Yöradiossa keskustellaan perjantain ja lauantain välisenä yönä Suomesta. Kuten kaikki tv-viihdettä seuraavat tietävät amerikkalainen tv-stara Conan O'Brian puhuu Late Night Showssaan paljon suomalaisista. Ja nyt Conan on tulossa Suomeen. Amerikkalainen näkemys suomalaisuudesta ja Suomesta on ainakin hra O´Brianin mukaan aika omituinen. Vai syömmekö me todellakin silliä karvahatut päässä pienessä mökissä Turun saaristossa?

Yöradion puhelinosuudessa puolen yön jälkeen kuuntelijat saavat kertoa mihin he oman ulkomaisen vieraansa haluavat viedä ja mitä Suomesta kertoa. Sauna, avanto vai kauppahalli? Lappiin vai stadin hulinaan.

Kasaan tänne yöradion aikana ja jälkeen parhaat kommentit tekstinä. Tule kuulolle tai kommentoi blogiani vaikka saman tien.

- juha b -

------------- päivitetty Yöradiossa 4.2. klo 0.53 --------------------------

Näitä kuuntelijat haluaisivat esitellä ulkomaiselle vieraalleen:

+ Suomen luonto, Lapin erämaat
+ Helvetinkolu, Ruovesi
+ Lokalahti, Uusikaupunki, Naantali
+ Porvoon vanhakaupunki
+ Kalajoen hiekkasärkät
+ oma suomalainen koti, luonnon rauhassa
+ savusauna
+ Päijänne, kesällä risteillen, talvella moottorikelkalla
+ Ivalo, Saariselkä
+ Kestikievari
+ uimaan, rantasaunaan, ongelle
+ Viitasaari (Suomen kaunein pitäjä)

-------------- päivitys klo 01.03 -------------------------------------

Ja näitä ruokia halutaan tarjota vieraalle:

+ mämmiä ja karjalanpaistia
+ kylmäsavulohta smetanakastikkeella
+ makkaraa nuotiolla
+ ulkona tehty lihakeitto
+ Päijänteen kalaa kaikissa mahdollisissa muodoissaan
+ poronkäristys, lapinjuustoa lakkahillon kera
+ perunamuussi, paistetut silakat, puolukkaa ja lihamureketta
+ tirripaistia
+ mämmiä ja vispattua kermaa cocktail -lasista hillasilmällä
+ tervasnapsia
+ kotikaljaa, ruisleipää, voita
+ savustettua kirjolohta

------------ päivitys klo 1.30 ----------------------------------------

+ Malmin lentokenttä, helikopterilla Helsingin ylle
+ savusauna
+ Sapokan vesipuisto Kotkassa
+ Langinkosken kalastusmaja
+ Salpalinja
+ lavatanssit, lavalla Reijo Taipale

----------- päivitys klo 2:15 -------------------------------------------

+ veneellä koskiretkelle, rakovalkeat pystyyn, harjuksia joesta ja kattilaan
+ heinäpellolle tai rankametsään
+ Oulujärvelle, Manamasalon työväentalolle juhannustansseihin

----------- loppupäivitys klo 03:35 -------------------------------------

tekstareina tullutta saldoa:

+ savoon kalakukolle, lentävällä mallilla musa käännettynä hänen kielelle,
jälkiruokana mämmiä ja illaksi saunaan, rantaan, uimaan & sahtia

+ veisin kansallispuistoon järven rannalle laavulle ja tarjoaisin kermaista
korvasienikeittoa rieskan kera. pääruoaksi loimulohta ja puikulaperunoita

+ minä veisin vieraani kolille, ja ruokana tarjoaisin muikkukukkoa,
jälkiruokana lakka rahkaa

+ helsinkiläisenä vien pariisittaren rättisitikallani ensi kesänä oopperaan
savonlinnaan

+ vieraatpa veisin heinäkuussa hankasalmelle kihveli soikoon -tapahtumaan.
skiffle-musiikkia laidasta laitaan. tunnelmassa löytyy varmasti!!

+ vieras saimaalle ja pielisjokea pitkin kolille, on toiminut ainakin joskus
mutta vain jos tuntee jokireitin

+ esittelisin ulkomaiselle ystävälle:helsingin, joka on maailman suurin
pikkukaupunki ja pienin, ystävällisin suurkaupunki sekä upea merellinen
kesäkaupunki

+ olen vienyt saksalaisen työkaverini mökilleni ravustamaan. on varmasti
eksoottinen kokemus ulkomaalaisille

+ meille tulee vieraita englannista. käytän heitä pilkillä, moottorikelkalla
ajellaan, saunotaan ja nautitaan hirsitalomme rauhasta!

+ toisin sellasen ihmisen tänne utsjoelle ja antaisin poron kuiva lihaa ja
veisin poro erotuksiin..siinä saamelaista eksotiikkaa..

------------- loppukaneetti ---------------------------------------------------------

Olipas taas kerran mukava tehdä phonaria, keskustelu oli järjellistä pääsääntöisesti. Yhteenvetona voisi sanoa että kyllä me suomalaiset haluamme esitellä maastamme niitä perinteisiä arvoja, puhdasta luontoa ja rauhallista elämää. Hyvä niin. Kiitos vaan kaikille soittajille. Palataan jollakin toisella teemalla taas langoille, joku toinen yö.

Tulipas käytyä katsomassa erikoinen elokuva. Emmanuel Carreren ohjaama Viikset (La Moustache, Ranska 2004) kertoo tarinan miehestä, joka leikkaa viiksensä pois ja mitä sitten tapahtuukaan on mieletön matka ihmisen mieleen.

Käsikirjoitus pohjautuu ohjaaja Carreren itsensä kirjoittamaan kirjaan, jonka tarina on yksinkertaisesti lumoava. Mies kokeilee muutosleikkiä itseensä, leikkaa pois komeat viiksensä ja jää odottamaan läheistensä, ennenkaikkea vaimonsa reaktioita. Kun kun ei näytä havaitsevan muutosta, mies alkaa epäillä salaliittoa ja lopulta itseään hulluuden partaalle. Kuka lopulta on hullu, mies, vaimo vai katsoja jääköön jokaisen itsensä ratkaistavaksi.

Harvoin olen viime aikoina poistunut elokuvateatterista yhtä hämmentyneenä ja tyytyväisenä yhtäaikaa. Suosittelen lämpimästi - mutta en kaikille varauksetta.

Muutama linkki elokuvan jäljille:

Viikset (La Moustache)
Arvostelu Cinema SF

btw: omakohtainen kokemus viiksien poisleikkaamisesta on niin hyvässä muistissa, että siksikin elokuva oli minulle varsin miellyttävä elämys. Kun omat viikseni ja parran leikkasin pois joku aika sitten, poikani alkoi itkeä eikä edes suostunut tulemaan syliin enää. Siispä kasvatin viikset ja parran takaisin enkä seonnut :)

Tuija heitti haasteen.

Nyt pitäisi listata viisi omituista tapaani. Hmmm? Pohditaanpa. Ilman minkäänlaista arvo/tärkeys/omituisuusjärjestystä - täältä pesee - from here washes...

1. pukeudun useimmiten mustaan, en tiedä miksi - ehkä se laihdutusaspekti ;)
2. olen laitefriikki, laitan helposti 350 euroa iPodiin tai 70 eeroa pyöröpolarisoituun suotimeen, mutta tuskailen kaupassa pakastepizzan hintaa
3. aina kun paistan pizzan pakasteesta, syön sen kokonaan - vaikkei minulla olisi edes nälkä
4. silitän alushousuni pesun jälkeen
5. olen käynyt Los Angelesissa ja Zanzibarissa, mutten koskaan Oulussa enkä Ahvenanmaalla

Tämä pitäisi kuulemma pistää eteenpäin viidelle ystävälle. Ei minulla ole. Ja vihamiehieni kanssa en tätä riemua jaa. Joten en jatka ketjua.

6. olen huono ihminen ;)

Elokuva elokuvana. Elokuva kun tehdään, niin se on elokuvaa. Näin loihe lausumaan kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä, mäkikotkien mäkikotka ja sutkautusten sulttaani Matti Nykänen kommentoidessaan itsestään kertovaa elokuvaa. Ja nyt se on nähty. Matti. The elokuva.

Satunnainen elokuvissakävijä on ensi alkuun näkemästään sitä mieltä että se on liian pitkä. Pitkä kuin Nykäsen leiskautukset mäessä. Matin toilailut olisivat varmasti tiivistettynä puoleen toista tuntiin olleet kompaktimmassa muodossa ja katsojaa ei olisi alkanut tympiä jatkuvat päälleliimatut tokaisut niin paljoa kuin nyt 130 minuuttisessa elokuvassa.

Elokuva on tekijöittensä mukaan "kuvitteellinen tragikomedia todellisen henkilön epätodellisesta elämästä". Sitä se on. Tragikomedia. Surullinen tarina surullisen hahmon ritarista. Matti on paitsi suuri urheilusankari myös omaanajatteluun kykenemätön muiden vedätettävä uuno. Mutta ei Matti mikään turhapuro ole. Matti menee ei meinaa, usein ajattelematta seurauksia. Tosin Mattia viedään usein kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa kebabkioskille. Viejinä on niin urheilupomot kuin epämääräiset siipeilijät, joilla eittämättä onkin esikuvansa tosielämässä vaikkakin Nick Nevadan roolin vetävä Peter Franzen välttelee vastausta sitä kysyttäessä.
Mielenkiintoista on kuinka läheltä elokuva sivuaa Matti nimisen mäkihyppääjän elämää, siis sitä joka meille taviksille on tuttu lähinnä lehtien lööpeistä. Kuinka lähellä se maailma on sitten todellisuutta onkin jo ihan toinen asia.

Matti elokuva vie katsojansa huikealle matkalle suuren suomalaisen urheilusankarin arkeen ja juhlaan 80-luvun lopulta aina nykypäivään ja vankilasta vapautumiseen saakka. Vauhti on hurjaa, välillä mennään hyvän maun rajoilla ja tosi rajuissa tunnelmissa, välillä naurattaa hahmon koomisuus ja ennen kaikkea hassut tilanteet. Ja näissä hassuissa tilanteissa käytetään, tai suorastaan ryöstöviljellään Nykäsen suustaan päästämiä sananparsia jotka ovat kyllä jo ennen tätä elokuvaa eläneet suomalaisten suissa lähelle elämänkaarensa loppua. Elämä on laiffii, jokainen tsäänssi on mahdollisuus, huominen on aina tulevaisuutta ja elokuvan motto "elämä on ihmisen parasta aikaa" ovat mainioita lauseita ja jonkun toisen suusta heitettyinä saattaisivat kuulua suomalaisten sananparsien kultaiseen kirjaan.

Jasper Pääkkönen Mattina on mainio. Pääkkösen yksinkertainen ilmevalikoima ja vähän puiseva olemus sopii Matiksi kuin musta makkara Tampereen torille. Elokuvan varsinainen koheltaja, Mike Sierran - anteeksi siis Nick Nevadan roolissa säheltävä Peter Franzen on jälleen kerran yliveto. Hahmo on rakennettu juuri sellaiseksi kuin vain voi villeimmissä kuvitelmissaan kuvitella. Niljakas hyväksikäyttäjä, joka on tavallaan vielä pahempi luuseri kuin Matti roikkuu sankariksi nousseen mäkikotkan perässä kuin se kuuluisa hai laivan vanavedessä. Kun Peter Franzen tai siis Nick Nevada heittää Matille tämän empiessä "sä et taida uskaltaa" niin katsoja tietää että ahaa "taas mentiin". Vähemmälläkin toistolla olisi toki tämä tullut selväks,i että Matti - siis elokuvan Matti ei itse ollut mikään oma-aloitteinen typeryyksien keksijä vaan vähän tyhmänläntä yllytyshullu.

Elokuva rakentaakin Matista tavallaan sympaattisen kuvan. Kuvan henkilöstä, joka olisi halunnut asioiden menevän toisella tapaa, mutta jota vietiin eikä annettu vikistä. Mutta mikä on totta ja mikä tarua? Onko Matti todellisuuspohjainen elokuva Matista, vai sepitetty tarina nuoresta urheilijasankarista, jonka asiat menivät sekaisin kuin Haminan kaupunki. Se on fifty-sixty että elokuvasta tulee sellainen bon voyage -tunne. Olen lukenut tämänkaiken iltapäivälehtien lööpeistä. Ehkä luin, ehkä en. Sou not, pääasia että elokuva kulkee.