Rapartisteilla vapaa sana!

Runoraati goes VEE-HOO-ÄS! 

minivirtaset

Öinen ostari Itäkeskuksen vieressä. Puotiharjun ostarilla ei kovin usein ilmeisesti Taiteiden yönä taidetta näekään. Mutta nyt oli ohjelmaa.  Runoraati valtasi keskusaukion. Stig, Steen 1, Dxxxa D, Särre ja Maria Järvenhelmi riimittelevät kansalaisten kotivideoihin uudet selostukset. Syntyi teoksia, joista voi surutta käyttää nimitystä: kulttikamaa. Ja aika outo televisio-ohjelma. Hyvä niin. 

Ohjelmaidean taustalla oli yhdistää kaksi juhlimisen arvoista asiaa. Videonauha, VHS, mahdollisti elokuvien nauhoittamisen, kotivideokokeilut. Videopajoissa kautta maan koulutettiin nuoria musiikkivideoiden tekoon. Syntyi edullisempi keino tallentaa performanssitaidetta. Siitä puhuttiin naisten mediana. Videokameroille alettiin uskoutua. Naiset alkoi tehdä videotaidetta. 

Tänä päivänä VHS on ongelmajätettä. VHS nauha sinänsä kestää aikaa. Se voi tulevaisuudessa olla jopa parempi muoto säilyttää materiaalia kuin DVD. Mutta kasetit ovat isokokoisia. Katselulaitteet on vaihdettu tallentaviin digibokseihin. Niinpä muutoissa kaatopaikoille lentää arvokasta ajan kuvaa.

Kaitafilmien arvo on jo ymmärretty. Mutta  videonauhan edullisuus teki kuvaajista hajamielisempia. Videon annettiin pyöriä. Kuvia ei suunniteltu yhtä tarkasti kuin filmiaikoina. VHS:n jälki on usein niin tuhnua, kuvaajat rauhattomampia eri suuntiin sohijoita, että niiden esteettinen laatu vaikuttaa vähempiarvoiselta.  Runoraati halusi muistuttaa, että kotivideoilla on aarteita, joiden arvonnousua kannattaa odotella. 

Rap rantautui Suomeen samoihin aikoihin kuin VHS. Suomi-rap on kiistatta rikastuttanut suomalaista runoilmaisua. Se alkaa jo keski-ikäistyä. Ja siksi haastoimme nimeomaa joukon kiinnostavia rapartisteja tekemään nostalgisiin kotivideoihin uudet ääniraidat. 

Videot löydät netistä. yle.fi/musiikki/rap-runous

 

Kirjastot panostavat enenevässä määrin kansalaisten kokonaisvaltaiseen palvelemiseen. Ainakin seuraavissa kirjastoissa on vhs-nauhojen siirtomahdollisuus. Uusia siirtopisteitä perustetaan jatkuvasti, joten jos et löydä näistä sopivaa, kannattaa kysyä lähikirjastoista!

Espoo (Sello, Entresse, Tapiola)
Helsinki (mm. Lasipalatsi, Kirjasto10, Pasila, Töölö, Myllypuro)
Hämeenlinna
Joensuu
Joroinen
Juva
Jyväskylä
Kaarina
Kajaani
Kerava
Kirkkonummi
Kokemäki
Kotka
Kouvola
Kuopio
Kurikka (pääkirjasto ja Jurva)
Lahti
Laitila
Lapua
Parkano
Piikkiö
Pirkkala
Pori
Pyhäjoki
Rantasalmi
Riihimäki
Sauvo
Siilinjärvi (kulttuuritoimi)
Sotkamo
Suomussalmi
Tampere (Kaukajärvi, Lentävänniemi, Messukylä, Pellervo, Pääkirjasto Metso, Tesoma, Sampola ja Hervanta)
Tornio
Turku
Vaasa
Varkaus
Valkeakoski
Ylöjärvi (pääkirjasto, Viljakkala ja Kuru)
Ja kiertävä laitteisto Pohjois-Pohjanmaalla

 

Laula runo rakkaudesta

Liikutusta, surua, provokaatiota, erotiikka, hellyyttä …

 

Tarjoan Runoraadin syntymäpäivän kunniaksi etkot radiossa. Tein Lempimusiikkia ohjelmasta jakson, joka käsittelee sävellettyjä runoja rakkaudesta.

Lempimusiikkia Radio Suomi klo 19. Voit kuunnella ohjelman sen jälkeen viikon ajan Yle Areenasta.

Soittolista:  

Eino Leino: Me Kuljemme Kaikki Kuin Sumussa – Rajaton

Arja Tiainen: Paratiisi - Rauli Badding Somerjoki

Aulikki Oksanen: Puhu minulle rakkaudesta - Veljekset Chydenius

Aulikki Oksanen: Syleily - Vuokko Hovatta

Anni Sinnemäki: Vuodet - Kerkko Koskinen Kollektiivi

Aila Meriluoto: Jälkeenpäin - Sakari Kuosmanen

Timo K. Mukka: Kosketa minua - Kai Hyttinen

Pentti Saarikoski: Minä rakastan sinua - Jarmo Saari

Arto Melleri: Romua Rakkauden Valtatiellä - Kalle Ahola

Tommi Tabermann: Jos Sinä

Tommy Tabermann: Kaksi suuta - Johanna Iivanainen, Olli Ahvenlahti & Tommy Tabermann

Shakespeare: Sonetti 105 - Samuli Edelmann 

Onnittele runolla!

Tuttu tunne lapsuudesta. Kirjoitat  runon lahjaksi. Sen saaja liikuttuu. Kiitosta tulee kömpelömmästäkin riimittelystä. Kannattaa kokeilla aikuisenakin!

Onnitteleminen on yksi runon tärkeitä tehtäviä. Syntymäpäivät on haastava hetki syntymän ja kuoleman välillä. Runo  on  aineeton lahja. Se voi nostattaa juhlan tunnelmaa ja sen avulla voi summata merkkipäiväänsä viettävän elämään, kysyä miten tähän on tultu ja mihin ollaan matkalla. 

Runoraati täyttää tänä vuonna 10. Sen kunniaksi haastoimme nykyrunoilijoita onnittelemaan muita merkkipäiväänsä viettäviä ihmisiä. Runoilijat ovat Jouni Tossavainen, Kirjoittajaryhmä Tapiiri, Riina Katajavuori, Juha Siro sekä runokone.com.

Runot löydät Yle Teeman sivulta. 

Tässä runoilijoiden ajatuksia onnittelemisesta:

JOUNI TOSSAVAINEN:

Kuopio

valitsi onniteltavaksi:

HELI LAAKSONEN – 40 vuotta

 

Kun kirjoitin tätä onnittelurunoa,
valmiina oli onnittelukukan muoto ja muutama säe, jotka muokkautuivat kohteensa eli onnitellun mukaan.

Onnittelurunoa kirjoittaessa,
sain palata taiteilijan tuotantoon ja ihmetellä, miten vähän siitä muistin. Lukijan sijasta television katsojan ajatteleminen toi kirjoittamisen vaikeuteen lisäkierrettä.

Runon muodossa onnitteleminen on
pitkä perinne, jonka sopivaisuuksien rikkomisessa tulevat vastaan samat ongelmat kuin nekrologissa tai kuolinilmoitusten värssyissä.

Lue lisää Jouni Tossavaisesta hänen blogistaan:

http://jounitossavainen.blogspot.fi/

 

KIRJOITTAJAPIIRI TAPIIRI

Salla Tuukkanen, Timo Harju, Veera Lehtola ja Jasmine Westerlund

Turku

valitsivat onniteltavaksi:

JUULIA KYYKKÄNEN -  18 vuotta

 

Tapiiri on erikoistunut tekemään yhdessä runomuotokuvia. Tässä ryhmän ajatuksia kootusti:

 

Kun kirjoitin tätä onnittelurunoa...

Halusin leikkiä Julian julkiseen mäkihyppääjän rooliin liittyvällä kielellä. Kiinnosti, voisiko mäkihyppytermejä kääntää jotenkin henkilökohtaisemmiksi. Tämä leikkiminen tuntui mielekkäältä, koska sehän on hauskaa ja ehkä sellaista, johon moni muukin kuin ammattirunoilija ryhtyisi ja josta toivottavasti moni jotain saa. Oli aika jännittävää kirjoittaa ihmiselle, jota ei tuntenut lainkaan. Kurotimme omiin nuoruuksiimme ja kokemuksiin nuorista läheltä. Ja sit kirjoitimme siitä. Ja yritimme olla väittämättä, että tuntisimme runon kohteen tai hänen elämänsä, kun emmehän me.
Kävin läpi tutun kirjoittamisen kaaren: naiivit innostukset jostain löydetystä kuvasta, epätoivo elementtien yhteensopivuuden takia ja yhteinen hidas ja antoisa loksahtelu.

Se oli haastavaa ja kiinnostavaa, koska jokaisen omista paloista piti saada koottua kokonaisuus, jossa osat sulautuvat yhteen.

 

Runomuotokuvaa/onnittelurunoa kirjoittaessa ...

on tärkeää olla tunteellisesti rohkea ja suora. (Koskee sekä runomuotokuvaa että onnittelurunoa) Se ei ole helppoa. Monesti sitä joko piiloutuu runon kuviin ja muihin keinoihin tai sitten valitsee toisen ääripään, latelee suuria positiivisia adjektiiveja, joita ei oikeasti pysty kokemaan. Kuinka kirjoittaa suorasti, vilpittömästi, siinäpä se!

Me neljä kirjoitimme assosiaatioitamme pienille lapuille ja työskentelimme palapelin tavoin. Ammensimme omasta nuoruuskokemuksestamme ennemminkin kuin koetimme arvailla tuntemattoman kokemusta. Oletimme että omakohtaisessa olisi jaettavaa. Olennaiselta tuntui pienten yksityiskohtien todentuntuisuus ja rohkeus kokeilla suuriakin sanoja.

Me lähdimme kukin liikkeelle omasta suunnastamme ja yritimme sieltä hapuilla kohti jotain yhteistä ja tunnistettavaa. Emme tunne henkilöä, jolle kirjoitimme, joten ammensimme kokemuksista, jotka ovat jollain tavoin yleisinhimillisiä. Silti yritimme sanoa jotain juuri tälle tietylle ihmiselle tiettynä hetkenä.

 

Runon muodossa onnitteleminen on....

aika samanlaista kuin juhlapuheen pitäminen. Mikä voi olla monenlaista. Silti jotenkin tuntuu, että runon muodossa on jotain sellaista intiimiyttä, mihin juhlapuheessa on vaikea päästä. Tuntuu tärkeältä saada jokainen sana tärkeäksi. 

Ylevöittävää kannustamista ja juhlavuudessaan hienoa, jännittävää ja haastavaa,

Ehkä paras tapa onnitella.

Kirjoittaryhmä Tapiiri tekee runomuotokuvia myös tilauksesta:

http://tapiiri.wordpress.com/

 

 

RIINA KATAJAVUORI:

Helsinki

 

valitsi onniteltavaksi:

VUOKKO HOVATTA 40 vuotta

 

Kun kirjoitin tätä onnittelurunoa, hyödynsin kollaasitekniikkaa.

Otin kolme teosta ("Grimmin sadut", suom. ja toim. Raija Jänicke ja Oili Suominen, "Elle Kari - Lapin tyttö", Anna Riwkin-Brick ja Elly Jannes sekä Robert Louis Stevensonin "Kävelemisestä") ja nappailin niistä hyviä lauseita ja sekoitin pakkaa ja koetin luoda draamallista kaarta ja jännitettä runoon, Vuokko etäisesti mielessäni.

Grimmin satuihin varmaankin päädyin siksi, koska Vuokko näyttelee tällä hetkellä kuningatarta Helsingin kaupunginteatterissa näytelmässä Kuninkaan puhe. Saduissa on kuningattaria ja muita ihmeellisiä olentoja.

Runomuotokuvaa/onnittelurunoakirjoittaessa kannattaa katsoa kohdettaan etäältä, kuin uutena. En tiennyt Vuokko Hovatasta kovin paljon, mutta tiesin että hän on äiti, tytär, vaimo, entinen lapsi, nykyinen aikuinen, pitkätukkainen. Näille teemoille löytyi kaikupohjaa mm. Grimmin saduista ja Elle Kari - Lapin tyttö -kirjan kuvauksessa pienestä tytöstä, jolla on paljon taitoja mutta vielä myös opittavaa.

Runon muodossa onnitteleminen on persoonallinen ja ikimuistoinen tapa kunnioittaa juhlakalua. Kukaan muu ei katso päivänsankaria ihan samalla tavalla kuin sinä. Ei ole syytä mennä kipsiin - onnittelurunon ei tarvitse olla ylistyslaulu eikä lista kohteen hyvistä ominaisuuksista. Voit myös napata jonkun detaljin päivänsankarin elämästä ja lähteä liikkeelle siitä, yksittäisestä kohtauksesta. Pieni siipale riittää, ei tarvitse kirjoittaa kokonaismuotokuvaa eikä runoelämäkertaa.

 

Riina Katajavuori on julkaissut teoksen Omakuvat (Tammi, 2011). Hän teki vuonna 2009 lähes päivittäin itsestään runomuodossa omakuvan. 

 

JUHA SIRO

Tampere

valitsi onniteltavaksi:

SIMO SALMINEN - 80 vuotta

kun kirjoitin tätä onnittelurunoa...

tutkin tarkkaan päivän sankari Simo Salmisen elämänvaiheet.
Tiesin hänet monipuoliseksi persoonaksi, mutta hämmästyin
miten monessa mies on ollut mukana. Koomikon ja pellehyppääjän
roolit kätkivät taakseen luovan ja herkän taiteilijan.
Harva meistä on aito renessanssi-ihminen ja kykenee olemaan
samassa persoonassa laulajana listaykkönen, suosittu koomikko,
näyttelijä, pellehyppääjä, lasitaiteilija, leipuri ja kuvanveistäjä…
Simon persoona toi mieleen sirkuksen maailman, jossa tehdään
”mahdottomia” ja ollaan yleisön armoilla joskus tragikoomisestikin.
Tein tekstistä tiukan ja rytmiltään ”vauhtiin kirjoitetun” tuntuisen.

runomuotokuvaa/onnittelurunoa kirjoittaessa:

haasteena on tehdä hyvin henkilökohtainen teksti, johon kasvaa myös laajempaa
merkitystä. Henkilölle omistetun runon pitäisi aina toimia myös
yleisempien asioiden peilinä. Tekstin pitäisi kyetä koskettamaan
kohdettaan myös suhteessa muihin ihmisiin.

runon muodossa onnitteleminen on:

Tilaustyö on aina kirjoittajan kannalta haastava. Tässä tapauksessa 
tuloksen pitäisi toimia korulauseiden sijaan ”oikeana runona”.
Tekstin pitäisi olla saajalleen useita lukukertoja kestävä, mutta 
myös suuremmalle yleisölle kerran kuultuna avautuva. Voi vain toivoa, että runo on saajalleen mieleen, persoonallisena lahjana se on ikuinen ja syntyy lukijan mielessä aina uudelleen.

Lisää Juha Siron ajatuksia ja hänen onnitteluun sopivia runojaan Siron blogissa:

http://www.juhasiro.fi/

 

 

RUNOKONE.COM

 

onnittelun kohde:

JARI HALONEN 50 vuotta

Jos runosuoni on tukossa, voit myös käyttää konetta, joka on alun perin opetustarkoituksiin kehitetty runogeneraattori netissä.

www.runokone.com

Runoraadin pyynnöstä 50 vuotta täyttävä Jari Halonen vastasi runokoneen kysymyksiin.

Millainen on hyvä aamu?

Mukava ääni luonnossa? 

Missä haluaisit viettää yllättävän vapaapäivän?  

Katso tarkkaan: Miten eläin liikkuu jyrkässä rinteessä? 

Merkittävä päivä, juhla tai arki? 

Kuka, tai mikä asuu siellä, missä ajatukset lepäävät? 

Missä on epämiellyttävää, tai jännittävää? 

Milloin lähdetään retkelle? 

Miten hyönteiset liikkuvat? 

Tunnustele tarkkaan: Millainen on löytämäsi oudon esineen pinta?  

Kuvaile: Millainen on liike avaruudessa? 

Mikä asia tuntuu mukavalta, mahtavalta, tai hienolta?

Millainen on mieli lauantaina? 

Kuka tai mikä liikkuu ulkona? 

Katso pitkään: Millainen on meri? 

Mitä hän tai se tekee mielellään? 

Taivaalla näkyvä: 

Mihin he menevät löytääkseen jotain? 

Missä haluaisit olla nyt? 

Kuuntele tarkkaan: Mitä ääniä luonnossa kuuluu? 

Vuorokaudenaika, vuodenaika, tai sääilmiö: 

Mikä tai kuka kulkee aamuhämärässä? 

Näet metsässä hahmon, kenties eläimen. Mitä se tekee? 

Mihin vesi virtaa? 

Runokone tuotti vastauksista tällaisen runon. Voit arvuutella, mikä sana oli vastaus, mihinkin kysymykseen. 

 

Tässä Luojan ääniä
  Hiljainen Kierto
Totuus Viisaasti Hymyilee
  Syli Isä-äiti Hiljaisuuteen
Valon säde Todistaa,
jokapäivä Hiljaisuudessa...

Aina
Hennosti Eteenpäin
  Hiljaisuus Harhassa - Kiinnostava Jatkuva Valo
Rauhallinen, odottava Ystävä!

 

 

 

 

 

Runoraadin syksyn ohjelmatiedot

Runoraadin syksyn ohjelmatiedot

Runoraati tulee syksyllä 23.9. alkaen sunnuntaisin klo 20.

Uusinta on torstaisin klo 18. 

YLE TEEMA

su 23.9. RUNORAATI: Onnittelut

Runoraati täyttää 10 vuotta. Syksyn avausjaksossa runolähetit Joanna Haartti ja Juha Varis vievät onnittelurunoja tunnetuille syntymäpäivän viettäjille. Raadissa vieraana Pertti Jarla,Sinikka Nopola, Jonna Tervomaa ja vakijäsen Jukka Virtanen.

su 30.9. RUNORAATI: GOES  VEE -HOO -ÄS

Rap vastaan VHS. Sana  ja kuva kohtaavat Itä-Helsingin öisellä ostarilla, kun Stig, Steen 1, Dxxxa D, Särre ja Maria Järvenhelmi räpäyttävät kansalaisten kotivideoihin uudet kommenttiraidat. Raadissa Dome Karukoski, Juuso Pekkinen ja Aija Puurtinen skeä minivirtaset.

su 7.10. RUNORAATIi: Sotatilassa

Sota-ajan uutiskatsauksia uusin sanoin. Runosäestykset Maija Vilkkumaa, Joose Keskitalo, Tommi Liimatta, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Jyrki Kiiskinen. Raadissa Pekka Haavisto, Sirpa Kähkönen, Kike Elomaa ja Jukka Virtanen. Alkusanat Peter von Bagh. 

su 14.10.  RUNORAATI: Viattomat kuvat

Mykät 30-luvun dokumenttielokuvat runosäestyksellä. Runot Paula Vesala, Matti  Johannes Koivu, Kasperi Laine, Saila Susiluoto ja Sinikka Vuola. Raadissa Elina Knihtilä, Jimi Tenor, Leena Lander ja Jukka Virtanen.  Uusinta. 

su 21.10. RUNORAATI: Uudet runot

Tuoreisiin runoihin eläytyvät laulaja Toni Wirtanen, oopperalaulaja Helena Juntunen, näyttelijä Sulevi Peltola ja vakivieras Jukka Virtanen. Runonsa esittävät Harri Hertell, Harry Salmenniemi, Harri Nordell, Marianna Kurtto ja Sirpa Kyyrönen. Runoja suolahuoneesta ja joglöörillä höystettynä. Ohjelman juontaa Minna Joenniemi.

su 28.10. Runoraati: Runoilijoiden lapset

Pentti Saarikosken juhlavuonna uusitaan raati, jossa ovat vieraana runoilijoiden lapset Saska Saarikoski, Ville Tiihonen ja Sara Melleri. Runot Jukka Vieno, Satu Manninen, Henriikka Tavi, Teemu Mäki ja Helena Kallio. Uusinta. 

su 4.11. Runoraati: Kuolleelle rakastetulle

Toiverunoja kuolemasta. Runot valitsivat Kari Hotakainen, Riikka Pulkkinen, Johanna Sinisalo, Tommi Melender ja Kauko Röyhkä. Runot ovat kirjoittaneet Olli Heikkonen, Marianna Kurtto, Henriikka Tavi, Sirkka Turkka. Ne esittävät Antti Litja, Jussi Nikkilä, Joanna Haartti, Ilkka Heiskanen ja Rea Mauranen. Raadissa Elias Koskimies, Yona, Tarleena Sammalkorpi ja Jukka Virtanen. Uusinta. 

su 11.11. Taloraati

Taloraati pisteyttää maailman designpääkaupungin uusia rakennuksia ja rakennettuja ympäristöjä. Raadissa Hannu Väisänen, Warda Ahmed, Tuuli Petäjä ja Mikko Härö. 

su 18.11. Taloraati: Tallinna

Onko arkkitehtuuri Virossa rohkeampaa vai hullumpaa? Taloraatilaiset Sipe Santapukki, Heli Laaksonen ja Otso Kantokorpi kiertävät Minna Joenniemen kanssa arvioimassa Tallinnan vaikuttavaa uutta arkkitehtuuria.. 

su 25.11. Designraati

Viittä suomalaisen muotoilemaa esinettä tunnustelevat Wenzel Hagelstam, Meiju Niskala, Jufo Peltomaa ja Kaj Kalin. Esineet koekäyttää tanssija Vera Nevanlinna. Uusinta desingpääkaupunkivuoden kunniaksi.

su 2.12. Runoraati: Runokuorosota

Meneekö nykyruno paremmin perille, jos sen lausuu kuorossa? Anna Puu, Aija Puurtinen, Ilari Nummi, Kalle Ahola ja Pyhimys valmentavat laulavasta kuorosta lausuvan kuoron. Lausujina mm. naispoliiseja ja  gaykuorolaisia.  Uusinta. Ja kestää hyvin toisenkin katsomisen!

su 9.12. Runoraati: Maailmanlopun tulevaisuus

Maailmanloppu tulee tänä vuonna, povasi Nostredamus runomuodossa. Runoraati haastoi nykyrunoilijat ennustamaan tulevaisuutta.

su 23.12. Runoraati

Runoraadin viimeinen lähetys.

Runoraati Radio Suomessa 13.11. klo 18-20. Soita ja ole runosta mieltä.  

 

Runoraati Taiteiden yössä!

Tervetuloa Puotiharjun ostarille Taiteiden yönä to 23.8. 

Stig/ kuva Jussi Nahkuri Yle

RUNORAATI GOES VEE-HOO-ÄS!

nauhoitus alkaa klo 20, vapaa pääsy

Rapartistit Stig, Steen 1, Dxxxa D, Särre ja Maria Järvenhelmi tekevät kansalaisten kotivideoihin uudet kommenttiraidat!

Kontrastia luvassa. MIten rapartisti sanoittaa uusiksi lannaluonnin MM-kisat, lasten hiihtoretken, perfomanssihappeningin taltioinnin...  

Raadissa Juuso Pekkinen, Dome Karukoski ja Aija Puurtinen sekä minivirtaset.

Tule ja tärähdä pelastamaan muistosi vanhoilta vhs:ltä, digitoimaan ne. 

Puhos löytyy Itiksen ja Stoan vierestä. 

Jännityksellä odotan, että mitä tästä tulee. Taas tehdään jotain kummallista. Ja hyvä niin. 

Usein on nimittäin tehty Taiteiden yöhön jotain erityistä. Viime vuonna Runoraati kysyi, että meneekö nykyruno paremmin perille, jos sen lausuu kuorossa. Sensaatiomaisen hieno tunnelma oli oopperan amfilla, kun Anna Puu sai gaykyorolaiset  esittämään puolipukeissa eli pyyhkeissä ja kylpytakeissa Tommy Tabermannin runoa Rypyt. Pyhimys yllytti virkapukuiset Helsigin naispoliisilaulajat korottamaan ääntään ja huutamaan: miksi en tee mitään, kun kesäkissa nyljetään. Ilari Nummen johdolla Kassandra lausui Niilo Rauhalan runoa monikielisestä ja tanssikin lisäksi. Kalle Ahola ja sekakuoro Bulevardin taksi sulkivat silmänsä ja kertoivat yhteen ääneen Kauniista kuolemasta. Aija Puurtinen ja Kiehinä veivät voiton lehmien kutsuntaääniäkin sisältäneellä esityksellä Vilja-Tuulia Huotarisen runosta.  

Samalla amfilla  aiemmin kokeilimme aiemmin Lausuntakaraokea. Viisi näyttelijää valitsi kukin kotimaisen sanoituksen, jonka halusi tulkita. Karaokevideo päälle ja lausunta alkakoon. Sitäkin voitte kokeilla kotona. 

Runoraati goes VHS! esitetään Yle Teemalla su 30.9. osana Runoraadin 10-vuotisjuhlaa.

Runoraati Flow-festivaaleilla

Tervehdys! 

Se alkaa nyt - syntymäpäiväsyksymme! Ja se tarkoittaa runsaasti vierailuja ruudun ja radioaaltojen ulkopuolelle.

Jos olet lauantaina 11.8. Helsingissä Flow-festivaaleilla, tule kokemaan verkkomedia Nuorgamin kutsusta Lyriikkaraati klo 17 Ravintola Lämmössä. Nuorgamin musiikia rakastavilla, viisailla ja viisastelevillakin sivuilla on jo pidempään julkaistu Levyraatia, jota on juontanut fiktiivinen "Jukka Virtanen". Niinpä oli luontevaa kutsua armoitettu  sanoittajalegenda elävänä Flowhun Nuorgamin seminaariin key note puhujaksi. Mutta luennon sijaan syntyikin laululyriikkaraati, jossa Virtanen kertoo mielipiteitään Flowssa esiintyvien artistien sanoituksista  ja antaa diktaattorina  pisteet itse. Minä lasken ne yhteen ja komppaan.   

Joose Keskitalo, Jukka Poika, Tuomari Nurmio, Memmy Posse, Kuusumun profeetta … 

Voit ehdottaa, minkä kotimaisen Flow-artistin lyriikoista haluat kuulla Virtanen analyysin.  Ulkomaisista esiintyjistä komentoitavana on mm. Björkin sanoituksia. 

Jukka Virtanen tietää, mistä puhuu. Hän on sanoittanut yli 300 laulua. Ensimmäinen niistä oli 34-vuotiaana kirjoitettu Hottentotti. Hän on opettanut mm. Teatterikorkeakoulussa useita sukupolvia suomalaisia teatteritekijöitä kirjoittamaan laulunsanoja ja suomentamaan niitä. Hänen omasta tuotannostaan julkaistiin viime vuonna kirjakin, Ilkka Talasrannan kokoama Virtanen -omat ja käännetyt. Parhaillaan Jukka työstää kamarioopperaa teinitytöille.

Tule sinä nauttimaan Flowssa la 11.8. ravintola Lämpö klo 17 Lyriikkaraadista.

Flowsta ja Nuorgamista lisää täältä. Lyriikkaehdotukset runo.raati@yle.fi.

Raadittaminen tuntuisi olevan nosteessa taas. Minutkin kutsuttiin We Love Helsingin livelevyraatiin WDC-paviljonkiin arvoimaan nyt torstaina musiikkivideoita. Minä en pääse, mutta menkää te!!! 

We Love Helsinki Livelevyraati
TO 2.8. klo 17-20 Paviljongissa
Nuutti Takkinen, Janne Flinkkilä, Lauri Nurkse, Suvi Isotalo ja Feniks Willamo arvioivat tuoreita kotimaisia musiikkivideoita.
Vapaa pääsy!
Lisää tietoa  ja arviotavat videot nähtävissä täältäMukana muun muassa Runoraadin Taiteiden yön lähetyksessä esiintyvä Stig.  
Muistathan, että voit tulla katsomaan Runoraadin nauhoitusta  Taiteiden yönä to 23.8. klo 20. jälkeen Puotiharjun ostoskeskukselle! Stigin lisäksi Steen 1, Särre, Maria Järvenhelmi ja Dxxxa D tekevät säestävät kansalaisten kotivideoita uusin sanoin. Erikoista meininkiä luvassa. 

Sotatila Sodankylän elokuvajuhlilla!

 Sotakuvia runosäestyksellä

Täysi teltta huokui kiitollisuutta. Tuntui merkityksellisestä katsoa Sodankyän elokuvajuhlilla valkokankaalta viisi sota-ajan elokuvaa, joita runoilijat säestivät. 

Oli kunnia saada esittää Sodankylässä ennakkona Runoraadin  syksyn ohjelmistosta sota-ajan leffojen runonnuksia, koska Sodankylän elokuvajuhlat ovat perinteisesti tukenee mykkäelokuvien uudelleen säveltämistä. Nyt runoilijat säestivät menneisyyden kuvia uusin sanoin. Paikan päällä niitä kommentoi festivaalin näyttelijävieraista koostunut erinomainen raati. 

Kaikki suomalaiset näyttelijät uransa aikana paneutuvat sodan kolhimien ihmisten mielen maailmaan. Ilkka Heiskanen oli Sodankyässä  puhumassa elokuvasta Hiljaisuus, joka sijoittuu ruumiiden pesijöiden maailmaan. Ville Virtanen kertoi saaneensa sotarooleja siksi, että osaa ratsaa. ja oli ratsastanut usemmassakin sotaelokuvassa nimenomaa alasti. Rea Mauranen valitti, että naiset eivät esiinny rintamakuvauksissa, mutta viimeksi hän oli mm ollut mukana Donnerin elokuvassa Kuulustelu. Kukin raatilainen toi keskusteluun näkökulmia myös omasta elämästään. Ilkan isä oli sodan käynyt. Rea eli nuoruutensa juuri sodan päätyttyä. Ville Virtasen sukupolvi kapinoi sodankäyneitä sukupolvia vastaan. 

Virtanen oli isänsä roolissa runoraatilaisena ensimmäistä kertaa ja loisti ja viihtyi. Rea Mauranen voitti vuonna 2007 Runoraadin lausuntakaraoken pamauttamalla tulkinnan Juicen kappaleesta Elämässä pitää olla runkkua. Kumpikin Rea Mauranen ja Ilkka Heiskanen lausuivat kirjailijoiden toiverunoja kuolemesta viime syksynä raadille. 

Sodankylän pienestä teltasta poistui yleisö, joka tunsi kokeneensa laadukkaan hetken, saaneensa paljon. 

Kiitos siitä runonnuksien tekijät: Tommi Liimatta, Vilja-Tuulia Huotarinen, Joose Keskitalo, Maija Vilkkumaa ja Jyrki Kiiskinen.  Heistä Liimatta oli eturivissä ja vaikuttui omasta ja kollegoidensa teoksista. Kannatti tehdä. 

Ja nythän tämä kuuulostaa ylisanailulta, mutta olen vilpittömästi sitä mieltä, että Sodankylän elokuvajuhlien Runoraati oli aito ja kiistaton taide-elämys. 

 

Runoraati: Sotatilassa esitetään Yle Teemalla su 7.10. klo 20.  

Hetkessä elämisestä! Radion kuuntelijoiden runoja.

Kiitos kuuntelijat runoista!

Alkuperäinen Horatiuksen oodi, joka sisältää lentävän lauseen Carpe diem eli poimi päivä, menee näin: 

Pois, pois, Leukonoee, nuo utelut, minkä mä, minkä sä päivän huomenna saat!

Myös jätä pois tuo horoskooppien harras tutkiminen!
On paras vaan huomisen antimet ottaa sellaisinaan.
Juppiter suo vuosia montakin tai vain sen,mikä nyt kallioihin aallokot uuvuttaa.

Heitä hupsutus pois, viiniä juo!
Katkaise hetkeksi suuret suunnittelut!

Seurassa voit ajankulun unohtaa.

Ota päivä kerrallaan! Luottaa et saa liikoja huomiseen.

suomennos Toivo Viljanen

Ja siitä voi olla montaa mieltä.

Mutta tiivistäen runon idea on: On paras vaan ottaa huomisen antimet sellaisenaan ja myöntää, että omaa kuolemaansa ei yleensä voi  ennustaa.

Hetkessä eläminen, nykyhetkessä läsnäoleminen, ystävien arvostaminen, ovat kiistattomasti  arvokkaita asioita. Ja rentoutuahan voi juomatta viiniäkin.  

Toisaalta tässä päivässä elämistä voi helpottaa, jos luottaa, että huomenna voi olla asiat paremmin. Tai se, että aktiivisesti tekee asioita, joiden ansioista huominen on parempi. Oletteko toista mieltä Horatiuksen kanssa tai minun?

Näin kuulijat runoilivat hetkeen tarttumisesta:

Irja Häkkinen


Voikukan

satojen siementen muodostamasta

pallopäästä

yksi tuulen tempaama häkkyrä

 

olen juuri nyt.

 

 

Tomi Astikainen

 

 

Energiaa

Maa selkäni alla hohkaa lämpöä lumoavaa.
Punainen aurinko laskee kauas vuorten taa.
Käki lentää ohitse. Se kukkuu ja nauraa.
Imen itseeni luonnon energiaa parantavaa.

Taivaan tummuessa näen ledivalojen syttyvän.
Tähdenlennolta toivon jokaisen tähän pystyvän:
Kokemaan maailman sellaisena kuin se on
- täynnä energiaa ja rakkautta, poissa olo levoton.

Suljen silmäni ja nukahdan suden ulvontaan.
Tiedän, ettei siinä ole mitään pelottavaa.
Sukellan syvälle unimaailmaan
ja ymmärrän, ettei ole kuolemaa.

 



Riitta Juutilainen

                         Näetkö hetken ?

 

 

                                                          Tunturi palaa

                             liekeissä riekonmarja

                             syksy on ahne.

 

 

                             On punavarsi

                             tytöllä punainen suu

                             elämän väri

 

 

                             Taipunut varpu

                             askeleen alle jäänyt

                             vieläkö nouset?

 

                                  


                                   Jäkälä jäykkä

                                   vesikö sen pehmentää

                                   --- porolle sama

 

 

 

Paavo Palokärki 1999


Carpe Diem

Hetki on käsillä
salamaniskunkaltainen
väläyksellisyys
ota vallitsevasta tuokiosta
irti kaikki
mitä saat
korkojen kera -
tilaisuus ei tule toistumaan!

 

Eine Joutsijoki


Asun pienellä pallolla
joka pyörii
mittaamattomassa avaruudessa
tuntemattomassa ajassa
ja tänään kirjoitin
päiväkirjaani:
viidestoista toukokuuta,
kylvin orvokin siemenet.

 

Katja Tamminen

R.I.P 

 
                                           
                                      Hän oli nähnyt niiden katsovan kohti
                                       perhosten,

kuoriutuvan pakkasöinä

 

painavan silhuettinsa yön tummaan

ja aamun valkeaan

 

lentävän, kun on lennettävä.

Lentävän, kun vielä on lennettävää.
 
 
 
Karita Nykvist

Elää kun elää, elääkö

 

 

elää ilman

aikaa lasta ja rakkautta

vailla tarttumapintaa

                 yrittäköön ken haluaa

huudan pilven reunalta

sanon ”se on vaikeaa”

                 maankolossa ojan pohjalla

madot puhuvat

aivojen tyhjennyksestä

                 itsen itsetarkoituksesta

en usko lieroihin

puoli päätä täynnä tähtiä

jaloissa kuviteltua kutitusta

                 korvissa kysymyksiä

taskuissa tukku tavoitteita

viimeiseen hengen vetoon

                 unelmatkin elävät hetkeä

 

jarmo jyrkinen

 

päivä kerrallaan

 

päivä kerrallaan,eron taival ja tuskien vanojen taa,vien saappaani kuivumaan.

 

Yön hikisten unien jälkeen,palaa unet mieleen,hymyilit,ilman syytä,onnellinen ilme kasvoillasi.

 

Sen saman ilmeen kun näkisin minäkin,polvistuisin,pyytäisin jakamaan kanssani,elämän,päivän kerrallaan.


Ekku

Joo joo,sori mä en huomannu!

Joo joo,sori, mä muistanu!
Joo joo sori, mä en tajunnu!

Joo joo....
siinähän ne on taas...
leivänmuruset!

Tartu rättiin!

 

 

Asiasanat: 

Tartu hetkeen! Raadin kommentteja!

 

 

Radio Suomen Runoraati on kuukauden ajan kuunneltavissa Yle Areenassa. Raadissa siis Mikko Rimminen, Anna Eriksson ja Jukka Virtanen. Ja erityiskiitos mielipiteistä kuulijoille.

Lukekaa raadissa esitetyt runot osana kokonaisuutta eli runokokoelmista.

RUNO 1 (voittaja) 

Kristiina Wallin

METSÄN VARJOKOHTAAN KASVAA METSÄ…

Kaikki metrit ja puut,  Tammi

Runo koko elämästä, hetkestä ja siitä, miten hetkeen valmistaudutaan. 

raadin suosikkikohtia:

” Sinun ruumiissasi kiertää sirpaleiden lakkaamaton välke.”

”Katon läpi sataa kiirehtimätön, kirkas.”

KOKO RUNO: 

 

Metsän varjokohtaan kasvaa metsä, olet unohtanut itsesi sinne. Istut kynnyksellä kahden metsän rajalla ja odotat. Sinun ruumiissasi kiertää sirpaleiden lakkaamaton välke. Sillä tavalla tulet vanhaksi, vajoat kuusiin, vihreään veteen. Hitaasti sinun ympärillesi kasvaa huone: lakanoiden viileys, kehyksiin pujotetut kuvat, esineiden armoton muisti, niiden armoton hellyys. Istut sängynlaidalla, hartioiden kumara. Katon läpi sataa kiirehtimätön, kirkas.

 

J ä l k i k i r j o i t u s

 

Ensin istutetaan kuusentaimia, tuhansia vaaleanvihreitä ja vielä pehmeitä. Sitten odotetaan ja ollaan kärsivällisiä, se on vaikeinta: pitää odottaa oman olemassaolonsa yli ja luopua näkemisestä. Pitää löytää kivi, jonka päällä voi istua. Pitää houkutella odottaminen ruumiiseen, olla jäkäläruumis, puolukkaruumis. Viimein taimet hipovat tuulta, syntyy yö kuusikossa, kuusituuli, raskas humina.

 

RUNO 2

Markus Leikola

JOS TÄHÄN RYHMÄÄN LIITTYY 10 000 IHMISTÄ …

Naamakirja,  Schildts 2012

Sitku-ajattelua harrastava itsesäälissä rypevä mies herätti raadissa ärtymystä.

” jos tähän ryhmään liittyy 10 000 ihmistä
niin …"

Kuulijan suosikkikohta oli loppukäänne

"siinä mielessä voin luvata ihan rauhassa
itse asiassa yksikin riittäisi ja sillä on kyllä minun kännykkänumeroni”

 

 

RUNO 3

Hannu Mäkelä

YKSINKERTAISEN ONNI

Maansydämellä, omakustanne 2010

 

Rakastunut pari tervehtii metsän eläimiä.

Anna Erikssonia jäi mietittymään:

”Onko onni jotain näin selkeää ja yksinkertaista,

että juuri siksi on tehtävä ankarasti työtä,

koettava hahmottaa sen olemus

jokaisella muulla tavalla kuin tällä,

mikä eteemme muitta mutkitta vain tupsahtaa.”

 

RUNO 4

Mikko Myllylahti

SUMMA (FOR STRINGS)

Väylä, Savukeidas 2012

 

Runoilijaisän ajatuksia viattoman lapsen ja maailman tulevaisuudesta.

Anna Erikssonia liikutti elämän alun ja viattomuuden kuvaus:

”Olen kulkenut työpöydälläni pitkän matkan tänään. Sillä välin sinä olet nukkunut ikkunani alla, niellyt unista, pakkasenhiomaa ilmaa, leijunut äärettömyydessäsi; sisälläsi alati laajeneva kaikkeus, väylä joka läpäisee pimeän.”

 

RUNO 5

Anna-Liisa Alanko

KUUMUUTTAAN VÄRISEVÄT LEPÄT…

Leskenlehti, Maahenki 2008

 

Jukka Virtasesta runo oli kansallisromanttinen.

Mikko Rimminen kiitti rakennetta oikeaoppiseksi.

” Maisema kantaa kohtaloaan

hymyilee ladon harmaa nurkka

punainen mökki vilkuttaa silmää

polku ei kulkijoistaan kerro.”

 

Anna Erikssonista lopun olisi voinut rapätä.

 

”Rypsipelto. Lepikko.

Saraheinä. Savikko.

Keskikesä. Puolipäivä.

Lakipiste. Täyttymys.”

 

 

RUNO 6

 

Markku Into:

TÄLLÄ NOPEUDELLA ELÄMÄN …

On, Sammakko 2011

 

Hetkiä ja ajatuksia, joita ei tarvitse ymmärtää, mutta niistä voi nauttia.

 

Mikko Rimmisen suosikkikohdat

 

” Et saa niitä enää kokoon

runojesi lehdet survotut ”

 

”kädet huitovat sairaat linnut silmistäsi kaukaisuuteen”

 

RUNO 7

 

Miia Toivio ja Marko Niemi

PIDÄ MINUSTA KIINNI EDES PIKKIRIIKKISEN
Suut, Poesia 2012

 

Yltiöromanttinen kokeellinen runo,

jossa raati jäi maistelemaan sanoja heilimöi ja värjyä

” Taita heilimöivä heinä, joka silmissäni kasvaa. ”

”Taivas rosoinen on, linnut uupuneina meissä
Värjyy yön hellä kämmen, siihen kääriydymme. ”

 

Tartu hetkeen. Soita Radio Suomen Runoraatiin!

Tiistaina 19.6. Runoraadin juontaja on taas hyvä olla.  

Studiossa lauluihinsa väkevät lyriikat kirjoittava Anna Eriksson, Nenäpäivästä Finlandian saanut  Mikko Rimminen ja maestro Jukka Virtanen eläytyvät kanssani runoihin, jotka käsittelevät hetkeen tarttumista, carpe diemiä, päivä kerrallaan elämistä. Mitä se on ja kuinka se tehdään? 

Neljännen mielipiteen runosta ja teemasta kertoo kuulija. Oletko se sinä?

Radio Suomen aikaisemmissa raadeissa kuulijat ovat olleet kiinnostavasti omaa mieltään, tuoneet runotulkintaan jonkin yllättävän, herkullisen kierteen. Radion suora kontakti kuulijoihin on ohjelmantekijänä luksusta, tv-ruutua on hankalampi koputella.   

Carpe diem! Tartu tilaisuuteen ja osallistu! Suora lähetys ti 19.6. klo 18.06- 20.00. Välissä aina yhtä runollinen merisää. 

Ilmoittaudu etukäteen soittajaksi radio.suomi@yle.fi tai soita numeroon 0203-17600. LInjat avataan tunti ennen lähetystä. 

Kerro meille  spontaaneja kommentteja runon herättämistä ajatuksista, tunteista ja muistoista. 

Tarttumisen helpottamiseksi runot löytyvät tästä.  

Runonsa ohjelmassa esittävät  Hannu Mäkelä, Markus Leikola, Anna-Liisa Alanko, duo Miia Toivio ja Marko Niemi, Markku Into, Mikko Myllylahti ja Kristiina Wallin. Kuka on kirjoittanut minkäkin runon ja miksi, se selviää kahden tunnin suorassa lähetyksessä. Paljastan myös  kuka heistä on rocklegendan äiti ja kenet olet nähnyt presidenttiä tentaamassa? 

Tässä runot ohjelmassa esitettävässä järjestyksessä. Nautintoa ja kiitos runoilijoille. Päivitän heidän runokirjojensa tiedot lähetyksen jälkeen.

RUNO 1

Metsän varjokohtaan kasvaa metsä, olet unohtanut itsesi sinne. Istut kynnyksellä kahden metsän rajalla ja odotat. Sinun ruumiissasi kiertää sirpaleiden lakkaamaton välke. Sillä tavalla tulet vanhaksi, vajoat kuusiin, vihreään veteen. Hitaasti sinun ympärillesi kasvaa huone: lakanoiden viileys, kehyksiin pujotetut kuvat, esineiden armoton muisti, niiden armoton hellyys. Istut sängynlaidalla, hartioiden kumara. Katon läpi sataa kiirehtimätön, kirkas.

J ä l k i k i r j o i t u s

Ensin istutetaan kuusentaimia, tuhansia vaaleanvihreitä ja vielä pehmeitä. Sitten odotetaan ja ollaan kärsivällisiä, se on vaikeinta: pitää odottaa oman olemassaolonsa yli ja luopua näkemisestä. Pitää löytää kivi, jonka päällä voi istua. Pitää houkutella odottaminen ruumiiseen, olla jäkäläruumis, puolukkaruumis. Viimein taimet hipovat tuulta, syntyy yö kuusikossa, kuusituuli, raskas humina.


RUNO 2

jos tähän ryhmään liittyy 10 000 ihmistä

niin minä palaan takaisin kotiin
lopetan tämän päämäärättömän kuljeskelun
ja kaljan litkimisen

maksan elatusavut
ajan parran, vaihdan kalsarit
en aja enää pummilla ratikassa
ja kuljen joka päivä puhtaissa sukissa

menen töihin
osallistun taloyhtiön haravatalkoisiin
ostan vuorollani kahvipaketin työpaikan taukohuoneeseen
ja haen äitienpäivänä lasten kanssa valkovuokkoja

mutta ei teitä
voi millään olla niin monta
että siinä mielessä voin luvata ihan rauhassa
itse asiassa yksikin riittäisi
ja sillä on kyllä minun kännykkänumeroni

 

RUNO 3

 

Hiljaisuudessakin riittää elämää,

tiaisten parvia ruokimme talvisin,

harakat ajamme pois, joskus jopa tikan,

mutta orava, vaikka peto, saa armon,

koska haluaisit helliä sitä niin,

tuntea sen kylmän kuonon kosteuden.

Hirvelle ja kauriille nostamme oikein kättä,

ilveksiä pelkäämme vähän, kun taas supi,

tuo onneton yökoira kuljeksii yksin,

piilee pensaikossa kuin hylätty turkislakki.

Kettu puolestaan näyttää sadun sankarilta

kurkkiessaan meitä katajien takaa

ja myös säikky jänis saa meidät

usein huudahtamaan ilosta.

Onko onni jotain näin selkeää ja yksinkertaista,

että juuri siksi on tehtävä ankarasti työtä,

koettava hahmottaa sen olemus

jokaisella muulla tavalla kuin tällä,

mikä eteemme muitta mutkitta vain tupsahtaa.

 

Lähetyksen toinen tunti: 

 

RUNO 4

 

Summa (for strings)

 

Ikkunalasiin heijastuu lintu joka lentää syöksyen kumpareisen sisäpihan yli ja uppoaa talon seinään auenneeseen kylmään vettä pulputtavaan lähteeseen. Yhtäkkiä meri tuoksuu: raskaan lumen vuoraamat aallot, taivaalla kelluvat laivat, jäävedessä leijailevat hyönteiset, nuoskaan hautautuneet satamat.

 

Lastenvaunut höyryävät pakkasessa. Kontrasti ei voisi olla suurempi: sinun lämmin hengityksesi, tammikuun kylmyys. Olen kulkenut työpöydälläni pitkän matkan tänään. Sillä välin sinä olet nukkunut ikkunani alla, niellyt unista, pakkasenhiomaa ilmaa, leijunut äärettömyydessäsi; sisälläsi alati laajeneva kaikkeus, väylä joka läpäisee pimeän.

 

Minulle sanottiin että aikamme on lopussa. Runoilijat eivät puhu enää jumalille kuin yksinäinen yksinäiselle. Olen kuullut lapsista jotka asuvat suurissa läpinäkyvissä linnoissa, heistä jotka nukkuvat päivät. Olen kuullut että he elävät unessa ja uni on meitä todempaa. Olen ajatellut tätä jo pitkään, eikä se lähde minusta pois, ei jätä rauhaan.

 

RUNO 5

 

Kuumuuttaan värisevät lepät

keltaisen rypsipellon luona

vastaniitetyt tuoksuvat apilat 

rakoileva savi askelten alla 

helma viistää kaarelle

uppiniskaista saraheinää.

 

Maisema kantaa kohtaloaan

hymyilee ladon harmaa nurkka

punainen mökki vilkuttaa silmää

polku ei kulkijoistaan kerro.

 

Ja äkkiä pysähtyy aika

keskellä hellettä

keskellä Hämettä.

Rypsipelto. Lepikko.

Saraheinä. Savikko.

Keskikesä. Puolipäivä.

Lakipiste. Täyttymys.

 

 

RUNO 6

 

 

Tällä nopeudella elämän

hitaus ei käy todella ilmi

 

Mitään taloa ei ole enää

ei haravaa ajatusten hallavaa

 

Vain selittämätön järkytys

esineet nielevät silmät

 

Synnyttäisivät vadelmaisen rinteen

lämpimän tuulen suhinan

 

Hitaasti kivuliaasti

hän tajuaa ikiaikaisen masennuksen

 

Muistojen hetkellinen leimu

illan satimessa

 

Näkevätkö kädet Kristuksen

tyhjän paperin kuristuksen

 

Et saa niitä enää kokoon

runojesi lehdet survotut

 

Sydämesi eteisvärinät

pyyhkiytyneet värien varjot

 

Sian paskaa

on paha lapioida

 

Tuli lehdet vesi tuuli: miksi?

Lauhuus loiske höyhen: miksi?

 

Ymmärrän väliajan tarpeellisuuden

me väsymme kerran lopullisesti

 

Lopullinen väliaika on elämäntaparikos

kuinka paljon siitä saa jos mitään

 

Lehti savuaa sika tonkii mutaa

muisto kohisee silmä näkee lunta

 

Voisimme jatkaa loputtomiin kielen survontaa

mutta diplomaattileike on loppu ja me kuolemme nauruun

 

Mikä on laskettu aika?

Miksi korva kutittaa aivoja?

 

Minkä ahdinpaineen ahdinko tarvitsee

nostaakseen kaverin kanveesilta urhokkaaseen tappioon?

 

Kuka kertoisi minulle

miksi polvilumpioni kukkii öisin?

 

Lammen tummaa samettia

lumpeet avokämmenläimäysten varjot

 

Kädet vievät sinut yön pehmeiden junien kolkkeeseen

kädet huitovat sairaat linnut silmistäsi kaukaisuuteen

 

Kädet kirjoittavat murheesi

kädet näkevät sisimpääsi

 

RUNO 7

Pidä minusta kiinni edes pikkiriikkisen 

Kun aallot murtuu meihin ja meidät murentaa.
Sinun kätesi kitkee surun pitkämielisen
Ja piirtää taivaalle pilven, joka meitä muistuttaa.

Ota minusta kiinni niin kuin tähden sakarasta
Kun taivas osiin puretaan ja romutetaan.
Ja me maataan aivan hiljaa luumupuiden alla
Mykkä ruoho meille kertoo salaisuuksiaan.

Paina kätesi otsalleni multaan mustimpaan
Taita heilimöivä heinä, joka silmissäni kasvaa.
Sanat suloiset huulilleni pisaroivat taas
Salaisuuden saat kuulla sinä ainoastaan.

Taivas rosoinen on, linnut uupuneina meissä
Värjyy yön hellä kämmen, siihen kääriydymme.


Sivut