset eivät itse aiemmin kyenneet täyttämään VT:ia, joten he rikkoivat liiton ensin. Jumala lähetti itsensä Jeesuksessa Kristuksessa täyttämään lain ja näin syntyi UT - valtaosalle juutalaisista Jeesus ei kelvannut Messiaaksi, joten nykyään ollaan siis tässä tilanteessa. Voisiko sanoa niin, että Jumalan suojeleva käsi ei ole enää niin voimakkaasti heidän yllään...? Mutta niinkuin sanotaan "jäännös palaa takaisin": Iranin Ahmadinejadin(kin kuten Hitlerin) suunnitelmat tulevat raukeamaan tyhjiin...

Tämän ajanlaskun (jKr) ensimmäisinä vuosisatoina Jeesus Kristus kelpasi paremmin länsimaisille pakanoille kuin juutalaisille (samoin Joosef egyptiläisille kuin omille veljilleen)- armostahan tästä todella on kysymys, otammeko sen vastaan ehdoitta ja ilman mitään omia suorituksia, Jumalan tekona? Kysymys on voimassa tänäänkin.

– Iskä (ei varmistettu)

Upea draama, vaikuttavin mitä olen koskaan nähnyt 45-vuotisen elämäni aikana. Ja tässä iässä on jo vaikea koskettaa minua... Minulla ei myöskään ole mitään kytköstä juutalaisuuteen. Kun miehet lähtivät lopussa kohti kaasukammiota purskahdin itkuun. Olen käynyt Berliinissä juutalaisten muistomerkillä ja sielläkin olen ollut hyvin hiljainen ja surullinen.

En katso keskitysleiriohjelmia surren mitä yhdelle uskonryhmälle tapahtui, vaan se koskettaa, koska natsien teot olivat aivan tavallisten ihmisten tekemiä ja koko yhteiskunta lähti siihen mukaan eli sama voisi tapahtua MISSÄ TAHANSA, se vetää hiljaiseksi. Eli nämä aihetta käsittelevät ohjelmat tuovat eteeni selvimmin ihmisen uskomattoman kyvyn pahaan, jokaisen meistä...

Oma koskettavin kohta oli kohta, jossa mies oli kertonut äitinsä hautaamisesta, johon toinen vangittu sanoi jotenkin näin: "Kun ihminen tekee uhrauksen, sen on oltava kauneinta, puhtainta..." Se kolahti todella ja automaattisesti tiesin kuka olisi minun kohdallani se kaunein ja puhtain uhraus...

ps. onneksi nauhoitin, kestää vielä useamman katsomisen

– Anonyymi (ei varmistettu)