Lehtien yleisönosastot on ainutlaatuinen kurkistusreikä aktiivisten kansalaisten elämänmenoon. Ja kenestä ei tulisi sopivan epäkohdan edessä sen verran aktiivinen kansalainen, että tarttuu kynään ja kirjoittaa paikalliseen tai suurempaan lehteen puistojen hölmöstä roskaamisesta, törpöistä autoilijoista tai tv-toimittajien tohelosta kielenkäytöstä.

Tunteet ovat usein pinnassa kun yleisönosastolle kirjoitetaan. Tämä saattaa johtaa lukijan kannalta haastaviin ilmauksiin. Näin kävi alkuvuodesta Iisalmen Sanomissa, kun kansalainen otti kantaa Luuniemen alueen lisärakentamiseen. Kirjoittajan tomera mielipide oli tämä:

Mahdollinen Luuniemen lisärakentaminen on totaalisti tuhoon tuomittu usean
mahalaskun tehnyt harha-askel, joka on moneen kertaan ammuttu alas
demokratian tykillä.

Kyllä: mahalaskun tehnyt harha-askel, joka on ammuttu alas demokratian tykillä. Aristoteleen kantapää ei ota kantaa Iisalmen rakennushankkeisiin, mutta ampuu fraasirikoksentorjuntatykistöllään kaikkia näin kömpelöjä kliseiden yhdistelemisiä. Mitä painavampi yleisönosastokirjoituksen asia on, sitä tärkeämpää on, että kirjoitus on laadittu niin, ettei lukijan tarvitse ohittaa sitä ymmärtämättä, tai mikä pahinta, naureskellen ilmausten kömpelyydelle.

Kiitämme siis kuulija-avustajaamme Ilmaheikkiä ilmiannosta ja jyrähdämme kaikille yleisönosastokirjoittajille: odottakaa, että tunnekuohu laskee ja lukekaa teksti läpi vielä kerran seuraavana aamuna. Ampukaa kliseet alas itse!

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Aina eivät pappismiehetkään kykene elämään niin kuin saarnaavat. Tästä juontaa vanha armoa ja anteeksiantoa huokuva inhimillisen sanonta älkää tehkö niin kuin minä teen vaan tehkää niin kuin minä sanon.

Näin voisi sanoa myös se Valtion rautateiden julkaiseman Matkaan-lehden valokuvaaja, joka oli käynyt Turussa tekemässä juttua kirjailija Reijo Mäestä. Artikkelin kainalojutussa tämä raideliikenteen pää-äänenkannattajan valokuvaaja nimittäin valitteli, miten vaikea Turusta oli löytää parkkipaikkaa autolle, jolla hän oli Turussa kuvausreissulla käynyt.

Ystävämme Mikko-Oskari kirjoittaa lähettämänsä herkullisen leikkeen ohessa näin:

Matkaan-lehden kuvaajan yksityisautoilu on jo sellaisenaan julkaisu
ideologian kyseenalaistamista ja sen kertominen mainitussa aviisissa niin kyseenalaista toimintaa, että herää kysymys, miksi VR ylipäätään moista julkaisua edes kustantaa. Jos lehden tekijätkään eivät vaivaudu junalla matkustamaan.

Mikko-Oskari on aivan oikeassa. Toisaalta Aristoteleen kantapää myös ymmärtää Matkaan-lehden matkustusohjesääntöä, onhan VR tehnyt junamatkustamisesta niin kallista, että ilmaisjakelulehden täytyy hiukan miettiä, miten työntekijänsä lähettää tiedonhankintamatkoilleen. Jos nimittäin junalippujen hinnat nousevat totuttua vauhtia, VR:n on pian halvempi lähettää veturinkuljettaja ja konduktöörit määräasemalle henkilöautolla Matkaan-lehden kuvaajan kanssa.

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Toukotöiden kunniaksi Aristoteleen kantapää tekee nyt hiukan käsitteitä selviksi. Kaikkihan me tiedämme, että kasvit kasvavat maan mullassa. Kasvien siemenet kylvetään ja sipulit sekä mukulat istutetaan maahan. Sieltä ne sitten itävät kunnes on aika korjata vihannekset ja juurekset käyttöä varten.

Tästä aiheesta vantaalainen kuulijamme Teuvo onkin kirjoittanut meille tunteikkaan kirjeen:

Kun puhutaan vihanneksista niin monet sanovat kaikkia kasviksia vihanneksiksi. Lantut ja nauriit, porkkanat ja punajuuret, samaan syssyyn keräkaalit, herneet, tomaatit, salaatit, mitä niitä olikaan, brysselinkaali, kiinankaali. Mielestäni se syötävä kasvis, joka kasvaa maanpinnan yläpuolella on vihannes, josta tehdään mm. salaattia. Maan sisällä muhiva kasvin syötävä osa on juures.

Teuvo on oikealla asialla. Ja mikä parasta, hänen neuvoaan noudattamalla ruokavaliomme monipuolistuu, kun emme syö pelkkiä vihanneksia vaan sekä vihanneksia että juureksia!

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Kansanmusiikki on pelkkää pelimannimeininkiä ja yksinkertaista kanteleensoittoa yhdistettynä vanhanaikaiseen kansantanssiin. Vai onko? Entä onko kansanmusiikki edelleen nimensä mukaisesti kaikkien musiikkia?

Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja, kansanmusiikin tutkija Hannu Saha vastaa ennakkoluuloihin, ja vakuuttaa myös kansanmusiikin voivan olla monimutkaista. Sahan mielestä kansanmusiikin improvisatorinen ilmaisu voisi olla yksi tapa kehittää myös luovaa yhteiskuntaamme.

Ennakkoluuloja YLE Radio 1:ssä maanantaina 2.6. klo 11.40 sekä klo 22.45. Toimittajana on Salla Mäenpää.

Kuten me kaikki tiedämme, huumori on hauskaa hommaa. Humoristinen ote tekee elämän iloiseksi ja kaikilla on hauskaa. Mutta huumorillakin on rajansa. Kun huumori tuottaa kanssaihmisille harmaita hiuksia, kannattaa miettiä, pitäisikö huumorinsa sittenkin vakan alla.

Malliesimerkki tällaisesta pulmatilanteesta julkaistiin oululaisessa Kalevassa alkukeväällä. Toimittaja oli siunannut juttunsa, joka käsitteli sähkömuuntajien kuorien muuttamista sellaiseksi, että jänikset ja muut eläimet eivät kuole sähkölinjoihin, tällaisella otsikolla:

Huputtajat pelastavat puputtajat.

Kalevan lukija, ystävämme herra Lauri ällistelee äänneleikin mieltä: puputtavatko puput? Tietääkseni vain jotkut pöllölajit puputtavat.

Ja aivan oikein. Maamme yleisimmän pöllön, helmipöllön soidinääni on semmoista puputusta, että jäniksen väitetään saaneen siitä nimen pupu.

Jäniksen humoristinen nimittäminen puputtajaksi on toimittajalta siis hätiköity päätös, joka pikemminkin johtaa harhaan kuin ilahduttaa. Siksi Aristoteleen kantapään fraasirikostoimitus lähettää tällä kertaa kauhua herättävän rangaistusmääräyksensä Kaleva-lehden pöllöille humoristeille!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kauhavan rauta ei ruostu ja siksi onkin aina kiinnostavaa saada kuulijapalautetta Kauhavalta. Anu Nahkala kirjoittaa meille parin viikon takaisesta fraasirikostuomiosta, jossa tuomitsimme urheilutoimittajan hänen käytettyään ilmausta mennä kuppi nurin jääkiekkoilijan suuttumuksesta. Anu kirjoittaa näin:

Annoitte äskettäin tuomion viikon sitaattirikoksesta hätäisesti. Kun Kauhavalla, Etelä-Pohjanmaan ytimessä, menee kuppi nurin,
kyseessä ei välttämättä ole kuolo vaan joskus sekin, että päreet palavat.
Tein pikaisen gallupin suvun piirissä ja työpaikallani. Tulos oli se, että
osan mielestä ilmaus tarkoittaa kuolemaa, kuten te väititte, joillekin oli
itsestään selvää, että hermothan siinä menivät. Itse olen ehdottomasti
jälkimmäisen kannalla. Rikosta ei siis kaikkien osavaltioiden lainsäädännön
mukaan ole tapahtunut; tuomittu vapaaksi!

Aristoteleen kantapään fraasirikosoikeusasiamies on järkyttynyt syyttömänä tuomitun fraasirikollisen kohtalosta. Soitto Kielitoimistoon nimittäin valaisee, että kun kuppi menee nurin, ihminen saattaa eri sanakirjojen mukaan paitsi suuttua ja kuolla, myös väsyä ja luovuttaa pelin! Kyseessä on siis yllättävän monella tavalla käytetty ilmaus ja tuomio on ollut oikeustermeillä ilmaistuna hiukan hätäinen.

Sitaattivinkkinämme olkoon siis se, että aina ennen kuin käytämme jotain ilmausta, jonka merkityksen luulemme tietävämme varmasti ja tarkkaan, soittakaamme kuitenkin Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen murreosastolle ja kysykäämme, pitääkö tietomme paikkansa. Oli kyse sitten suuttuneista urheilijoista tai värikäskielisistä urheiluskribenteistä.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kulutusyhteiskunnassa liike-elämä ja yritysmaailma koskettavat ihmisiä kaikilla elämänalueilla. Jos emme osta firmoilta palveluita, syömme niiden valmistamia tuotteita, liikumme yritysten linja-autoilla, ostamme yritykseltä remonttipalveluja ja ehkä jopa olemme itse yrittäjiä.

Oli tästä kehityksestä mitä mieltä tahansa, ympärillämme toimivien yritysten määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Kun Suomessa vielä viisitoista vuotta sitten oli 191 000 rekisteröityä yritystä, toissa vuonna niitä oli 250 378 eli yli 30 prosenttia enemmän.

Samassa mitassa on kasvanut ympäristöään valppaasti tarkkailevien ihmisten ärtymys pölhöjä yritystennimiä kohtaan. Nimen keksiminen lapselle on vaikeaa, joten miksi oman yrityksen nimen kehittäminen olisi helpompaa? Ja jos ihmiset antavat nykyään lapsilleen mitä omituisempia nimiä, miksi he nimeäisivät firmojaan vähemmän hölmösti?

Eikä helppoa ole suuryrityksilläkään. Niissä ei riitä toimitusjohtajan keittiön pöydän ääressä kotiväen kanssa pitämä aivoriihi illansuussa. Etenkin isommat pörssiyhtiöt joutuvat turvautumaan ulkopuolisiin mainostoimistoihin ja konsultteihin, jotka kehittelevät uuden nimen lisäksi nimeen sopivan brändin yrityksen logoa, pääkonttorin aulan väritystä ja nettisivujen kirjasintyyppiä myöten.

Vilkasta keskustelua ovat herättäneet etenkin vanhojen valtionyhtiöiden Postin ja Tielaitoksen uudet nimet Itella ja Destia. Nimet eivät ole suomea eivätkä oikein mitään kieltä, vaikka ne kuulostavat hiukan latinankielisiltä.

Suomen yrittäjien nettisivuilla yrityksen nimen kehittelijöitä neuvotaan kääntelemään omaa nimeään takaperin, tekemään siitä anagrammeja ja muutenkin leikkimään kirjaimilla. Yrittäjät kehottavat myös sana- ja karttakirjojen tutkimiseen luotettavan nimen keksimisessä. Latinan kieli on jo Suomen Yrittäjienkin mielestä poissa muodista, tilalle tarjotaan esperantoa. Nettisivut kertovat esimerkiksi että Meritaro on esperanton kielellä ansioluettelo, jolloin yrityksen nimeksi voisi rakennella nimen Merit Aro Ky. Voisi myös soveltaa uraa merkitsevää "kariero"-sanaa ja perustaa firman Toiminimi Kari Ero.

Miten suomalaiset firmojen nimet ovat vuosien varrella eläneet? Milloin englanninkieli tuli Suomeen? Onko kukaan lainannut firmalleen brändiä Kalevalasta? Paula Sjöblom on tutkinut suomalaisyritysten nimien historiaa, joten kysytäänpä häneltä.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Taide on ikuista ja niin myös taidekritiikki, piti siitä tai ei. Palautamme kuitenkin nyt mieliimme yhdysvaltalaisen vaihtoehtometalliyhtyeen Kornin viime helmikuisen Suomen konsertin. Yhtyeen murisevan soiton kaiut ovat jo vaienneet Tampereen Hakametsän jäähallissa, mutta nimimerkki Ikikatsojan viesti muistuttaa meitä vielä konsertista. Hän lähetti meille leikkeen, jossa Petri Silas arvioi Aamulehdessä Kornin konsertin. Silas kirjoitti jutussaan mm. näin:

Sittemmin Korn on laventanut ilmaisuaan goottivaikuttein ja jylhin laajakangaskoskettimin.

Ikikatsoja kommentoi sitaattia: Jylhät laajakangaskoskettimet - tämähän menee ohi hilseen molemmin puolin! Haluan nähdä ne laajakangassormet, jotka tuon soundin tekevät!

Myös Aristoteleen kantapää kiinnostuu uudesta soittimesta. Pedantti voisi jäädä pohtimaan yleistynyttä tapaa lyhentää sana kosketinsoitin koskettimiksi, mutta me emme jää nyt niuhottamaan vaan ilahdumme noiden sähköisten soitinten yhä uudistuvista käyttötavoista.

Joku muistaa vielä kosketinsoitinmatot, joita taannoin saattoi musiikissa kuulla. Monet kosketinsoitinvelhot ovat maalailleet kosketinsoittimillaan kappaleen taustalle ulappaa luodakseen lauluun eteerisen vaikutelman. Ja nyt tulee Korn laajakangaskoskettimineen!

Tavallinen haitarinsoittaja ei voi kuin kadehtia moisia ulottuvuuksia otsa kurtussa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Keskiviikkona 21.5. klo 17.30-18.00 ja perjantaina 23.5. klo 22.30-23.00

Naistutkimuksen olemassaolon oikeudesta väittelevät tietokirjailija Osmo Tammisalo ja naistutkimuksen opettaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Jaana Vuori.

Naistutkimuksen ei pitäisi olla yliopistoissa omana tieteenalanaan, koska naistutkimuksessa on liian paljon epätieteellisiä piirteitä, sanoo Osmo Tammisalo.

Jaana Vuori puolestaan toteaa, että naistutkimuksessa noudatetaan tieteen normaaleja pelisääntöjä ja että naistutkimuksella on tieteelle paljon annettavaa.

Napit vastakkain -väittelyn erotuomari on Terttu Lensu.

"Elämästä pitäisi muodostua mosaiikki, jonka jokainen laatta toimii pienenä pelastuslauttana. Jos yksi pettää, saa jalansijan toiselta. Ei ole mahdollista luoda yhtä tahoa, joka vastaa kaikkien kansalaisten turvaverkoista", sanoo hallintotieteen professori Risto Harisalo Tampereen yliopistosta.

Meillä elää vahvana myytti sosiaalisista verkoista, jotka koppaavat kansalaisen hänen pudotessaan. Pitääkö tällaisia turvaverkkoja rakentaa vai onko huono-osaisuudelta välttyminen yksilön omalla vastuulla?
Toimiiko demokratia, toimiiko hyvinvointivaltio?

Ennakkoluuloja 26.5. maanantaina klo 11.40 ja 22.45.
Toimittajana Eve Mantu.
Kerro sinä: kenen vika on, että asunnoton alkoholisti on asunnoton alkoholisti?