Turun tuhopolttoyritys - blogistan ottaa oikeuden omiin käsiinsä?

Edellisessä bloggauksessa mainittu Muutos 2011 näkyy tekevän irtiottoja myös blogirintamalla.

Tapio Äyräväisen suoraa eläinaktivismia koskevassa kirjoituksessa (päivätty 14.3.) huomio kiintyy hyvin suorasukaiseen tapaan viestiä Turussa kesällä 2008 tapahtuneesta kaupunki-iskusta. Eläinaktivistien tuhopolttoyritys tuomitaan jyrkästi, lisäksi toinen oletetuista epäillyistä tuodaan linkin kautta esille tavalla, jossa tekijän henkilöllisyydestä on vaikea erehtyä.

Asuin itse Yliopistonkatu 11:ssa vuoteen 2004, joten tapaus tietysti koskettaa myös henkilökohtaisesti. Noilta ajoilta muistan, että korttelissa asuu paljon ikääntyneitä ihmisiä nuorempien joukossa. Tekoa tuskin voi pitää hyväksyttävänä minkään ideologisen tai uskonnollisen suuntauksen näkökulmasta. Vielä haastavampaa on hyväksyä tilannetta, jossa iskuryhmä vaarantaa kymmeniä ihmishenkiä eläimet pelastaakseen. Tälläisen antihumanismin motiiveja ainakaan minun on vaikea puolustaa.

Mutta kuinka osuvaa on Äyräväisenkään reagointi. Johtaako tälläinen omatoiminen syyllisten nimeäminen muuhun kuin lisäongelmiin. Julkisiin lynkkauksiin, mielivaltaan, huutoäänestyksiin. Olisko Aamusetin ex-päätoimittajan pitänyt harkita toisenkin kerran ennen purskahdustaan. Mikä hänen missionsa tässä asiassa on?

Entä jos linkissä vihjaillen nimetty nuori nainen ei liity tapahtuneeseen millään lailla. Eikö oikeusasteiden tehtävä ole ratkoa nämä tapaukset, kaikesta huolimatta. 

Nähtäväksi jää, ottaako blogien paineessa esimerkiksi iltapäivälehdistö keppihevosen aiheesta. Poliittisissa ääriliikkeissä aktivoituva suomalainen terrorismi (tai sen potentiaalinen uhka) kuitenkin on yhteiskunnallisesti merkittävämpi ilmiö kuin Beckhamin akillesjänne tai grillijonossa ruopiminen Kaskenmäessä.

Viihdyttääkö vaiko puuttua ikäviin asioihin, niistä niiden oikeilla nimillä kertoen. Julkisia jalkapuita on Suomessa yleensä vältetty mutta nyt asetelma saattaa poikia paineita uudenlaiseen käyttäytymiseen. Tai sitten ei. Elämme mielenkiintoisia aikoja...

2 kommenttia

Tässä tapauksessa nimenomaan kävi niin, että nimetty nuori nainen ei mitenkään liittynyt tapaukseen. Viatonta ihmistä syytettiin ja tuomittiin nettipalstoilla, vaikka hänellä ei ollut tapaukseen mitään osuutta. Kun sitten viestittiin, että täysin asiaton syyttely ja viattomaan kohdistuva mustamaalaaminen viedään poliisin tutkittavaksi, alkoi julkinen anteeksipyytely ja viestien poistaminen. Ei se riitä. Tapahtunut pitäisi mielestäni todella viedä poliisin tutkittavaksi. En tiedä, onko viety.

Fiksut ihmiset olisivat tajuneet olla ryhtymättä kuulopuheiden perusteella jakelemaan julkisia tuomioita. Tuomioistuimen asia on tuomita, koska sillä on tarvittavat tosiasiat käytössään. Netti on huhujen ja valheiden maailma, se on jokaisen syytä muistaa.

Ylläolevalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on idioottimaista tuikata tuleen liikehuoneistoja ja aivan erityisesti asuintaloissa olevia!

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tapauksessa nimenomaan kävi niin, että nimetty nuori nainen ei mitenkään liittynyt tapaukseen. Viatonta ihmistä syytettiin ja tuomittiin nettipalstoilla, vaikka hänellä ei ollut tapaukseen mitään osuutta. Kun sitten viestittiin, että täysin asiaton syyttely ja viattomaan kohdistuva mustamaalaaminen viedään poliisin tutkittavaksi, alkoi julkinen anteeksipyytely ja viestien poistaminen. Ei se riitä. Tapahtunut pitäisi mielestäni todella viedä poliisin tutkittavaksi. En tiedä, onko viety.

Fiksut ihmiset olisivat tajuneet olla ryhtymättä kuulopuheiden perusteella jakelemaan julkisia tuomioita. Tuomioistuimen asia on tuomita, koska sillä on tarvittavat tosiasiat käytössään. Netti on huhujen ja valheiden maailma, se on jokaisen syytä muistaa.

Ylläolevalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on idioottimaista tuikata tuleen liikehuoneistoja ja aivan erityisesti asuintaloissa olevia!

Mielenkiintoista! Eli on hutkittu ennen tutkimista? Ei hyvä jos näin on.

Toivottavasti nämä muutosliikkeet eivät hukkaa historiallista momentumiaan ylilyönteihin ja typeryyksiin. Niin tekemällä he sortuvat samaan helmasyntiin kuin kritiikkinsä kohteet, tässä tapauksessa tuhopoltoilla asiaansa edistävät eläinaktivistit.

Kaikesta huolimatta näen uusissa poliittisissa yhteisöissä (tyyliin Muutos 2011) paljon hyvää.

Jos ajattelemattomuuden ja kaunaisimman muukalaisvihan karsii niistä pois, jää jäljelle mm. hyvin järkeenkäypiä lähidemokraattisia ajatuksia ja netin erinomaista hyväksikäyttöä toiminnassa.

On mahdollista, että tässä testataan laboratoriotyyppisesti uutta poliittista kulttuuria Suomessa. Jatkossa muutkin puolueet ja uusverkostot hyppännevät samaan 2010-luvun junaan.