Keli- vai papurikko, kas siinäpä pulma?
Olipas hyvät vappukelit! Juu, eikä säässäkään ollut mitään vikaa. Voisi olla kahden radioamatöörin jutustelua viime tiistailta, mutta ihan yhtä hyvin vaikka kahden radioammattilaisen vapunjälkeisen ajan iloisen jälleennäkemisen aiheuttama keskustelunavaus.
Kelistä puhutaan nykyään kovin usein puhuttaessa säästä, vaikka kyse on todellakin termistä, joka kielipoliisien mukaan on yhtäkuin ’säästä riippuva teiden tai maaston kulkukelpoisuus’. Radioamatöörien keskuudessa kelillä tarkoitetaan hyviä olosuhteita radioyhteyden saamiseen. Sää tarkoittaa ‘säätilaa, ilmaa, ilmakehän tilaa maanpinnalla jollakin tietyllä paikalla tiettynä aikana’. Näin siis viralliset lähteet asian ilmaisevat. Puhekieli on siinä mielessä hassu, että nämäkin asiat sekoittuvat, mutta silti ihmiset pääsääntöisesti tietävät mistä puhutaan.
Mitäs sitten tarkoitetaan kun puhutaan kelirikosta? Kaikki varmaan noin yleisellä tasolla tajuavat että kyse on suomalaisen huippukuntoisen tiestön lyhytaikaisesta yleensä keväällä tapahtuvasta huonosta tilasta. Onneksi nykyään ilmiö on satunnainen ja väliaikainen, johtuen juuri hyvästä tienhoidosta. Kelirikko sanan katoamisesta em. syistä sanavarastostamme on syytä olla huolissaan. Tulevien aikojen lapset eivät voi mitenkään tietää mikä on kelirikko, ellei tiestön huonosta kevätkunnosta pidetä huolta. Siis vaalikaamme huonoa tienhoitoa ja pidetään samalla suomalaisesta sanastosta hyvää huolta.
Säärikkoa en ole koskaan kuullut esiintyvän vaikka senkin voisi ainakin kuvitella joskus livahtaneen jonkun sanansäilän sulttaanin suusta, kas kun sää ja keli sekoittuvat varsin usein. Mutta mikä onkaan päistärikkö?
Tein pikagallupin Yleisradion kuppilassa:
Vastaaja yksi, keski-ikäinen sivistynyt nainen: päistärikkö on verho, joka laitetaan ikkunan eteen kun mennään päiväunille
Vastaaja kaksi, nuori mies: päistärikkö on suojaava ritilä esim. wanhoissa kuorma-autoissa
Vastaaja kolme, moderni kolkytjarisat nainen: päistärikkö on kalastukseen liittyvä väline.
Aikuisten oikeasti päistärikkö on tietysti hevosen väritys, jossa hevosen karvapeitteessä on lähinnä rungossa tasaisesti valkoista karvaa värillisen seassa niin, että runko näyttää vaaleammalta kuin hevosen pää ja jalat. Päistärikön rungossa on kuitenkin usein tummia pilkkuja ja viiruja. Lainaus Wikipediasta.
Mitä tästä opimme? No, ei välttämättä mitään. Paitsi ehkä sen että Suomen kieli on tavattoman rikas, täynnä erikoisia ja suojelua kaipaavia erikoisuuksia. Pidetään huolta, ettei kohta Suomessa puhuta sekasotkukieltä lyhenteillä kuten LOL ja EVVK ryyditettynä.
Mikäs muuten on papurikko? Vastaukset postikortilla ennen juhannusta.
