Talous se pitää kansakunnan pystyssä, tämä on yksinkertainen tosiasia. Talouselämä itsessään on kuitenkin niin monimutkaista hommaa, että onneksi taloustoimituksissa on alan rautaisia ammattilaisia selvittämässä asioiden kulkua meille tavallisille veronmaksajille.

Valtion rautatiet on hyvä esimerkki monisyisistä prosesseista. Ensin yhtiö tekee kaikkensa karkottaakseen tavalliset matkustajat raideliikenteen parista ja sitten valittaa, ettei kukaan kulje junalla. Ja ne Pendolino-junatkaan eivät aina kulje. Nyt kuitenkin tulee asioihin muutos, ainakin jos Helsingin Sanomien huhtikuun alun juttua on uskominen. Lehti nimittäin otsikoi VR-analyysinsä näin:

VR siirtyy matkustajavetoiseksi.

Kuulijamme Jynkka ottaa uutisen vastaan sekavin tuntein: että tämäkin vielä pitää kokea! Toivottavasti maksavat edes palkkaa vetämään joutuville matkustajille.

Aristoteleen kantapää on samaa mieltä siitä, että VR:n junien vetovoimaa täytyy lisätä. Niin kuin vanha sanonta sanoo, turha syyttää raideliikenteen vaikeuksista ulkopuolisia, jos syyt löytyvät raiteiden välistä!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Lähetyksen musiikki oli tällä kertaa Chopinin sonaatti no. 3 h-molli op. 58. Teoksesta kuultiin sen toista osaa (scherzo-molto vivace). Pianistina William Kapell.

Kemppinen viittasi Norbert Eliasin ajatuksiin, jotka käynevät parhaiten ilmi hänen magnum opuksestaan Ûber den Prozess der Zivilisation (1939). Teos on käännetty englanniksi vuonna 1969 nimellä The Civilizing Process. Suomeksi Eliakselta löytyy mm. teos Saksalaiset: valtataistelut ja habituskehitys 1800- ja 1900-luvuilla (alkuteos 1989, suom. Paula Nieminen, Gaudeamus, 1997).

Samassa yhteydessä mainittiin myös Joseph Needhamin seitsenosainen Science and Civilisation in China (1954-2004).

Kun keskustelu pyöri yliopistojen historian ympärillä, voidaan mainita myös Matti Klingen kolmiosainen teos: Helsingin yliopisto 1640-1990 (Otava, 1987-1990).

Lähetyksen ennakkotiedoissa mainittiin jo yksi kansleri Raiviota käsittelevä artikkeli, joten laitetaan tähän vielä linkki toiseen.
http://yliopistolainen.helsinki.fi/52003/2.juttu.html

Mäntylällä ja minulla ei ole kummallakaan aivan puhtaat jauhot pussissa innovaatioyliopiston asioissa.

Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio on ollut ja on erinäisistä asioista eri mieltä.

Siispä on keskusteltava.

Vaikka käsillä olevaa yliopistouudistusta on kuvattu itsensä pääministerin suulla vuosisadan tapaukseksi, toistaiseksi on epäselvää,onko puhe suurimmasta tapauksesta sataan vuoteen vai tämän vuosisadan suurimmasta.

Tästä saamme varmaan selvän.

Ennen kaikkea yritämme - kaikilla puhujilla on kun on oma lehmä ojassa - selvittää kuulijoille, mistä todella on kysymys ja miten nämä tekeillä olevat hankkeet todella vaikuttavat asioihin ja elämään.

Jos joku haluaa vilkaista henkilökuvaa värikkääksi väitetystä perinataalilääketieteen spesialistista eli teho-osaston lääkäristä tehottomiksi arvioiduilla käytävillä, esimakua saa esimerkiksi verkko-osoitteesta www.ylioppilaslehti.fi/2000/000407/000407raivio.html

Keskiviikkona 23.4. kello 17.30-18.00 ja perjantaina 25.4. kello 22.30-23.00

Internetsensuurista väittelevät projektipäällikkö Mari Laiho Pelastakaa lapset ry:stä ja oik.kand. Ville Oksanen internetin käyttäjien EFFI-yhdistyksestä.

Mari Laiho sanoo:"On erittäin tärkeätä, että estetään internetissä liikkujilta pääsy ulkomailla ylläpidettäville lapsipornosivuille."

Ville Oksanen sanoo:"Sensuuri ei Suomessa toteutetulla tekniikalla onnistu, sen sijaan internetsensuuri loukkaa sananvapautta."

Napit vastakkain -väittelyn erotuomari on Terttu Lensu.

Moni kuulija varmaan huomasi, miten valtakunnan jääkiekkoherruuden voitti äskettäin oululainen joukkue nimeltään Kärpät. Kakkoseksi tuli espoolainen Blues ja kolmanneksi tamperelainen Tappara.

Urheilua ja ruumiinkulttuuria pidetään perinteisesti älyn leiskauttelun ja verbaalisen lahjakkuuden vastakohtana, mutta kun miettii, että kärppä eli portimo on näätäeläimiin kuuluva peto, blues on mustan juurimusiikin laji ja tappara viikinkiaikoina käytetty kaksiteräinen asekirves, ei voi kuin ihastella urheilijoiden mielikuvitusta.

Eivätkä jääkiekkoilijat ole ainoita. Lentopalloa pelaa Orpo, jääpalloa Veitsiluodon Vastus sekä Narukerä ja Sotkamossa pelaa pesäpalloa Jymy. Esimerkkejä kiehtovista urheiluseuran nimistä on satoja.

Sataviisikymmentä vuotta sitten urheiluseurojen nimiviidakko oli ratkaisevasti erilainen, koska silloin perustettiin vasta ensimmäinen suomalainen urheiluseura. Kyseessä oli porilainen purjehdusseura Segelföreningen i Björneborg eli BSF.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Suomen Urheilukirjaston ja tietopalvelun osastonjohtaja Matti Hintikka — mies, jonka työpaikka on Olympiastadionilla — tietää, mitä kaikkea urheiluseurojen nimimaailmassa on tapahtunut.

Kuuntele ohjelma tämän sivun oikeassa palstassa olevasta Radiosoitin-ikkunasta. Ohjelma on kuunneltavana reilun kuukauden radiolähetyksestä.

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Onko Alvar Aalto suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kuningas Midas, jonka kädenjälki takaa aina laadun? Arkkitehtuurin opettaja ja ankara kriitikko Igor Herler pistää tuulemaan, väittäessään, että yksi Aallon onnistuneimmista töistä on Enson pääkonttori Helsingin Katajanokalla. Entä millaisia pyyhkeitä Herlerilta saavat nykyiset Aalto-maljakot ja niiden valmistajat? Kuuntele ja hämmästy!

Jalkapallokulttuuriin kuuluu kaikkialla maailmassa voimakas sitoutuminen suosikkijoukkueeseen. Tähän kuuluu lempinimen antaminen oman maan joukkueelle. Nigerian jalkapallomaajoukkue on Super Eagles eli superkotkat. Azerbaidzanin edustusjoukkueen lempinimi on runollisesti Odlar Yurdu eli Tulen maa. Maltalaiset jalkapalloilijat taas ovat Pyhän Johanneksen ritareita.

Suomalaisilla jalkapallon kannattajilla onkin ollut vaikeuksia seistä maajoukkueensa takana, kun joukkueella ei ole ollut vakiintunutta lempinimeä. Suomen joukkueen menestys ei kansainvälisten suurkisojen karsinnoissa ole ollut kehuttava, joten vielä muutama vuosi sitten maajoukkueen kutsumanimiksi ehdotettiin nimiä puppelit tai kansallisromanttisesti tontut.

Viime kesän Belgia-maaottelu kuitenkin toi avun tähän hätään. Helsingin olympiastadionille pesiytynyt Bubi-huuhkaja keskeytti ottelun noin kuudeksi minuutiksi lentämällä kentälle. Heti kun huuhkaja lensi tiehensä, Suomi meni pelissä 1-0 -johtoon.

Siitä lähtien Suomen jalkapallomaajoukkuetta on nimitetty Huuhkajiksi. Huuhkajat on oiva nimitys joukkueelle, jota leimaa tietty hitaus, mutta jota kuitenkin halutaan arvostaa. Aristoteleen kantapää kehottaakin kaikkia kuulijoitaan puhumaan tästä lähtien Huuhkajista ja toivoo joukkueelle viisautta kukistaa vastustajansa myös päiväsaikaan.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kun ihminen antaa kaikkensa jonkin asian puolesta, johon hän uskoo, ympäriltä löytyy aina epäilijöitä ja ilkkujia. Etenkin aloitteleva pop-yhtye joutuu usein niin todistamaan epäilijöille haaveensa elinvoimaisuutta. Tälle on suomen kielessä erinomainen ilmaus: hakata päätään seinään.

Mutta sille, kun yrittäjä epäilijöiden ilkkumisesta huolimatta onnistuu hankkeissaan, kielestämme ei löydy selkeätä ilmausta. Tiedättehän sen tunteen: ähäkutti, onnistuinpa! Lähimmäksi osuu pitkän nenän näyttäminen, mutta siinäkin on mukana aimo annos lapsellisuutta.

Internetissä ilmestyvän viihdesivuston Plaza.fi:n kirjoittaja onnistui kuitenkin kielemme kuvaston uudistamisessa omalla tavallaan maaliskuun lopulla kirjoittaessaan heviyhtye Teräsbetonin taipaleesta maamme Euroviisuedustajaksi. Plaza.fi analysoi, näin:

Niille, jotka luulivat Teräsbetonia kertakäyttöiseksi projektiksi, on sankarihevinelikko näyttänyt pitkää kieltä.

Nimetön kuulijamme pohtii ilmausta: tässä on sekoitettu kaksi sanontaa, odottaa kieli pitkällä ja näyttää pitkää nenää, ja vaikka se kuinka on todennäköisesti vahinko, minulle siitä tulee mieleen toinen showhevipumppu Kiss, jonka tavaramerkkinä oli kielen roikottaminen ulkona. Sinänsä osuva assosiaatio.

Myös vanha hevidiggari ja kielimies Aristoteleen kantapää ihastelee lopputulosta. Toivotaan siis, että suomeksi laulavan heviyhtye Teräsbetonin pitkä suomen kieli kantaa Belgradissa hedelmää.
- - -
aristoteles@yle.fi

Lähetyksen musiikki oli siis Jean-Philippe Rameaun teoksesta Gavotte (et 6 doubles) A-molli. Pianisti jälleen Benno Moiseiwitsch.

Markku Fredmanin kirjoituksia lukuisista oikeudellisista asioista löytyy osoitteesta http://www.fredman-mansson.fi/kirjoituksia.htm

Keskustelussa viitattiin Brynolf Honkasalon teoksiin ja oppikirjoihin rikosoikeuden erityisestä osasta sekä yleisistä opeista (1948-1953; 1960-1964).

Kuten eräässä aikaisemmassa lähetyksessä, Juhani Forsberg siteerasi osaa Lutherin vähä- ja iso-katekismuksen sisältämästä niteestä. Molemmat löytyvät verkosta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/

Asianajaja Markku Fredman saa vastatakseen Forsbergiltä ja Kemppiseltä ainakin kysymykset:

- mikä se sellainen "asianajaja" on eli mitä siinä hommassa tehdän;
- paljonko se maksaa;
- tarvitseeko kunniallinen ja lakiapelkääväinen ihminen koskaan asianajajaa.

Oikeastaan vastaus näihin kysymyksiin löytyy monista hyvistä hakuteoksista. Nyt on tilaisuus konkreettisiin ja käsitettäviin vastauksiin, koska Markku Fredman on kokenut mutta ei vanha juristi ja ollut mukana monissa isoissa asioissa, usein rikosasioissa, ja joutunut tutkimaan hyvinkin läheltä sekä maan tilaa että omaa ammattiaan sen pimeältä puolelta.

Samalla on tilaisuus ottaa kantaa siihen, missä määrin pitävä on se pohja, jonka kansalainen saa lukemalla lehtiä ja kirjoja, kuuntelemalla radiota ja katsomalla televisiota.

Mikä on rikollisuuden todellisuus ja miltä näyttävät sen kasvot?