Ajankohtaisputki

Saako elämän kriisiisä oleva ihminen tarvitsemansa avun?

Perjantai lokakuun 10. päivä vuonna 2002 muutti Kari Turusen ja hänen perheensä elämän. Myyrmannin kauppakeskuksessa räjähti pommi. Kari haavoittui vakavasti. Suolistossa oli reikiä, avomurtuma jalassa, lisäksi hauleja ja sirpaleita eri puolilla kehoa.

Fyysiset vammat hoidettiin hyvin. Samaa ei voi sanoa psyykkeen hoidosta. Myyrmannin uhrit ja omaiset jätettiin yksin samalla tavalla kuin kehitysmaissa ihmiset jäävät yksin. Yhteiskunta ei järjestänyt mielenterveyspalveluja. Uhrit ja omaiset selvisivät kuka mitenkin, jos selvisivät.

Karilla oli halu ja usko, että hän palaa töihin. Vuodet kuitenkin kuluivat. 2006 lopussa, neljä vuotta Myyrmannin räjähdyksen jälkeen, Karilla ei edelleenkään ollut selvää käsitystä ”mikä minusta isona tulee”. Vuoden 2007 lopussa hänestä tuli työkyvyttömyyseläkeläinen, vähän yli nelikymppisenä.

Suomi vanhenee ja työllisyysastetta pitäisi nostaa. Kaikesta huolimatta Suomessa on ollut, ja edelleen on, varaa työntää ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt suuronnettomuuksien ja koulusurmien uhrit ja omaiset saavat pitkäaikaista hoitoa ja apua. Yksittäisten onnettomuuksien uhrit ja omaiset ovat kuitenkin edelleen käytännössä samassa jamassa kuin Myyrmannin uhrit ja omaiset olivat aikanaan.

Miten voi selvitä, kun koko elämä ja myös perheen elämä on asemoitava uudelleen sekä taloudellisesti että kivun ja säryn mukaan? Räjäytetty elämä antaa vastauksia, mutta herättää myös isoja kysymyksiä. Minulle ainakin.

Asiasanat:

Kari tutunen

kauppakeskus

kriisiapu

Myyrmanni

pommi

räjähdys

Tiina Merikanto

Kerran vielä median huonoudesta

3 kommenttia

Lapsiperheet pitäisi kieltää.

Merkittäköön muistiin taannoisen SAK:n teettämän gallupin innoittamana. Yhteiskunnallisesta keskustelusta pitäisi kieltää kaksi sanaa: “lapsiperheet” ja “palkansaajat”. Molemmat ovat termejä, joilla piilotetaan pihvi ja kätketään poliittisuus.

Näin SAK:n äänestystutkimuksessa: “Enemmistö, 66 prosenttia, vastaajista katsoo, että heidän äänestyspäätökseensä seuraavissa eduskuntavaaleissa vaikuttaa se, miten puolueet toimivat palkansaajien asemaa koskevissa asioissa.”

Palkansaaja on epätermi ja leikkisana, joka ei tarkoita mitään. Palkansaajia on triljoonaa eri laatua, joista toiset ovat vallan eri asemassa kuin toiset. He eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaikka SAK ja SDP näin väittävätkin – ja yrittävät asettua tämän kuvitteellisen ryhmän parhaaksi edunvalvojaksi.

Puoluepolitiikan puolella, kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa taas löytyy joukoittain ihmisiä, jotka ovat “lapsiperheiden” asialla. Lapsiperhekin ymmärtää, että on lapsiperheitä ja lapsiperheitä. On köyhiä, on rikkaita, on siltä väliltä - ja kaikilla heillä on ihan omantyyppiset ongelmansa.

Tämä pitäisi olla itsestään selvää toimittajille, vaan ei tunnu olevan. Me toimittajat kirjaamme kiltisti tällaiset lausunnot uutisiin kyseenalaistamatta ilmiselvää höpöhöpöä.

Ei pitäisi.

Asiasanat:

Lapsiperheet

politiikka

SAK

Verovaalien lähtölaukaus

0 kommenttia

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen vetämän ryhmän veroraporttia odotettiin hartaasti. Tiistaina se lopultakin tuli ja sai aikaan melkoisen kuhinan poliittisissa piireissä. Keskusta ilmoitti, että raportti ei kelpaa edes keskustelun pohjaksi. Erityisesti tuloveroalen ajoitus mietitytti.Vihreät kammoksuvat raportin nollasummapeliä: tässä tilanteessa veroasteen nostolle olisi puolueen mukaan painetta.

Oppositiossa demareiden peikkona on verotuksen muuttuminen tasaveron suuntaan. Perussuomalaiset pitävät raporttia hallituksen (so. kokoomuksen) tilaustyönä, jolla virkamiehet pantiin tekemään likainen työ.

Mitä jää jäljelle? Eipä suuri mitään, ja kaiken lisäksi Hetemäki toivoi raporttia käsiteltävän kokonaisuutena.

Raportin tärkein anti lieneekin siinä, että kukaan ei enää voi piiloutua sen taakse. Ainakin kokoomus ja keskusta ovat jo luvanneet omaa veroesitystään ennen vaaleja - toivottavasti hyvissä ajoin. Demarit lupailivat omaa esitystään jo marraskuussa, vaan eipä ole kuulunut. Nyt on aika lyödä kortit pöytään.

A-plus: Hetemäki on puhunut. Nyt puhuvat poliitikot.
Vieraina kansanedustajat Miapetra Kumpula-Natri (SDP), Kirsi Ojansuu (Vihr.) ja Sampsa Kataja (Kok.)

Asiasanat:

eduskuntavaalit

Martti Hetemäki

Veroraportti

Kilpailua, kiitos

23 kommenttia

Suomessa auto on katsastettava jos sillä meinaa ajaa, Siksipä katsastus ei ole hassumpi toimiala, kysyntä on taattua niin kauan kun ihmiset autolla ajavat. Ja Suomen etäisyyksillä kyllä ajavat.

Suomen ylivoimaisesti kilpailluin katsastuskaupunki on Joensuu. Siellä markkinajohtaja A-Katsastukselta saa katsastuksen sekä pakokaasumittaukset yhteensä 36 eurolla (www.katsastushinnat.fi).

Joensuu on kuitenkin poikkeus. Esimerkiksi kotikonnuillani Mäntässä (tai nykyään Mänttä-Vilppulassa) sama paketti maksaa A-Katsastuksella 88 euroa, mikä on paljon tyypillisempi hintataso. Ääripäässä ovat Kittilä, Muonio ja Ranua, 109 euroa.

A-Katsastus syntyi, kun valtio yksityisti katsastustoimintansa vuonna 2003. Aivan viime vuosiin asti A-Katsastuksen markkinaosuus on ollut yli tasaisesti 60 prosenttia. A-Katsastus takoi omistajilleen (jotka ovat etupäässä ulkomaisia pääomasijoittajia) noin 30 miljoonan euron voitot sekä vuonna 2009 että vuonna 2008. Vuoden 2009 voitto oli käsittämättömät 34% liikevaihdosta. A-Katsastus on Suomen kannattavimpia suuryrityksiä.

Viimeisen 18 kuukauden aikana A-Katsastuksen markkinaosuus on pudonnut noin 50 prosenttiin. Juuri ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tätä tekstiä, yhtiö kertoi aloittavansa YT-neuvottelut, joissa liipasimella on 200 työpaikkaa. Syyksi ilmoitetaan viime aikoina kiristynyt kilpailu.

Mutta olisiko kuitenkin niin, että A-Katsastus reagoi myös tulevaan kilpailuun? Hallitus kun aikoo sallia katsastukset myös autokorjaamoille, mikä toteutuessaan varmasti lisää katsastusyrittäjien määrää.

Mielenkiintoisia aikoja, noin kuluttajan kannalta. Kun palvelua on enemmän tai vähemmän pakko ostaa, olisi mukavaa jos markkinat toimisivat. 34 prosentin voitot ja 70 euron hintahaitari viittaisivat siihen, että löysiä on.

Asiasanat:

A-Talk

Katsastus

Matti Tyynysniemi

Onko VR:stä priorisoijaksi?

1 kommentti

VR on saanut taas ankaran alkutalven aikana silmilleen kansan tuskastumisen. Hankalimpina päivinä junat ovat myöhästelleet ja asemalaitureilla on päästelty ärräpäitä. Marraskuussa lähiliikenteessä junista 87,7 prosenttia oli aikataulussa ja kaukojunista 81,9 prosenttia.

Jotain on opittu, sillä viime talvena huonoimpina kuukausina prosenttiluku alkoi kuutosella. Uusi järeä ase on glykoli eli sama aine, jolla lentokoneiden siipiä estetään jäätymästä.

Rautateiden varsinainen ongelma taitaakin olla jossakin ihan muualla. Rataverkko rapistuu.

Keväällä seurattiin jännittyneinä, saako Seinäjoki-Oulu -rataosuus korjausrahansa vai lykätäänkö remonttia hamaan tulevaisuuteen. Rahaa tuli lopulta valtiolta ja VR pani omiaan.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin huonolta. Radanhoitoon tarkoitetut budjettivarat vähenevät ja valtio pienentänee osuuttaan myös kannattamattomien junavuorojen tukemisessa. Se tarkoittaa hiljaisimpien rataosuuksien hiljenemistä entisestään.

Ehkä olisikin rankan päätöksen eli priorisoinnin aika. Valtion kannattaisi satsata rautatieverkoston pääosuuksien ylläpitoon ja kehittämiseen - muille osuuksille se merkitsisi hidasta rappiota.

A-plus: VR taas pakkasen kourissa
Ke 15.12. klo 21.40 TV1

A-plussan vieraana VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro

Asiasanat:

junien myöhästymiset

radanhoito

Piiskaamalla tulosta

1 kommentti

Sairaanhoitajat lakkoilivat kolme vuotta sitten saadakseen parempaa palkkaa. Lentoemännät eivät halua lisää rahaa. He lakkoilevat nykyisten lepopäiviensä puolesta.

Työnantajalle Finnairille kyse on rahasta. Se ei halua maksaa palkkaa palautumispäivistä kuten ennen. Myös tämä pörssiyritys haluaa lisää tuottavuutta.

Työntekijät vetoavat jaksamiseensa. Aikaerot rasittavat ja työtahti on kiristynyt lentokoneissakin. Lentoemännät eivät suostu enää nipistämään hyvinvoinnistaan.

Tuottavuus kohenee parhaiten työpaikoissa, joissa viihtyvyys ja työilmapiiri ovat kunnossa. Sen myönsi työelämän mainetta siloitellut tuore Evan raporttikin. Suomessa työn tuottavuus ei ole kohentunut toivottua tahtia. Kantapäätuntuman perusteella ei mikään ihme, sillä konstit ovat väärät.

Tällä kertaa Finnair yrittää huonontaa työntekijöidensä mahdollisuuksia jaksaa töissä. Ilmapiiri talossa ei varmasti parane. Yritys kohentaa tuottavuutta kovin konstein ei ehkä tuotakaan tulosta.
Olisi vihdoin aika löytää muita tapoja saada enemmän aikaan kuin työntekijän selkänahasta ottaminen. Liian monen on kyettävä työelämässä enempään kuin rahkeet riittävät ja mieliala- ja nukahtamislääkkeet tekevät kauppansa.

Asiasanat:

Finnair

lakko

tukilakko

Paavon bensis

24 kommenttia

Alkuvuodesta ulkomaankauppa-ja kehitysministeri Paavo Väyrynen alkoi suunnitella omistamalleen tontille Keminmaalla jättiläismäistä liikenneasemaa. Väyrysen omistama tontti sijaitsee 4-tien varressa 14 km Kemistä Rovaniemelle päin.
Suunnittelu eteni ripeästi. Jo maaliskuussa 2008 valmistuivat hankkeesta luonnospiirrokset . Tämän jälkeen hankkeesta käytiin tiiviisti neuvotteluja sekä Keminmaan kunnan kaavoittajan, Lapin ympäristökeskuksen ja Tielaitoksen kanssa.
Väyrysen tontti on parin kilometrin päässä erilaista eklinkeinotoimintaa harjoittavasta Väyrysen Pohjantähti-opistosta.

Väyrysen tontille oli tarkoitus rakentaa 2 500 neliön rakennus. Osa siitä oli tarkoitus vuokrata huoltamotoimintaa pyörittävälle öljy-yhtiöketjulle. Liikennekeskuksen tarkoitus oli myös toimia lähiruuan markkina- ja myyntipaikkana, kertoo hanketta Väyrysen puolesta vetänyt eduskunta-avustaja Mikko Lampela.

Hanke joutui kuitenkin vastatuuleen Ympäristöministeriön uusien säännösten takia. Väyrysen hanke sijaitsi haja-asutusalueella - se oli verrattavissa liikemies Toivo Sukarin Ideapark-hankkeisiin. Käytännössä Väyrysen oma ministeritoveri Jan Vapaavuori tyrmäsi hankkeen - lopun viimeisteli syksyllä 2008 alkanut lama.
-Hanke on kuitenkin lepäämässä, sanoo eduskunta-avustaja Lampela. - Tontti on loistavalla paikalla. Voi olla, että hanke jossain muodossaan toteutetaan muutaman vuoden kuluessa, sanoo Lampela.

Asiasanat:

ulkomaankauppa-ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Omilla säännöillä

0 kommenttia

Venäjän jäsenyys Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa on loppusuoralla. Jo on aikakin. Neuvottelut aloitettiin 17 vuotta sitten.
Yksi syy pitkään rupeamaan on se, että neuvoteltavien yksityiskohtien määrä liikkuu fantastriljoonissa. Joitakin asioita on vielä jäljellä, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain ja EU:n tahto avannee WTO:n portit Venäjälle. Jopa Georgia joutuu nielemään parin vuoden takaisen sodan katkeruuden ja hyväksymään ison naapurin kerhon jäseneksi.

Puhuin parin asiaa tuntevan kanssa aiheesta. Molempien viesti oli sama: Venäjä todennäköisesti otetaan mukaan järjestöön, mutta iso kysymys on, onko siitä sen jälkeen WTO:n sääntöjen noudattajaksi. Suomessa on aina ajoin törmätty ilmiöön, jota jotkut pitävät kiusantekona, toiset protektionismina, kolmannet normaaliin kauppapolitiikkaan kuuluvana asiana. Suomalaisten elintarvikevalmistajien vientikielto Venäjälle oli esimerkki tästä.

Suurin osa WTO:n jäsenistä haluaa Venäjän mukaan. Suomen kauppa Venäjälle saattaisi siitä vilkastua.
Ennuste: Venäjästä tulee jäsen ensi vuonna, mutta alkaa pelata tätä jalkapalloa futsal-säännöillä.

Asiasanat:

Verot ovat surkea sijoitus

5 kommenttia

Verojen maksaminen on sijoitus, joiden tuottona on tietty määrä palveluita ja turvaa. Verojen maksaminen on kuitenkin sijoitusmielessä lähinnä arpapeliä. Veroilla saattaa kyllä saada tietyn tuoton, mutta niiden maksamisessa rikotaan kaikkia niitä harkitun sijoittamisen periaatteita, jotka käydään läpi kaikissa alan oppaissa. Sikäli ainakin kuin allekirjoittanut niitä oppaita on selaillut.

Ensinnäkin sijoittaa pitäisi ainoastaan sellaisiin kohteisiin, joiden toiminnan itse ymmärtää. Kuitenkin tällä hetkellä valtion taloudenpito on uskomattoman monimutkaista ja ennakoimatonta. Kukaan ei tiedä, miten esimerkiksi Irlannin kävisi ilman Suomen tukea, eikä kukaan tiedä miten sen käy tuen kanssa. Mikä tahansa päätös missä tahansa päin maailmaa voi heijastua nopeasti ja rajusti myös Suomi Oy:n eurosidonnaiseen talouteen. Sijoituskohteen toiminnasta on tehty sijoittajalle mahdotonta ymmärtää.

Toisekseen sijoittajan pitäisi aina tietää, sijoittaako rahansa brändiin vai todelliseen tuloksentekoon. Siis, saako sijoitukselle vastineeksi kovan nimen ja suuret odotukset vai konkreettista toimintaa ja tuotantoa. Suomi Oy ajaa jo monettako vuotta läpi valtion tuottavuusohjelman nimellä kulkevaa massairtisanomisprojektia. Palveluita karsitaan niin terveydenhuollossa kuin koulutuksessakin. Samaan aikaan ylistetään maan brändiä pohtineen työryhmän aikaansaannoksia. Myös yhtiön johto, siis suuret puolueet panostavat huomattavasti enemmän vaalimainontaansa kuin oman päätöksentekonsa ja politiikkansa läpinäkyvyyteen. Sijoittaja ei voi tietää, mikä osuus johdon puheista on todellisia suunnitelmia, mikä vain brändin kiillottamista.

Kolmantena ja ehkä tärkeimpänä, sijoittajan pitäisi aina kyetä hajauttamaan sijoituksiaan. Valtioiden välillä kuitenkin vallitsee tiukka rajaveto, jossa toisen kurjuus on usein toisen voitto. Kun pääomat siirtyvät maasta toiseen, ei työntekijä voi käytännössä siirtyä niiden perässä. Tätä ongelmaa voitaisiin tasata esimerkiksi verottamalla maasta toiseen siirtyviä pääomia kaikkia maita hyödyttävällä tavalla. Talouden heilahteluja tasaava transaktiovero ei kuitenkaan ole toden teolla edes noussut keskustelussa vaihtoehdoksi. Pääomien verottaminen valtioiden yhteisellä päätöksellä olisi riviveronmaksajien kannalta juuri turvaa tuovaa sijoitusten hajauttamista.

Lopuksi mainittakoon, että jonkun pitäisi tehdä jotain myös kaikelle muulle.

Asiasanat:

Isoveli kalvaa

0 kommenttia

Pelko liittyi etenkin uusiin tietoverkkoihin. Pelättiin, että kohta kaikilla pitää olla sirut ihon alla, jotta valtio pääsee valvomaan. Tai joku.

Mutta sittenhän kävi niin, että me kuljetamme siruja vapaaehtoisesti mukanamme. Kerromme missä olemme, mitä teemme ja kenen kanssa. Tässä viime vuosien sosiaalisen median huumassa se valvonta-aspekti on jotenkin unohtunut. Niin on aika monelta muultakin. Ei näy juttuja mediassa. Enemmän ollaan huolissaan siitä, mitä bitteinä sanottuja tyhmyyksiä työnantajat voivat löytää jälkikäteenkin.

Muuten edistysmieliset ovat lähinnä sitä mieltä, että uusi teknologia mahdollistaa yhä laajemman demokratian ja tiedon jakamisen. Kyllä, mutta onko tulevaisuuden verkko kovin demokraattinen? Jo nyt operaattorit ja hakukoneet ohjailevat tuloksia yhteistyökumppaneidensa mukaan: et näe kaikkea sitä mitä on. Jo nyt valtiot kontrolloivat tietoliikennettä. (Mutta ei tilanne niin paha ole, uskoo The Scientific American: http://ht.ly/3fCmD) Ja muistammehan me Nokia Siemensin Iran-kaupat ja niiden seurauksen toisinajattelijoille.

Ehkä kohta syntyy retromuoti, jossa Big Brother on taas epämuodikas.

Asiasanat: