Kaikkien aikojen suurin suomalainen, Carl Gustaf Emil Mannerheim on nyt homoepäilyksen alainen. Kohun taustalla on Katariina Lillqvistin radiodokumentin pohjalta tehty Uralin perhonen -animaatio. Siinä nukkehahmo-Mannerheimilla on poikarakastajia.

Miksi juuri homous on pahin loukkaus kansallissankaria kohtaan? Mehän pistämme koko ajan omia tulkintojamme historian henkilöihin ja muokkaamme, ja käytämme heidän tarinoitaan hyväksi.

Kohussa moni on tuominnut animaation pyhien arvojen ja suomalaisuuden ikonin pyhäinhäväistyksenä - näkemättä itse animaatiota. Jotkut ovat ihmetelleet sitä, että häly on noussut fiktiivisen tarinan hahmosta, eihän todellista ja kuvitteellista ole tarkoitettu ymmärrettäväksi yksi yhteen.

Toisaalta, eikö Marskin kutsuminen homoksi ole helppo tapa provosoida?

Tuomas Enbuske kysyykin torstaiaamuna 6.3., miksi Mannerheimia pitää homotella.

Mukana keskustelussa ovat dokumentin ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Katariina Lillqvist, Svenska Teatern:iin Mannerheim - mannen och myten -näytelmän käsikirjoittanut Per-Erik Lönnfors, sekä historioitsija Markku Jokisipilä.

Lisäksi Enbusken haastattelussa useasti Mannerheimia esittänyt näyttelijä Timo Närhinsalo.

Markus Kajo tarjoaa äänellisen seuramatkan Martti Silvennoisen kuninkaallista Thamesin virtaa ylös vuonna 1964.

Hän vierailee Lontoossa, käväisee Tussaudin vahakabinetissa ja muissa nähtävyyksissä. Matkalle osuu myös Stratford, Shakespearen kaupunki.

"Hello, nuori gentleman!", kysyy Silvennoinen lopulta Oxfordissa nuorelta opiskelijalta.

Kajo muistelee omia Lontoon-kokemuksiaan niin kallista iltapäiväteetä kuin pommien kantamista metrossa terroristietsintöjen aikaan.

Lopuksi kuullaan ohjelma vanhoista huonoista ajoista, silloin kun rahaa oli niin vähän ja kun muutenkin elettiin vaihdantataloudessa, että nouhoustaksakin maksetttiin 5 litralla maitoa.

Ensilähetys oli maanantaina 10.3.2008.

Kirkon valtaa käyttävät eri tasoilla monet eri orgaanit. On seurakuntaneuvosto, kirkkovaltuusto, hiippakuntaneuvosto, kirkolliskokous, kirkkohallitus, arkkipiista, ja niin edelleen.

Tiistaina 4.3. Markku Heikkinen vieraineen puhuu kirkollisesta demokratiasta.

Miten kirkon hallinnosta on muodostunut monipäinen kotka? Kenen politiikkaa ja arvoja kirkon jähmeä hallinto edustaa - seurakuntalaisten enemmistön vai äänekkään vähemmistön? Papiston, muttei diakonien?

Herää kysymys, miksei kirkon sekavaa hallintokulttuuria muuteta. Onko kirkko edes vallankäyttäjänä oikeutettu edustamaan Kristuksen valtakuntaa?

Markku Heikkisen seurassa ovat keskustelemassa kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara, kirkkohallituksen ja kirkon strategiatyöryhmän jäsen Leena Huima, diakoniatyöntekijöiden puheenjohtaja Kaisa Rauma, ja Kuopion hiippakunnan pappi Markku Suokonautio.

Markus Kajon ja välihuutelijoiden lisäksi Martti Silvennoinen ja Niilo Ihamäki ovat tämän, maanantaina 3.3. lähetetyn jakson radioäänet.

Lukemattomien sinijärvien, suurten metsien, pakkasten ja lumen maa - Suomi siis? Eeeii, Martti Silvennoinen teki 60-luvulla matkan amerikansuomalaisten kantamaille Minnesotan seudulle.

Tuolloin ensimmäinen maahanmuuttajasukupolvi ja myöhemmät sukupolvet elivät jo eri aikaa ja todellisuutta. Suomesta lähtenyt herra Lemberg toivoi korkeakoulutetuille, eteenpäin pyrkiville nuorille suomalaisuuskipinää. Nämä kuitenkin jo amerikkalaistuivat kovaa vauhtia.

Välihuutelijoiden esityksen ja Kajon estelyiden jälkeen kuullaan Ihamäen haastattelussa kokemäkeläinen Edith Salomäki. Hänen lapsuutensa oli karu, ei ollut helppoa pienellä tytöllä 1890-luvulla. Haastattelukin otsikoitiin Pikkupiikana halkometsässä.

Viime sunnuntaina vietettiin Viron 90-vuotispäivää. Ensi vuonna on tulossa täysi-ikäiseksi ensimmäinen ikäluokka, joka on elänyt koko ajan itsenäisessä Virossa.

Maa valitsi itsenäisyyden palautuksen jälkeen toisen tien kuin "isoveljensä" Suomi - tasaveron, Naton ja yhden kielen politiikan. Kuinka hyvin ratkaisut ovat onnistuneet?

Tuomas Enbusken seurassa keskustelemassa ovat Viron Suomen suurlähettiläs Merle Pajula, kirjailija, toimittaja Imbi Paju ja professori Jarmo Virmavirta.

Lähetyksessä on mukana myös suorassa puhelinhaastattelussa Tallinnasta Viron Sisäministeriön uskontoasioiden neuvonantaja Ringo Ringvee.

Lähetys oli 28.2.2008.

Olitko huono vanhempi? Kasvoivatko lapsesi toivottoman kieroon?

Älä huoli, se ei johdu sinusta, se johtuu geeneistä.

Muistuttaako lapsesi talonmiestä? Sekin johtuu geeneistä - ei siitä, että lapsesi matkisi talkkaria, siis: Kipinkapin isyystestiin!

Jos vastoin vuosikymmenin uskottelua perimä vaikuttaakin lapseen suhteessa enemmän kuin se, mitä vanhemmat tekevät ihmisen taimen eteen, niin voiko sitten kasvatuksella edes korjata perimän virheitä?

Ohjelma lähetettiin ke 27.2.2008.

Markku Heikkinen vieraineen kysyi tiistai-aamuna 26.2.2008, miten saa ja sopii puhua syrjäytyvistä nuorista miehistä?

Epäilemättä Suomen nuoret miehet ovat viime aikoina olleet selkeämmässä syrjäytymisvaarassa kuin tytöt. Lapsiperheiden köyhyys, yksinhuoltajuus, lastensuojelun resurssipula ja monet muut seikat eivät ainakaan tue poikien kasvamista aikuisiksi, vastuullisiksi miehiksi, vaan uhkaa syrjäyttää monen miehentaimen.

Asia on huolestuttava, samoin syyt. Mutta syrjäyttääkö myös huolestunut sosiaalipuhe nuoria? Miten puhua yksinhuoltaja-äitien pojista leimaamatta äitiä tai poikia? Onko vähäosaisuudesta tulossa osalle nuoria elämänura?

Mitä tekee koulu, sosiaalitoimi lastasuojeluineen? Miten miehet kokevat miesten asian?

Jorma Ollila on ainakin huolissaan...

Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat erityissosiaalityöntekijä Alpo Heikkinen, tutkija Tapio Kuure ja koulukuraattori Juhani Marttinen.

Markus Kajo on kaivanut YLE:n arkistojen aarteistoista taasen Pekka Tiilikaisen matkaraportin. Madridista pula-ajan konsteihin lähetettiin ensi kerran 25.2.

Tällä kertaa Pekka yhdessä Enzio Sevonin kanssa on matkannut Madridiin. He matkasivat sinne vuonna 1957 varta vasten matkalle tehdyissä hellepuvuissa ja valkoisissa hellekypärissä.

Tiilikaisen tarkka silmä havaitsi Francon ajan pääkaupungissa kaikkea kiinnostavaa, mm. sen, että Madridin talot olivat pari-kolme kerrosta korkeampia kuin Helsingin tai Tukholman.

Selostajat kävivät myös katsomassa flamencotanssia ja vierailivat pullomuseossa.

Toisia juomia sekoiteltiin Suomessa toissa vuosisadalla. Kajon poimimassa insertissä tutustutaan pula-aikojen temppuihin.

Oskari Laitinen neuvoo kessunkasvatusta, kauppias Vieno Liimatainen ruiskahvin valmistusta ja sovitellaanpa jutussa jalkaan pula-ajan puukenkiäkin.

Niin - kuka se lopulta onkaan kekseliäs, rikas vai puutteessa elävä?

Mitä tähän vastaavat Kajon seuralaiset, välihuutelijat?

Demarit ovat perustaneet onni-työryhmän. Ryhmän tarkoitus on löytää sosiaalidemokraattinen onni.

Torstaina Tuomas Enbuske kysyy, mikä tuo onnen? Raha sitä ei ainakaan tuo, kertovat onnea tutkineet taloustieteilijät. Vauraus kyllä kasvattaa onnellisuutta, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Rajan tuolla puolen onni ei enää merkitsevästi rahalla lisäänny.

Työtä onnen eteen on varmasti tehtävä, se ei putoa taivaasta. On myös nähty se, ettei pelkkä palkkatyö sitä tarjoa.

Monille palkkatyö onkin vain väline elämän varsinaisiin päämääriin, perheen ja kodin turvallisessa ympäristössä elämiseen läheisten kanssa. Mutta, mutta: toiset taasen tekevät pitkää päivää juuri sen vuoksi, ettei tarvitsisi viettää enempää aikaa kotona lasten ja vaimon / miehen parissa, siellä mihin arvotutkimuksissa onni tavallisesti kohdistetaan.

Onnea tuskin tarjoaa vapaa-aikakaan, sillä monet vain keskittyvät kuluttamiseen tai pitkästyvät ja laiskistuvat, mutteivät tule onnellisiksi.

Onko siis onnen tavoittelu valtaapitävien juoni pitää meidät nöyrinä?

Eikä ole lainkaan varmaa, että valtaapitäville käy meidän tapamme onnellistua. Entä jos Jeppe onkin onnellinen työttömyyskorvauksella elellessä ja pilveä poltellessa? Pitääkö Jepestä tehdä onnellinen muiden tahtomalla tavalla?

Vai mikä on vapauden ja vastuun suhde ihmiselämässä? Miten toisten kärsimys vaikuttaa onnellisuuteemme?

Mukana keskustelussa ovat SDP:n puheenjohtajaehdokas Pia Viitanen, pappi ja filosofi Terho Pursiainen ja tutkija Jakke Holvas.

SDP:n Onni-paperi liitteineen ja perusteluineen löytyy osoitteesta:
http://reilusuomi.fi/linkit.htm
"Ei vain leivästä" -dokumentissa on kirjattu onnellisen yhteiskunnan perusteet.

Lähetys oli torstaina 21.2.

Kirsi Virtanen tarkastelee itsensä kaunistamista. (YLE Radio 1 keskiviikkona 20.2.2008 klo 9.06 - 10.00. Ohjelma on kuunneltavissa ja ladattavissa netistä tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta noin kuukauden ajan radiolähetyksestä.)

Suomessahan kaikkea turhaa on aina halveksittu. Rumat ne vaatteilla koreilee.

Mutta joitain meistä tämä kuitenkin koskettaa. Miksi muuten miehet väittäisivät haluavansa naiset luomuina ja saunanraikkaina, vaikka tarvitsevat kuolakuppia aina kun Pamela Anderson ilmestyy tv-ruutuun?

Feministeillekin meikkaus on vaikea asia. Lakkaavatko naisten aivosolut toimimasta jos nainen laittaa huulipunaa?

Saako nainen meikata ja kuinka paljon? Kaunistautuuko ihminen itseään vai toisia varten?

Ottakaa kantaa, tummelia iholle vai ei?!