Ke 20.10.2010 @ 15:58Heikki Ali-Hokka, A-plus

Lisää pekkaperiä

Olen alkuviikon aikana lehtileikkeitä lukiessani törmännyt väitteeseen, jota ei hevin uskoisi: Suomi on tällä hetkellä kaivannaisteollisuuden kuumin maa. Faktat puhuvat kuitenkin väitteen puolesta.

Suomen maaperä on rikas, infrastruktuuri kunnossa ja metallien hinnat nousussa. Euroopan komissio julkisti kesällä listan taloudellisesti merkittävistä raaka-aineista ja kappas, niistä suurinta osaa löytyy Suomen maaperästä.

Buumi on jo olemassa. Myös valtio haluaa päästä siitä osaksi. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ehdotti. että valtio perustaisi ovat kaivosyhtiön - vanhoista kun hankkiuduttiin aikoinaan eroon. Ilta-Sanomat kommentoi Pekkarisen ehdotusta hauskasti: "Pekkarisen ehdotukset torjutaan usein lennosta, mutta tässä uusimmassa on järkeä."

Onhan siinä. Pekkarinen on jo saanut taustatukea valtion massinhoitajalta, Jyri Häkämieheltä.

Nykytilanteessa palkat pysyvät Suomessa, mutta voitot käärii kaivoksen ulkomainen omistaja. Niitähän riittää, sillä Suomen kaivoksista kotimaisissa käsissä on vain Talvivaaran nikkelikaivos Sotkamossa ja Outokummun kromikaivos Kemissä.

Ehkä tässä sittenkin olisi pelikenttää ketterälle yksityiselle yrittäjälle, Talvivaaran Pekka Perä on jo näyttänyt esimerkkiä.

Rahan lisäksi kaivospatruunaksi pyrkivällä pitäisi olla kärsivällisyyttä - kaivoksen perustaminen ei ole hätäisen miehen/naisen puuhaa.

A-plus katsottavissa Yle Areenassa
Vieraana Talvivaara-kaivosyhtiön toimitusjohtaja Pekka Perä


Lue aiheesta:
Uusi kaivoslaki huolettaa kaivosyhtiöitä
Kaivosala alkaa elpyä lamasta
Kiina-ilmiö vetää kaivosyhtiöitä Suomeen


 

Ti 19.10.2010 @ 11:40Timo Harakka

Vihreät lyövät päätä palmuun

Jokainen meistä haluaa hidastaa ilmastonmuutosta. Valtioenemmistöinen Neste Oil houkuttelee autoilijoita käyttämään niin sanottua biodieseliä, jota valmistetaan Kaakkois-Aasian palmuöljystä. Kuten tämän päivän MOT-ohjelmasta käy ilmi, yhtiö on satsannut miljardi euroa tuotantoon, joka tuhoaa sademetsiä ja lisää päästöjä – siis pahentaa ilmastonmuutosta.

Neste Oil aikoo olla jo ensi vuonna maailman suurin palmuöljyn ostaja ja tehdä meistä suomalaisista siis öljyseikkejä.

Mutta saudien öljy on puhtaampaa kuin suomalaisten. Kun biodiesel on peräisin hakatuilta trooppisilta suoalueilta, sen kasvihuonepäästöt ovat kaksikymmenkertaiset verrattuna fossiiliseen polttoaineeseen. Näin toteaa YK:n ympäristöohjelma. Yhtä tyrmäävän tuloksen sai myös Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, VTT.

Köyhä Indonesia on jo nyt maailman kolmonen kasvihuonepäästöissä. Kansalaista kohti päästöt ovat jopa suuremmat kuin rikkaassa EU:ssa. Ja me siis yllytämme raivaamaan lisää metsää pohjoisen vihreille autoilijoille.

Tonni palmuöljyä aiheuttaa yli kymmenen tonnia kasvihuonekaasuja. Niistä ilkein on metaani, jonka lyhytaikainen vaikutus on yli kaksikymmentä kertaa pahempi kuin hiilidioksidin.

EU:n komissio vaatiikin nyt metaanin talteenottoa. Tähän eivät Neste Oilin alihankkijat taivu. MOT:n mukaan onkin täysin mahdollista, että Neste Oilin tavara ei täytä EU:n biopolttoainedirektiivin ehtoja.

Mitäs sitten tehdään? Yrittääkö Suomi lobata Brysselissä huononnuksia ympäristöehtoihin ja ilmastonsuojeluun ? Tämä myyräntyö lankeaa vihreiden euroedustajalle Heidi Hautalalle.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja Heidi Hautala on Neste Oilin ekomerkki. Siitä tehtävästä hän nauttii kymmenen tuhannen euron vuosipalkkaa. Ympäristöjärjestöt ovat kampanjoineet jo vuosia palmuöljyä vastaan, mutta eivät ole mielestään saaneet vihreiden johtavalta vaikuttajalta mitään vastakaikua.

Suomen ydinvoimaa mainostetaan puhtaaksi energiaksi. Vihreät ovat muistuttaneet, että uraanin louhinta on valtava ympäristöongelma kehitysmaissa. Sama pätee biodieseliin. Ajelemme maastureilla paremmalla omatunnolla, koska siirrämme samalla luonnonkatastrofin pois silmistä, köyhiin maihin. Mutta tällä kertaa vihreät ovat hiljaa.

Tai vielä pahempaa. Heidi Hautala yrittää tehdä Suomesta öljyvaltion, joka riistää raaka-aineet siirtomaistaan. Mutta metsäyhtiö UPM löi jo kerran päänsä Indonesian palmuun ja palasi otsa veressä kotiin. Näin taitaa käydä myös Neste Oilille. Suomalainen ei vaan opi. Ei sitten millään.

 

To 14.10.2010 @ 15:39Matti Tyynysniemi, toimittaja, A-talk

Keskitymme epäoleelliseen

Yritin selvittää lehtiarkistosta, mitä poliitikot lupasivat tehdä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluille kouluampumisten jälkeen.

Oikeastaan mitään ei löytynyt. Lehtien sivut olivat täynnä internetin vaaroja, Friedrich Nietzscheä ja ennen kaikkea aseita, aseita ja aseita. Varsinkin Matti Saaren aseenkantoluvasta päättäneen komisarion tekemisiä ja tekemättä jättämisiä ruodittiin intensiteetillä, joka varsinkin näin jälkeenpäin tuntuu täysin ylimitoitetulta.

Ehkä meillä on tällaisia tapahtumia kohdatessamme tarve kiinnittää huomiomme helppoihin, konkreettisiin asioihin. Miksi joku ei tehnyt jotain tiettyä asiaa? Miksi yhteiskunta ei estänyt sitä ja tätä? Missä olivat viranomaiset? Pitää säätää laki. Pitää asettaa joku syytteeseen.

Sellon ampumisten jälkeisessä tiedotustilaisuudessa toimittaja kysyi poliisilta, voiko kuka tahansa kävellä Suomessa aseistautuneena kauppakeskukseen. Voi, vastasi poliisi.

Seuranneina päivinä erään sanomalehden pääkirjoitustoimittaja taas ihmetteli, miksi kukaan ei kiinnitä huomiota ihmiseen, joka on pukeutunut "huomiotaherättävästi mustiin". Mihin Suomen talvessa sitten normaalisti pukeudutaan, keltaiseenko?

Tarkoitukseni ei ole olla näsäviisas, vaan osoittaa, että jostain syystä tällaisia asioita on paljon helpompi miettiä kuin sitä, miksi ihmiset voivat pahoin. Ehkä siksi en löytänyt niitä poliitikkojen lupauksiakaan. Jokelaan ja Kauhajoelle kyllä luvattiin kriisiapua, mutta muuten oli hiljaista.

Ei toki ole aukottoman selvää, että kouluampumiset estetään paremmalla mielenterveyshoidolla. Esimerkiksi Jussi Särkelä väittää pamfletissaan Koulumurhat, että näillä asioilla ei olisi tekemistä keskenään.

Mutta ei sillä ole väliä. Ei apua tarvitsevien nuorten tai muidenkaan ihmisten auttaminen voi riippua siitä, pelkäämmekö heidän tarttuvan aseeseen vai emme.

Ke 13.10.2010 @ 16:14Heikki Ali-Hokka, A-plus

Varallisuusveron muisto elää

Muistatteko vielä varallisuusveron? Kateusveroksi sitä kutsuttiin - tai ainakin rikkaat kutsuivat - ja se herätti vahvoja tunteita, herättää yhä.

Varallisuusverolla käytiin kauppaa Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana. Veron poistolla työnantajapuoli saatiin suostuteltua vielä yhteen tupoon ja manan majoille vero pantiin vuoden 2006 alusta. Varallisuusveron tuotto oli loppuvaiheessa melko pientä. Viimeisenä vuonna, 2005, valtio sai varallisuusverotuloja 85 miljoonaa euroa. Maksajien joukko oli kutistunut 28 000 suomalaiseen eli niihin, joilla oli omaisuutta yli 250 000 euroa.

Veron poisto oli kipeä paikka Vanhasen hallituksessa istuneille demareille. Moni rautakoura satutti sydämeensä niin, että otti ja jätti puolueen. Sitä pidetään myös osasyynä SDP:n tappioon vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.
Viime aikoina varallisuusverosta on jälleen varovaisesti alettua puhua. SDP:n puoluehallitus koeäänesti asiasta toukokuussa, mutta silloin asia kaatui.

Vaan ei ehkä lopullisesti. Pääomaveroa ollaan korottamassa nykyisestä 28 prosentista mahdollisesti 30 prosenttiin. Jopa kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen on puhunut sen puolesta, ja pitänyt korotusta oikeudenmukaisena.

Samaa sanaa pääomaveron korotuksesta käyttivät demaritkin esitellessään maanantaina varjobudjettiaan. SDP:n mukaan oikeudenmukaisuuteen kuuluisi myös osinkoverotuksen progressio. Ehkä oikeudenmukaisuuden nimissä demarit kaivavat koipussista vielä varallisuusveronkin.

A-plussan vieraana on SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen
A-plus ke 13.10. klo 21.40 TV1


Lue aiheesta lisää:
SDP ei vaadi varallisuusveroa takaisin
SDP haluaa pääomatuloveron progressiiviseksi

 

Asiasanat: 
Ti 12.10.2010 @ 16:00Juha Ristamäki, Ajankohtainen kakkonen

Vaaliraha -bestsellerin kirjoittaa poliisi

Nyt kun entisen pääministerin Matti Vanhasen jääviysasia etenee poliisitutkintaan, voidaankin ryhtyä jännittämään, mitä virkavalta saa selville Nuorisosäätiön vaalirahoitushistoriasta.

Siis ajalta jo ennen vuosia 2006-2009, joihin Vanhasen jääviysepäily ja mahdollinen virkarikosepäily kohdistuu. Poliisihan voi ja on selvittänyt asiaa ajallisestikin laajemmin. Epäilemättä selviää paljonkin mielenkiintoista. Ei tosin välttämättä ollenkaan lainvastaista tai rikollista, mutta tietoa siitä, miten yleishyödyllisen toiminnan kulisseista on pumpattu rahaa myös poliittiseen toimintaan.

Vanhanen itse toimi Nuorisosäätiössä 1980-luvun alkupuolelta lähtien. On viitteitä siitä, että touhuilu alkoi jo ennemmin: ehkäpä Vanhanenkin on vain osa pitkää ketjua, joka mahdollisti rahojen heruttamisen puoluetoimintaan samalla kun ylevästi edistettiin maalaisnuorison asettautumista kaupunkiin.

Mutta eivät maalaisliittolaiset tässä bisneksessä yksin ole puuhastelleet.

Ovathan muutkin yleishyödylliset toimijat jakaneet vaalirahaa, muun muassa Nuorisoasuntoliitto (eri puolueiden ehdokkaille) ja Riihisäätiö (ainakin demareille). Puhumattakaan siitä, että yleishyödyllisten toimijoiden ja muiden säätiöiden rahoituskuviot ovat käytännössä selvittämättä. Patentti- ja rekisterihallitus ja RAY ovat tehneet kyselyjään, mutta vain muutamalta vuodelta.

Ja kaiken lisäksi selvittäminen on osittain ollut vähän niin ja näin.
Vilpistä epäillyiltä on kysytty, että paljonko olette tehneet vilppiä ja keitä tukeneet.

Eipä juuri mitään, eikä ketään, on vastaus kuulunut.


 

Ma 11.10.2010 @ 13:31Timo Harakka

Yleislakko Facebookissa

Tänä perjantaina Suomeen tulee yleislakko. Kansanedustajien palkankorotuksista suivaantuneet suomalaiset perustivat Facebookiin sivun, jossa luvattiin, että kun kannattajamäärä ylittää 100 000, mennään lakkoon. Tuo valtava joukko kerättiin muutamassa viikossa.

Sata tuhatta ihmistä voisi saada Suomen polvilleen. Vuoden 1956 yleislakko pysäytti maan kolmeksi viikoksi. Silti perjantaina ei tapahdu mitään. Sillä se mikä on internetin voima, on myös sen heikkous.

Nettiklikkaus on helppoa, mutta ei velvoita mihinkään. On vaikea saada mielipide muuttumaan toiminnaksi. Suomi on täynnä vihaisia eläkeläisiä ja EU:n vastustajia. Silti eläkeläispuolueet ja itsenäisyyspuolueet ovat tuhoon tuomittuja.

Valta Suomessa on medialla. Siksi on ihmeellistä, että nämä mediaa hallitsevat nuoret edes yrittävät työntää ihmisiä kaduille, vanhanaikaisiin mielenosoituksiin. Vielä vanhanaikaisempia ovat puolueet – miksi nettinerot haaskaavat aikaansa Piraattipuoluen pitkissä kokouksissa ja epätoivoisessa vaalityössä? Tämäkin virtuaalinen yleislakko kääntyy itseään vastaan. Päättäjille se todistaa vain, että on aivan yhdentekevää, mitä kansalaiset netissä urputtavat - oli aihetta tai ei.

Tehokkaaseen lakkoon ei tarvita suuria joukkoja. Sata miestä satamissa saa halutessaan aikaan valtavaa vahinkoa. Sama pätee nettiin. Yksi kalajokelainen muusikko kavereineen höynäytti Iltalehden uskomaan itseään lottovoittajaksi. Tämä YouTubessakin julkaistu pila sai monen silmät aukeamaan, miten media oikeasti toimii.

Kepposen yhteiskunnallisen merkityksen osoitti Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen, joka pitää tekoa vaarallisena ja kehottaa Iltalehteä haastamaan huijarit oikeuteen. Ihan vakavissaan. Aikaisemmin JSN:n tehtävä oli suojella kansalaisia medialta, nyt se suojelee mediaa kansalaisilta. Nimeksi sopii paremmin Julkisen Sanan Neuvostoliitto.

Aito ongelma on silti se, miten kansalaisten tyytymättömyys vaikuttaisi myös päätöksentekoon. Äänestämättömyys ei riitä. 2007 vaaleissa lähes joka kolmas jätti äänestämättä. Jotkut sanovat, että tämä on demokratian kriisi. Toiset taas todistavat, että näin hyvin on ihmisillä asiat, on varaa jäädä kotiin. Ben Zyskowicz totesi ihailtavan kyynisesti, että kyllä ne paikat täyttyvät vähemmilläkin äänillä.

Jostain syystä suomalaiset eivät äänestä tyhjää. 100 000 tyhjää ääntä ensi kevään vaaleissa viestii kiistattomasti luottamuspulasta. Erona nettiklikkaukseen on ikävä kyllä se, että kansalaisen täytyy nähdä osallistumisen vaiva ja mennä paikalle. Jos et halua äänestää, mutta haluat vaikuttaa, niin äänestä tyhjää. Nyt minun täytyy saada mahdollisimman moni innostumaan ideasta. Niinpä perustankin Facebook-ryhmän ”Äänestä tyhjää”.


Katsotaan, kuinka nopeasti se saa 100 000 jäsentä – ja joko poliitikkoja edes pikkuisen pelottaa.
 

To 07.10.2010 @ 16:10Janne Ikonen

Mitä hyötyä on ruotsista?

On olemassa kahdenlaisia oppiaineita. Ensinnäkin on niitä, joista oletetaan olevan välitöntä hyötyä oppijoille. Toiseksi on niitä, joiden tuottama hyöty perustellaan lähinnä välillisesti. Tältä ainakin vaikuttaa, kun seuraa keskustelua etenkin ruotsin kielen asemasta opetuksessa.


Selvennän ajatusta:Välittömän hyödyn oppiaineissa asioita opetellaan ensisijaisesti siksi, että niistä on oppijalle hyötyä elämässä. Matematiikkaa ja biologiaa lukeva hyötyy ymmärtäessään, miten maailma ympärillä toimii ja miten siihen voi vaikuttaa. Taide- ja taitoaineet, kuten myös liikunta tarjoavat eväitä terveelliseen itseilmaisuun ja ihan yksinkertaisesti itsestä huolehtimiseen.


Sen sijaan välillisen hyödyn oppiaineissa asioita opetellaan ensisijaisesti siksi, että a.) ne helpottavat jonkin muun, myöhemmin tulevan hyödyllisen asian oppimista tai b.) niiden opiskelu hyödyttää jotakuta tai jotakin muuta kuin oppijaa itseään. Tällaisia oppiaineita vaikuttavat olevan ruotsi ja uskonto, tarkemmin sanottuna tunnustuksellinen uskonnonopetus. Molempien olemassaoloa perustellaan julkisessa keskustelussa ensisijaisesti jonkin väliaskeleen kautta.


Esimerkiksi uskontoa tarjotaan tärkeäksi moraaliseen elämään oppimisen välineeksi. Tällöin kuitenkin on jo siirrytty ajatuksissa askel eteenpäin – uskonnon opiskelun hyödyllisyyttä ei perustella sillä itsellään vaan jollain uskontoa paljon laajemmalla, jonka oppimisessa uskonto voi olla apuna. Samaan tapaan ruotsia markkinoidaan kanavana muiden saman kieliperheen kielten oppimiseen ja Suomen historian syvällisempään ymmärtämiseen. Oppiminen ei tapahdu ruotsin kielen osaamisen itsensä, vaan jonkin sellaisen vuoksi, johon voi perehtyä myöhemmin.


Ruotsin asemaa perustellaan myös kielivähemmistön oikeuksien turvaamisella. Tällöinkään kyseessä ei ole hyöty, joka tulisi oppijalle, vaan eräänlainen koko yhteiskunnan saavutus. Samoin uskontoa esitellään mielellään yleisenä, tärkeänä oikeutena. Oman uskonnon opetus on kaikille kuuluva perusoikeus, josta ei saa tinkiä, joten uskontoa on opetettava ja opeteltava. Tällöinkin ollaan irtauduttu kokonaan siitä, onko itse opetuksen sisällöstä oppijalle jokin hyöty. Kyseessä on ryhmänä saatu, välillinen etu.


Sattumalta nämä välillisellä hyödyllä perustellut oppiaineet ovat myös oppiaineistomme kiistellyimmät. En edellisellä halua ottaa suoraan kantaa kummankaan oppiaineen mielekkyyteen. Nähdäkseni olisi kuitenkin toivottavaa, että kaikkien pakollisina opiskeltavien aineiden merkitystä arvioitaisiin julkisuudessa ainakin suhteellisen yhteismitallisilla kriteereillä.

Ke 06.10.2010 @ 16:08Heikki Ali-Hokka, A-plus

Helppo työ

Jälkeenpäin katsoen 90-luvun Suuresta Lamasta (näin se nykyään kirjoitetaan) nousu oli melkoinen menestystarina. Suomen talous ehti heilua kuilun reunalla, työttömiä oli puoli miljoonaa ja korot taivaissa, mutta vuosituhannen vaihteeseen mennessä olimme nousseet suosta. Suomen veti nousuun aggressiivinen verouudistus, devalvaatio ja elektroniikkateollisuus, siis Nokia.

Nyt olisi taas pakko päästä kuopasta ylös, eikä yksikään kolmesta aseesta ole enää käytössä. Veroja kyllä uudistetaan mutta 90-lukua maltillisemmin.

Viime viikolla eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi raportin "Hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa". Raportti jäi melko vähälle huomiolle, vaikka siinä lyötiin melkoiset rätingit 2010-luvun Suomelle. Jotta Suomi säilyisi maailman parhaana maana, työpaikkoja pitäisi luoda vuosittain 25 000, työllisyysasteen nousta 77-78 prosenttiin ja työuran pidentyä loppupäästä 3-4 vuodella. Ja tämä kaikki vielä sillä edellytyksellä, että vientivetoinen Suomi saa apua ulkomaailmalta. Huh.

Tulevilla hallituksilla on edessään kova savotta, valtiovarainministereillä eritoten. Sauli Niinistö sanoi aikoinaan, että valtiovarainministerin työ "on helppoa, niin kauan kuin on vaikeaa". Jyrki Kataisella ja hänen seuraajillaan on nyt helppoa.

Lue aiheesta lisää: Kataisen mukaan hyvinvointivaltio on uhattuna

Osallistu keskusteluun aiheesta: Onko hyvinvointivaltio uhattuna?


Ma 04.10.2010 @ 13:57Timo Harakka

Alas pakkoruotsi, alas pakkosuomi

Ruotsalaisen kansanpuolueen tavoitteena on lisätä suvaitsevaisuutta ja siinä se on onnistunut. Suomalasten suvaitsevaisuus on lisääntynyt - venäläisiä kohtaan. Suomalaiset taistelivat seitsemänkymmentä vuotta sitten aivan tosissaan, jotta maan virallinen kieli ei olisi venäjä. Toisin on nyt. Koulujen pakkoruotsi on niin inhottua, että itärajan kunnat haluavat mieluummin vaikka pakkovenäjää.

Pääministeri Mari Kiviniemi kannattaa tohmajärveläisten toivetta, samoin vihreät, jotka viikonloppuna esittivät jopa ruotsin virkakielikokeen poistamista.

Lappeenrannassa saatiin venäjä ensimmäisen vieraan kielen vaihtoehdoksi vasta viime vuonna, mutta nyt jo melkein joka viides lapsi valitsee sen. Jos Itä-Suomi halutaan pitää jotenkin hengissä, on aivan selvää, että venäjän kielen ja kulttuurin osaaminen on välttämätöntä. Tomaatinkasvatuksella se ei onnistu.

Ruotsin puolustajat pelkäävät, että lapset oppivat vain englantia. Mutta jos pakkoruotsi vaihdetaan toiseen pakkokieleen, suomalaisten kielitaito vain monipuolistuu. Pienemmillekin paikkakunnille avautuu mahdollisuus opiskella kiinaa, jota me kaikki kuitenkin sadan vuoden päästä puhumme.

Siis ruotsin kielen asema heikkenee Suomessa, se näyttää vääjäämättömältä. Kun ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kieli tuli vapaaehtoiseksi viisi vuotta sitten, sen kirjoittajien määrä romahti.

Ongelma on siis se pakko. Ainoa tapa saada lapset ja nuoret ahnehtimaan ruotsin opetusta on tehdä ruotsista kiellettyä. Siis kielletään ruotsi, tehdään siitä rangaistava maanalainen salakieli, niin se jää eloon.

Kaksikielisyyttä suojellaan perustuslaissa, puolustajat sanovat. Perustuslaissa on muitakin kuolleita kirjaimia ja jopa huvittavia lupauksia – kuten se, että suomalaisilla on oikeus työhön. Asiaa hankaloittaa se, että kenelläkään ei ole velvollisuutta antaa työtä.

On totta, että ruotsinkieliset palvelut ovat uhattuina. Niin ovat suomenkielisetkin. Kielitaidon suhteen kannattaa joka tapauksessa ennen vanhainkotia opetella englantia, puolaa, venäjää tai somalian alkeet, sillä niitä kieliä tulevaisuuden hoitajat joka tapauksessa puhuvat.

Voi olla, että aivan aito ruotsin osaaminen jopa paranee, kun siihen paneutuvat motivoituneet oppilaat. Suomessa on aina sentään muutama välkky nuori, joka ymmärtää, että ruotsin taito voi olla loistava kilpailuvaltti.

Mutta jos tasaveroisia ollaan, niin ruotsinkielisiltä pitää poistaa myös pakkosuomi, jota lapsiparat joutuvat opettelemaan jo peruskoulun ensimmäiseltä, viimeistään toiselta luokalta. Suomenruotsalaisilla on jo kodin peruna yli kahdenkymmenen miljoonan puhujan markkinat, mutta he joutuvat tuhlaamaan aikaansa hyödyttömään ugrilaiseen marginaalikieleen.

Pakkoruotsin vastustajien on oltava johdonmukaisia. Jos emme vaadi suomalaisilta ruotsin kielen taitoa, on hyväksyttävä sekin, että kaikki suomalaiset eivät osaa suomea. Eikä heidän tarvitsekaan.

Alas pakkoruotsi ja pakkosuomi – eläkööt kaikki pakkokielet.
 

Pe 01.10.2010 @ 14:58 Ella Airas, Toimittaja, facebookkaaja

Näin tehtiin Facebook

Nyt se on totta. Facebookista on tehty elokuva. Elokuvasta odotetaan syksyn hittiä.


Kävin katsomassa elokuvan The Social Network. Elokuvan jälkeen olin ärsyyntynyt ja halusin erota Facebookista, mutta samalla ihailin Facebookin perustajan, Mark Zuckenbergin, älyä. Hän on kautta aikain nuorin miljardööri. Suosituimman sosiaalisen median perustaja!

Ärsyyntymiseni johtui siitä, että elokuvan Mark Zuckenberg petti ystävänsä ja yhtiökumppaninsa, Eduardo Saverinin, luottamuksen. Zuckenberg kuvataan itsekkäänä, sulkeutuneena, nörttinä, ylikunnianhimoisena epäihmisenä. En halunnut olla osa tällaisen ihmisen tekemää yhteisöä. Traagisinta elokuvassa oli se, että Zunckenberg keksi tämänkaltaisen sosiaalisen verkoston omaamatta itse minkäänlaisia sosiaalisia taitoja – Näin elokuva kertoo.

Elokuvan jälkeen mietin, olivatko Facebookin perustajat Mark Zuckenberg ja Eduardo Saverin olleet mukana elokuvan käsikirjoituksessa. Luin aiheesta ja opin elokuvan perustuvan Ben Mezrichin kirjaan The Accidental Billionaires (2009). Kirja perustuu suurelta osin Eduardo Saverinin kertomuksiin. Zuckenberg ei ole ollut äänessä ollenkaan. Zuckenberg taas itse kommentoi elokuvaa seuraavasti: ”En olisi halunnut, että tämänkaltaista elokuvaa tehdään minun elinaikanani.” Hän lisää, että elokuva perustuu suureksi osaksi pelkästään fiktiosta. Hyvä, voin edelleen jatkaa Facebookissa.

Mark Zuzkenberg hehkuttaa elokuvassa tahtovansa Facebookista tulevan sosiaalinen media, jolla ei ole loppua. Loppua ei tosiaan näy, ainakaan vielä.


The Social Network saa ensi-iltansa Suomessa 22.10.2010.

Sivut

Ajankohtaisputki

Tuubin täydeltä asiaa!

A-tuubi on uusi monimuotoinen ajankohtaiskanava netissä!

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu