(YLE Radio 1 ke 21.5., klo 9.06-10.00)

Jos maailma koostuisi pelkästään hyvien ihmisten hyvistä teoista, tylsää olisi.

Vain paheet tekevät elämän mielenkiintoiseksi.

Paheellisella ja paheista nauttivalla ihmisellä on myös pakko olla laajempi luonneskaala kuin kiltillä. Kiltin tarvitsee vain olla kiltti.

Paheellisen sen sijaan pitää osata olla ovela, rohkea ja huumorintajuinen.

Kirsi Virtanen toteaa, että nykyihmisen paheet ovat lisääntyneet. Näistä suurin paha on raha.

Ainoa asia, missä meidän ihmisten on syytä olla kohtuuton, on hyväntekeminen. Muutoin Aristoteleen muotoilema kultaisen keskitien periaate on paras tie kulkea.

Kirjankustantaminen ON bisnestä, ja on aina ollut sitä, sanoo Ajatuskirjojen kustannuspäällikkö Jan Erola. Bisneksen avulla voidaan sitten luoda kulttuuria.

Miksi on niin vaikea hyväksyä, että myös kulttuurin kentällä toimitaan kaupallisten suunnitelmien varassa? Bestsellereitä ei voi ennustaa, mutta niitä tarvitaan, jotta hyvää kirjallisuutta voitaisiin julkaista. Oudompaa onkin se, että kaikista hyvistä kirjoista huolimatta me suomalaiset luemme vuodesta toiseen eniten Guinnesin Ennätysten kirjaa.

(YLE Radio 1 ti 13.5. klo 9.06-10.00)

Tällä kerralla Markku Heikkinen kysyy, mitä meille hiljaisille ja vaatimattomille suomalaisille oikein tapahtuu, kun astumme liikenteeseen, muiden joukkoon?

Tieliikenteessä menehtyy vuosittain lähes 400 ihmistä ja loukkaantuu lähes 10 000 ihmistä.

Varsinkaan miesten elämä ei tässä yhteiskunnassa näytä liikennetilastoiden valossa kovin auvoiselta. 40-55-vuotiaat mieskuljettajat päästelevät paineitaan ja ovat Liikennevakuutuskeskuksen tilastojen mukaan vaarallisimpia liikenteessä.

Mitä isät edellä sitä pojat perässä - niinkö? Tieliikenteessä kuolleista nuorista oli nuoria miehiä yli 75%.

Reilusti yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että piittamattomuus liikennesäännöistä ja itsekkäät ajotavat ovat lisääntyneet.

Yksityisautoilu lisääntyy, vaikka ilmastonmuutosta aiheuttavista hiilidioksidipäästöistä tulee 25% henkilöautoista.

Järki ei sano eikä tunne määrää kun samaan aikaan Suomen pikkukaupunkien keskustoissa liikkuu pyörällä paljon joutuisammin, terveellisemmin ja ekologisemmin.

Varsin veemäistä nuorta liikennekulttuuriamme ruotivat Markku Heikkisen seurassa formula-kuljettaja Emma Kimiläinen, VTT, Helsingin polkupyöräilijöiden puheenjohtaja Petri Sipilä ja Liikenneturvan tutkimuspäällikkö, liikennepsykologi Sirpa Rajalin.

(YLE Radio 1 ke 14.5. klo 9.06-10.00)

Ei, nyt ei puhe ole uskonnosta, tai siitä mitä ns. sielullemme tapahtuu kuoleman jälkeen.

Nyt puhe on ruumiistamme. Se voi jatkaa elämäänsä, jos niin haluatte, kuolemanne jälkeen.

Silti moni haluaa maatua madon mahassa tai palaa uunissa. Siellä ruumis hiiltyy niin, että viimeisenä palavat sisäelimet. Aivoista saattaa jäädä palamatta jäljelle limainen klöntti.

Kirsi Virtanen kehottaa kaikkia hankkimaan plastinaation. Tämä moderni muumiointitapa säilyttää ruumiin täsmälleen sellaisena kun se kuolinhetkellä oli.

Näin ruumiimme säilyy hyväkuntoisena seuraavat 10 000 vuotta. Valmistaja jopa lupaa ettei ruumis ole vähääkään kostea eikä edes haise!

Ja jollei tähän halua ryhtyä, voisitte edes ihmisyyden ja yleisen hyvän nimissä testamentata ne sisuskalunne, joista on kuolemamme jälkeen iloa tarvitseville.

(YLE Radio 1, ma 12.5. klo 9.06-10.00)

Markus Kajon aikakone tarjoaa tällä kertaa matkoja maihin, joita ei ole.

Ensimmäisessä jutussa päästään toimittaja Viki Raaskan pitkälle Karjalan Kannas -tourille.

Matka käy Koiviston kirkon kautta kolmeen merikylpylään, Koiviston lisäksi Terijoelle ja Kuokkalaan.

Raaska tapaa paikallisia ja kesävieraita, vierailee kylpylöissä ja kasinoilla. Elämä on iloista ja tavallista, eletään loppukesää 1939. Suuren tragedian alkuun on muutama viikko - tragedian joka pyyhkäisi Kannaksen maantieteen ja asukkaiden yli myrskyn lailla.

Terijoelta Pietariin päin sijaitsevassa Kuokkalassa, yhä Karjalan Rivieralla, reilut 10 kilometriä silloiselta rajalta, sentään tapaa muutamia linnoitustöistä vapaalla olevia nuorukaisia.

Toisessa jutussa Kajo johdattaa kuulijat Yrjö Mustosen muisteloihin Venäjän vallankumouksesta. Nuorna miehenä Pietarissa asunut Mustonen päätyy pakosalle kumouksen jälkeen - kuinka ollakaan Terijoelle.

(YLE Radio 1 ma 19.5.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon Karjalanmatka jatkuu taas Kannaksella. Nyt vuorossa on Koiviston satama, jossa kuninkaallisia on seilannut vuosisatojen varrella ruuhkaksi asti.

Eero Viitasen elokuussa 1939 toimittamassa jutussa kohdataan mm. Tuomas-piispa, Mauno Liehakko ja Kustaa II Adolf. Viitanen jututtaa myös sataman merimiehiä 3 viikkoa ennen II maailmansodan alkua.

Jutussa "Tukka putkella apteekkiin" kuulemme lappeenrantalaisen Greta Valveen nuoruusmuistoja. Hän oli ensimmäisiä naisia apteekin tiskin takana.

Vaikkei naisella ollutkaan helppoa aiemmin miesten hallitsemassa ammatissa, yksi asia kuitenkin oli helpotus. Naisia ei epäilty spriikanisterien katoamisesta.

Ohjelman lopuksi palataan vanhaan Karjalaan, Viipuriin. Toimittaja Annikki Arni muisteli 60-luvun puolivälissä iloisia, ystävällisiä, välittömiä, suvaitsevaisia ja kansainvälisiä viipurilaisia.

(YLE Radio 1 to klo 9.06-10.00)

Siitä kärsivät niin Sarasvuo, Katainen kuin Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.

Unettomuudesta kärsii tietysti moni muukin. Satoja tuhansia suomalaisia popsii unilääkkeitä unihäiriöihin.

24/7-yhteiskunta ja multitask-sukupolven kiireinen elämäntapa ruokkivat huonoa ja vähää unta.

Torstaina Tuomas Enbuske kysyy, miten päästä eroon unettomuudesta.

Mukana keskustelemassa ovat psykologi Soili Kajaste, erikoistutkija Erkki Kronholm ja unitutkija, neurologian dosentti Markku Partinen.

(YLE Radio 1 ke 7.5.2008 klo 9.06-10.00)

Tällä kertaa Kirsi Virtanen on veden jäljillä. Emme tule sitä ilman toimeen, sitä on meissä kaikissa. Jopa merkkipullovesi on sitä.

Vaikkei täällä tuhansien järvien maassa äkkiä uskoisi, vesi on kovin sosiaalidemokraattisen näkökulman mukainen asia tässä maailmassamme.

Vesi on ongelma koko maailmassa, vaikka me pesemme katummekin juomavedellä.

70 prosenttia maapallon pinta-alasta on vettä, mutta silti vain 1 prosentti on ihmisen käytettävissä.

Tästä vähästä vedestäkin monissa maissa iso osa käytetään kasteluun. Ei ihme, että seuraavien sotien ennustetaan syntyvän veden puutteesta.

(YLE Radio 1 1.5.2008 klo 9.06 - 10.00)

Wappuaamun juhlahumussa Tuomas Enbuske kysyy, miksi ihmeessä yliopistoja pitää oikein urakalla ruveta uudistamaan?

Nyt ollaan kiivaasti rakentamassa uutta innovaatioyliopistoa Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu yhdistämällä. On ollut puhe huippuyliopistosta, mikä on epäilyttänyt monia.

Toisaalta osaa maakuntayliopistoja uhkaa ainakin pidemmällä aikavälillä lakkauttaminen tai yhdistyminen jonkun naapurin kanssa.

Onko uudistuksissa kyse byrokraattien työpöydillään innovoimasta hallitusohjelman innovaatiopolitiikkaan sopivasta innovaatioratkaisusta, jolla tieteenharjoittamisesta tehdään elinkeinoelämän käsikassara? Ja jonka avulla teknistieteellinen lyhyen tähtäimen hyöty syrjäyttää laaja-alaisemman ihmistä ja kulttuuria syynäävän tutkimuksen?

Vai onko Suomen korkeakoululaitos pudonnut maailmanmenosta, ja peloissaan nyt vastustaa kaikkea uutta? Faktahan on, etteivät maamme korkeakoulut ole pärjänneet kansainvälisissä huippuyksikkövertailuissa.

Tunnettua on myös se, että olosuhteet ylimmissä opinahjoissamme ovat kurjistuneet. Rahojen vähyydessä painivat korkeakoulut ja yliopistot opettavat kansakunnan parhaita taimia massaluennoilla, jatko-opiskelijat pidetään oudossa välitilassa, eikä välkyimmillä tutkija-aivoilla ole tilaisuutta tutkimuksen tekoon.

Mukana keskustelussa ovat korkeakoulu- ja tiedeyksikön johtaja Anita Lehikoinen Opetusministeriöstä, politiikantutkija Iivi Masso ja professori Kari Uusikylä.

(YLE Radio 1 ma 5.5.2008 klo 9.06 -10.00)

Yritteliäisyys kannattaa, toteaa Taata Sillanpää muistelojensa toisessa osassa. Nyt Markus Kajon kattamassa ohjelmassa Taata muistelee kirjailijanuransa alkua.

Tämänkertaisen lähetyksen varsinainen teema on kuitenkin oikein kunnon kurkistus historian nurkan taakse, oikein 1800-luvulle saakka.

Matti Palokorpi (s. 1875) muistelee vanhan ajan elämää Kauhajoella Pohjanmaalla. Silloin karhuja saatiin kuin jäniksiä. Pyyntikeinotkin olivat tuliaseiden vielä puuttuessa mielenkiintoiset. Karhut juotettiin ensin viinalla humalaan, ja sitten kepitettiin hengiltä.

Urjalalainen Yrjö Oksanen taasen kertoo oman värikkään tarinansa Janakkalasta Amerikkaan ja takaisin. Kansakoulun hän kävi jo 1890-luvulla.

Ohjelman kruunaa Jaakko Kyläsalon toimittamassa jutussa ihmisten havainnot lentävistä lautasista. Oudoista, ufoina pidetyistä valopalloista oli useita havaintoja.