Tukeeko Turun media populaarikulttuuriaan tarpeeksi?

Turun kulttuurielämä on ruohonjuuritasolla hyvin vilkasta. Tasoltaankin se yltää komeasti kansalliselle ja joskus jopa kansainväliselle huipulle. Huipulle päästäkseen turkulaisen osaamisen tulee kuitenkin ylittää suurin mahdollinen este - turkulainen mediahiljaisuus.  

Pop- ja rockmusiikin saralla eritoten on vaikeaa olla ihmettelemättä tilannetta. Ennen kuin breikkaat muualla, et ole Turussa mitään. Missä on median vahva myötäeläminen Turun musiikkielämässä, missä nostojutut? Miksi turkulainen poppari on vieras omalla maallaan? Miksi vaatimattominkin Helsingin tai Tampereen yrittäjä on aina "merkittävämpi" kuin Turun vastaava mitä tulee julkaistuihin juttuihin ja niiden laajuuteen?

Turkulaisena Tampereesta on vaikeaa keksiä positiivisia asioita, se tiedetään. Mustamakkara ei ole ihmiselle sopivaa ravintoa eikä hämäläinen käsitys huumorintajusta juuri naurata. Mutta yhdessä asiassa hämäläiset ovat Turkua edellä. Kun Tampereella on nouseva bändi, siitä kirjoitetaan paikallisen aviisin viikkolehden kannessa. Turussa vastaava ilmiö sivuutetaan tylysti: "ei ole riittävän merkittävää materiaalia valtakunnallisesti".

Ei ole riittävän merkittävää materiaalia valtakunnallisesti? Mitä merkitystä sillä on, jokaisen paikallisen mediayksikön levikki sulaa käsiin heti Uudenmaantullin tai Pohjolan sillan jälkeen. Miksei siis keskityttäisi paikalliseen ja alueelliseen osaamiseen ilman ongelmaa? Vai onko ongelma siinä, että ei kyetä tunnistamaan eroja tai nousevia merkityksiä populaarikulttuurissa?

Populaaritähteys ei synny itsestään, se tarvitsee vahvaa mediaa tuekseen. Syttyessään tähteydellä voi olla merkittäviä etuja tarjottavanaan alueen taloudelle ja vetovoimalle. Turkukin on kiistatta netonnut merkitysetuja Daruden, Jaakko Salovaaran ja The Crashin vanavedessä. Konservatiivisesta rannikkokaupungista tuli kuin taikaiskusta modernin pop-osaamisen keskus 2000-luvun alun villeinä vuosina. Helpottaa kummasti uuden veronmaksajapohjan haalimista alueelle. Opiskelijoita, duunareita, johtajia, sijoittajia, mitä vaan.

Aikanaan kymmenisen vuotta sitten tulimme kaupunginjohtaja Armas Lahoniityn koolle keräämässä pop-työryhmässä todenneeksi, että Turku tarvitsee valtakunnallisen mediatalon tukemaan omaa populaarikulttuuriaan. Tampereella on YLE TV2 ja Helsingillä kaikki muu iso mediatoiminta (muusta alaa tukevasta teollisuudesta puhumattakaan). Ja kas kummaa, näillä alueilla populaarikulttuurikin on voimissaan. Ja ennen kaikkea, oma mediakoneisto pitää paikallisen populaariosaamisen suosiota ja merkityksiä yllä päivittäisellä tasolla.

Ei siis haittaisi olla kuskin paikalla Turussakaan. Voimme vain ajatella missä Turun populaarikulttuuri voisi olla nyt jos Tesvisio (eli nykyinen TV2) olisi aikanaan jäänyt Aurajoen rannoille. Manserockia nykymuodossaan ei välttämättä tunnettaisi ja Turun teatterielämä olisi jo viidennettäkymmenettä vuotta tuttua TV:stä erilaisista viihdeohjelmista. Ei huono näköala, vai kuinka? Populaarikulttuurinen menestys on aina vahvoilla jos sitä tukee omin ehdoin valjastettu joukkotiedotus. Ei siis pelkästään riitä, että käydään valtakunnallisen median vieraina Helsingissä, olisi päästävä sanelemaan myös sen julkaisuehdot.

Mutta valtakunnallisen median ohella Turkuun tarvittaisiin myös uusia tuulia rohkeammin haisteleva paikallinen media. Jostainhan on aloitettava. YLE:n Föribeat -sarja oli hyvä alku historian kunnioittamisen saralla. Paikalliset tulokkaat rohkeammin esille soittolistoilla, nettisivuilla, kansikuvissa ja artistivierailuissa. Tilaa ja vaikutusmahdollisuuksia on, 500-1000 levyä myyvät ulkopaikkakuntalaiset artistit eivät ole paikallisia merkittävämpiä. Kuitenkin niistä kirjoitetaan juttuja paikallisia artisteja enemmän. Outo yhtälö, joka syrjii paikallista osaamista pitkän kokemukseni perusteella kokolailla perusteettomasti.