Helluntaina 1809 sepän torpan pihalla tanssitaan Stinan ja Aaronin häitä. Juhlassa mukana on myös Hovimäen väki, joka antaa nuorelle parille lahjaksi torpanpaikan. Illan suussa kartanolle palatessa Boije kehottaa Magnusta vannomaan uskollisuudenvalan keisarille, koska siten asiat hoituvat helpommin uudessa valtiollisessa tilanteessa.
Aaron katselee talonpaikkaa Stinan kanssa, kun Maria tuo ikävän viestin: seppä on halpaantunut. Aaron saa isältään tehtävän puhua Iisakista kapteenille, jos tämä voisi mitenkään vaikuttaa Iisakin vapauttamiseen.

Turussa Magnus vannoo valan ja samalla saa suosituskirjeen Iisakin armahdukseen. Modig ja Magnus matkustavatkin Hämeenlinnaan Iisakkia katsomaan. Armahdus ei tosin etene, vastuu siitä siirretään yksin keisarin harteille.

Magnus sairastuu eikä voi lähteä Porvooseen asiaa hoitamaan. Niinpä Maria yrittää henkilökohtaisesti keisarin puheille. Turha on toivo, sillä vartijat käännyttävät määrätietoisesti pienen muorin portilta pois. Onneksi Maria tapaa Porvoon kadulla eversti Boijen, joka lupaa toimittaa kirjeen perille.

Ja seuraavana päivänä Maria saa poikansa armahduskirjeen itse keisarin allekirjoittamana. Maria jatkaa matkaansa Hämeenlinnaan, jonne saapuu liian myöhään. Iisakki on viety jo Pietariin.

Syyskuisena sunnuntaina, kun melkein koko Hovimäen väki on kiitosjumalanpalveluksessa, kartanoon ratsastaa venäläinen upseeri Ignatiew. Ester-vauva lepää tyytyväisenä korissaan tähtipuistossa, kun äitinsä Anna on syöttämässä kartanon perijää sisällä. Anna näkee ikkunasta, kun Ignatiew nostaa lapsen syliinsä. Hätääntynyt Anna ryntää ulos ja huutaa epätoivoisesti apua. Ignatiew karauttaa ratsullaan tiehensä. Hän on jättänyt Esterille medaljongin, jonka Anna heittää raivoissaan maahan.

Magnus ja Jonas ovat kuulleet avunhuudot. Jonas säntää apuun ja kun huudot jatkuvat, lähtee Magnuskin liikkeelle. Huvimajan sillankaide pettää isännän alla. Hän kolauttaa päänsä ja hukkuu lampeen.