Nykypoliitikkoja syytetään värittömyydestä, mutta tänään tarkastelemme miestä, jonka puheiden värikkyydessä ei ole pisaraakaan harmaata virkamiesmäisyyttä. Tänään puhumme turkulaisen 33-vuotisen kansanedustajan Ilkka Kanervan puheista.

Ilkka Kanervan ainutlaatuinen poliittinen retoriikka on herättänyt laajasti huomiota ja sille on annettu sellaisia nimityksiä kuin Ike-talk ja kanervismit. Sitä on luonnehdittu niin, että ”kolmannen kielikuvan kohdalla kuulija putoaa kyydistä”. Image-lehden toimittaja taas pyysi laajan Kanerva-juttunsa alussa lukijoilta anteeksi sitä, että jutussa ei ole montaa suoraa lainausta. ”Haastattelutilanteessa puhe kuulostaa vielä jokseenkin selvältä ja uskottavalta. Kun kuuntelen haastattelunauhaa myöhemmin työhuoneessani, saan Kanervan puheesta edelleen hyvin selvää, mutta paljonkaan tolkkua siinä ei ole”, selitti Imagen Panu Räty suorien sitaattien puuttumista.

Tavallinen kansalainenkaan ei ole voinut olla huomaamatta ja ihastelematta, miten Kanerva lähti urheilujohtajan vaaliin asiakylki edellä. EU taas on Ikelle se naulakko, johon olemme takkimme ripustaneet. Kanervan oma poliittinen olemus taas sai mieheltä itseltään seuraavan analyysin: jos omaa syvällä uivan yhteiskunnallisen kölin, miksi pitää venettä rannalla.

Villit laatusanat, yllättävät vertauskuvat ja ytimekkäät teonsanat yhdistyvät Kanervan puheessa parhaimmillaan niin, että politiikka kapulakielineen tuntuu olevan jossain kovin kaukana. Eikä mies edes ammenna suomalaisten poliitikkojen perinteisistä retoriikan lähteistä, Raamatusta, Tuntemattomasta sotilaasta ja Seitsemästä veljeksestä.

Ilkka Kanerva on niin tunnettu puhetyylistään, että Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen piti hänen 60-vuotispäivillään puheen, jossa parodioi taitavasti kanervamaista tapaa katsella maailmaa:

Olet kokenut sellaiset politiikan turbulenssit ja joutunut sellaiseen suohon, ettei siinä ole auttanut edes köliin nojaaminen. Olet elämässäsi kokenut sellaiset myrskyt ja tuulet, joissa ennätyksiä ei olisi enää hyväksytty ja joissa monelta olisi sauva katkennut ja piikkari tarttunut kurkkuun, mutta sinulla vain on kokemus karttunut. (...) Politiikan linjanvetäjänä et mittaa saavutuksia millimetripaperilla, vaan teet töitä löytääksesi uuden suunnan ja sen henkisen kurkihirren, jonka varaan Suomi voisi tulevaisuutensa ripustaa.

Mikä on Ilkka Kanervan persoonallisen puhetavan salaisuus? Tiivis yhdessäolo äänestäjäkunnan kanssa? Pitkä ura urheilumaailmassa? Lyhyt ura yliopistossa? Vai lakiopintojen välttäminen? Jyväskyläläiset politiikantutkijat Jari Peltola ja Timo Tuikka syventyivät kanssamme Ilkka Kanervan retoriseen maailmaan.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Nykyaikaisen kaupunkilaisen elämäntavan etääntyminen luonnosta on jo vanha keskustelunaihe. Vielä surullisempi ilmiö on kaupunkilaisen vieraantuminen myös omasta elämänpiiristään.

Hyvän esimerkin kummastakin julkaisi äsken Uusi Suomi.fi:n verkkosivusto automainoksessaan. Mainos mainosti menopeliä näin:

Voimalla tuuleen ja tuiskeeseen!

Nimimerkki-avustajamme Erkkituula paheksuu mainoksen sanavalintaa: minusta tuiskeessa olo viittaa vahvasti jonkinasteiseen humalatilaan, ja sehän ei sovi autoiluun ollenkaan.

Tässä Erkkituula on aivan oikeassa. Tuiske on humalatila, itse asiassa Matti Virtasen klassisen luokittelun mukaan tuiske sijoittuu lievän humalan eli huppelin ja kovan humalatilan eli änkyrän väliin. Ja sinne ei autoilu totisesti sovi lainkaan.

Tuuleen ja tuiskuun autoilu sen sijaan voi sopia. Fraasirikospartiomme puhalluttaakin Uusisuomi.fi:n alkoholinhuuruisen automainoksen läpi päästänyttä tahoa ja antaa ehdottoman tuomion ilmasto-olosuhteen ja humalan vastuuttomasta sekoittamisesta.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Katselin äskettäin omenapuiden ammattilaisen, herra Nylundin kanssa sotkuiseksi rönsynnyttä omenapuutamme. Nylund ei halunnut leikata oksia liikaa. ”Jos oksia karsii liikaa, puu työntää esiin rumia lehtiversoja. Jostain se vanha lehtimassa ulos tulee, koska puulla on samat juurensa.”

Nyökyttelin ymmärtäväisesti, vaikka ajattelinkin jo omenapuun sijasta yhteiskunnallisia epäkohtia. Ei rikollisuudestakaan päästä eroon poliisien ja vankiloiden avulla, jos niiden juuriin ei puututa. Sama yhteys pätee moniin muihinkin elämän ilmiöihin. Tajusin, että tämä herra Nylund on totisesti mies, joka ymmärtää maailman menoa syvällisesti!

Kevään tekstiviestikohu ministerin ja stripparin viestinnästä on nostanut kaksimielisen puutarhanhoidosta puhumisen jopa erään sorttiseksi muoti-ilmiöksi. Ja mikäs siinä, luonnon suurista voimista ja niiden hallitsemisesta on kyse niin seksuaalisuudessa kuin kasvimaan hoidossakin.

Mutta herra Nylundin puhuessa tajusin, että puutarhanhoito on enemmän kuin niljakkaita vihjauksia. Puutarhan ja luonnon ilmiöiden ymmärtäminen aittaa meitä näkemään, miten koko maailma toimii.

Puutarhanhoitopuheelle pitää siis palauttaa sen luontainen arvovalta. Ja nyt pitää kaivaa esiin puolalaissyntyisen Jerzy Kosinskin vuonna 1971 suomennettu kirja Mukana kuvassa. Kirja tunnetaan parhaiten elokuvasta Tervetuloa Mr Chance, jossa Peter Sellers esitti ikimuistoisesti hieman yksinkertaista puutarhuria, josta lopulta leivottiin Yhdysvaltain presidenttiä.

Mr Chancen viisaus perustui hänen ammattiinsa. Kun presidentti kysyi häneltä, kannattaisiko maan taloutta herätellä tilapäisellä elvytyksellä, mr Chance vastasi: niin kauan kuin juuret eivät ole vahingoittuneet, kaikki on hyvin.

Aristoteleen kantapään sitaattivinkkitoimitus suositteleekin siis tällä viikolla kuulijoille puutarhanhoitoa.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kovat kohtalot vaativat kovaa kieltä. Ja monimutkaiset kohtalot tarvitsevat monimutkaista kieltä. Näin on pakko päätellä kun lukee kuulijamme Nimettömän lähettämää lainausta Ilta-Sanomien urheilusivuilta. Jutun aihe on aina yhtä kiehtova hiihtourheilumme doping-kiemurat.

Kyrölle elämä ei ole Lahden MM-kisojen jälkeen vain hymyillyt. Muutaman
muun hiihtoihmisen kyynärpäät olivat yhtä syvällä hunajapurkissa, mutta
yksi mies on kantanut vastuun ja likapyykin.

Toimittaja kuvailee Kari-Pekka Kyrön niskoille langetettua takavuosien doping-sotkua yhden virkkeen aikana sekä hunajapurkiksi että likapyykiksi. Tähän ei tavallinen toimittaja kykene, joten Aristoteleen kantapää nostaa Iltiksen urheilutoimitukselle hiihtopipoaan ja kaivaa hyllystä esiin hunajapurkkinsa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kirjankustantaminen ON bisnestä, ja on aina ollut sitä, sanoo Ajatuskirjojen kustannuspäällikkö Jan Erola. Bisneksen avulla voidaan sitten luoda kulttuuria.

Miksi on niin vaikea hyväksyä, että myös kulttuurin kentällä toimitaan kaupallisten suunnitelmien varassa? Bestsellereitä ei voi ennustaa, mutta niitä tarvitaan, jotta hyvää kirjallisuutta voitaisiin julkaista. Oudompaa onkin se, että kaikista hyvistä kirjoista huolimatta me suomalaiset luemme vuodesta toiseen eniten Guinnesin Ennätysten kirjaa.

Suomi miettii uusia konsteja ottaa elanto metsästä.

Vanhan ajan sahaus ja sellunkeitto eivät enää riitä - ja kannattavat kehnosti.

Nyt tavoitellaan vähintään älypaperia, puudieseliä ja nanosellua metsätaloutta pelastamaan.

Millaiseen kehityskulkuun Sinä uskot?

Loppuuko metsän- ja puunjalostus Suomesta?

Kuka keksisi jotain?

Toimittaja Jukka Arvassalo yrittää hakea uusia todisteita vanhan hokeman Suomi elää metsästä paikkansapitävyydestä maaseutuylitarkastaja Kirsi Viljasen ajatuksista YLE Radio Yhdessä ma 11.5. klo 11:40.

Keväällä luonto ja hormonit heräävät eloon talven horroksen jälkeen. Moni ihminen huomaakin loppukeväästä olevansa korviaan myöten rakastunut tai sitten mielen vallitsee tuska siitä, että sopivaa mielitiettyä ei löydy. Sattuma on useimmiten paras naittaja, mutta kärsimätön ihminen on koettanut jouduttaa joskus tuskaisen hitaasti toimivaa sattumaa.

Monessa kulttuurissa lemmentuskan kärsiminen on koetettu minimoida niin, että lasten vanhemmat sopivat jälkeläistensä naimakaupoista jo pariskunnan varhaislapsuudessa. Toisaalla taas on koettu, että itsekehu ei ole ihmisarvon mukaista eikä johda parhaaseen lopputulokseen ja naimisiin aikoville on järjestetty puhemies tai –nainen. Tämä välikäsi on sitten hoitanut avioliittoon tähtäävät puhumiset halutun parin ja tämän suvun kanssa.

Suomalaisille puhemieskulttuuri on tuttu Aleksis Kiven näytelmästä Nummisuutarit, jossa Mikko Vilkastus saa tehtäväkseen hoitaa Esko naimisiin. Herra Vilkastus ei tuota ammatilleen suurta kunniaa, hän ryyppää Eskon äidin antamat häärahat ja yllyttää Eskon tappelusta toiseen.

Talonpoikaisessa Suomessa naimaikäiset ihmiset tapasivat toisiaan sunnuntaisin kirkonmenon jälkeen kirkonmäellä. Nykyään, kun perhe ja kirkko ovat menettäneet otteensa pariutuvan nuorison tutustumispuuhista, yksinelävien ja kumppania hakevien määrä on suurempi kuin koskaan.

Kaikki eivät viihdy ravintoloiden alkoholinhuuruisessa melskeessä pitkäaikaisen tai edes väliaikaisen kumppanin epävarmassa etsinnässä.
Vaiheittainen riiailu yhteisissä harrasteissa on korvautunut sinkkuristeilyillä ja puhemiehet on korvattu lehtien ja internetin kontaktipalstoilla.

Professori Pirkko Muikku-Werner on tutkinut syksyllä ilmestyvää kirjaansa varten lehtien kontaktipalstoja kautta aikojen. Hän on oikea ihminen kertomaan henkilökohtaisten palstojen värikkäästä maailmasta, tositarkoituksella.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Meille kaikille on tuttu kaikkivoipaisuuden tunne, jolloin luulemme voivamme tehdä mitä tahansa. Lastenpsykologit tietävät, että erityisen suuri tämä tunne on toisen ikävuoden vaiheilla. Täysi-ikäisten lehteen kirjoittavien aikuisten pitäisi kuitenkin tietää, että omilla kyvyillä on kuin onkin rajat. Niin kuin nyt vaikka sillä, miten paljon voimme muuntaa totuttuja ilmauksia sen mukaan, onko kyseessä talviurheilu vai kesäurheilu.

Ystävämme Jussi Ruokolahdelta on lähettänyt meille leikkeen valtakunnan päälehden urheilusivuilta. Siellä toimittaja raportoi jalkapalloilijoiden kauden aloitusotteluista näin:

Liigacupin aloittanut RoPS on talviterässä, joka selittyy yhdellä yhteisharjoituksella.

Suomessa jalkapalloa pelataan kesällä, jolloin jalkapalloilijat siis ovat ketterimmillään. Silti emme voi alkaa sormeilla mielemme mukaan yleistä haparoivaa otetta ilmaisevaa sanontaa olla kesäterässä. Jos huonokuntoisuutta ilmaisevia teriä aletaan vuodenaikojen mukaan vaihtaa, kuulijan pitäisi aina tietää, onko kyseessä toimi, joka sujuu parhaiten kesällä, talvella, keväällä vai syksyllä.

Kielen tehtävänä on lisätä ymmärrystä ihmisten välillä, jjoten päämääränämme ei voi olla tällainen jokaisen puhujan omien merkitysten mielivaltainen käyttö.

Kesäterät siis kunniaan ja talviterien käyttäjille sakkoja, jalkapuuta ja julkista häpeää!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Ihmisen pariutumisvietti on valtava voima, jota kaikki ihmisyhteisöt pyrkivät kanavoimaan yhteisön kannalta rakentavaan suuntaan rajoittamalla sitä jollain tavalla. Tästä syystä esimerkiksi seksuaaliasioista puhuminen on länsimaisissa yhteiskunnissa enemmän tai vähemmän tabu.

Tabuja pitää olla, koska ne luovat kulttuuriin syvyyttä, kun kaikki ei ole banaalia ja arkista. Mutta seksuaaliasioiden kohdalla ihmisten elämää helpottaa ja parantaa, jos tästä tabusta oppii hiukan joustamaan ja jakamaan ajatuksiaan kumppaninsa kanssa hienotunteisesti.

Kuin tilaustyönä tähän tarkoitukseen ovat Outi Popp ja Päivi Björkenheim julkaisseet hiljattain olennaisen suomi-englanti-suomi seksisanaston nimeltään Kättä pidempää — Harder Than Rock. Kattava opus sisältää kaikki sanat, joita kukaan haluaa seksihommista sanoa suomeksi, slangiksi ja englanniksi. Ja paljon myös sellaista, mitä ei välttämättä koskaan halua kenellekään sanoa, mutta jonka tietäminen on yleissivistyksellisesti avartavaa.

Kättä pidempää kertookin, mitä on vaakaduetto, millainen mies on fruittari, kuka on jalanlämmittäjä ja että siansolmu tarkoittaa avoliittoa. Ja muistuttaa, että G-piste on saanut nimensä 1881 syntyneen lääkärin ja tiedemiehen Ernst Gräfenbergin mukaan.

Kirja tarjoaa avun myös siihen viime vuosikymmeninä yleistyneeseen ongelmaan, millä vähänkään luontevalla nimityksellä kutsua avopuolisoa. Avovaimo on tietenkin vaimoke, mutta avomies olkoon limpputoukka!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Turha luulla, että kunnallispolitiikka olisi tylsää hommaa. Saati sitten kunnallinen liikennepolitiikka. Pienissä piireissä intohimot kärjistyvät ja tässä tunteiden tuiskeessa myös kielellinen ilmaisu terästyy.

Näin on pakko päätellä Helsingin joukkoliikennelautakunnan keskustelusta, josta Helsingin Sanomat raportoi huhtikuussa. Lautakunnalla oli kaikkiaan kahdeksan eri mielipidettä siitä, mitä reittiä raitiolinja kolmonen voisi kulkea Kampissa. Ja kunkin reittivaihtoehdon taustalla tietenkin omat eturyhmänsä. Lehti kiteytti ratikkalinjakeskustelun seuraavasti:

Tässä haluttiin nyt kristallisoida lautakunnan kipupisteet, lautakunnan puheenjohtaja Jessica Karhu linjaa.

Kuulijamme paremiologi pohtii, millä hiontamenetelmillä reittien raakadatasta joukkoliikennekristalleja oikein jalostetaan. Aristoteleen kantapää ihastelee kipupisteetkin kristallisoivaa kunnallispolitiikkaa ja toivottaa onnea kaikille luottamusmiehille, jotka kovassa kuumuudessa ja paineessa luovat kunnallispoliittisia timantteja.
- - -
aristoteles(at)yle.fi