Yhdysvaltain kertakäyttökulttuuri ärsyttää
Olen erikoiskahvien ystävä ja ostan kahvini useimmiten kahvilasta. Harmikseni Yhdysvalloissa on runsaasti kahviloita, jotka eivät tarjoa kahvia muussa kuin pahvimukissa. Pahvimukin ympärille kiepautetaan usein lisäksi vielä kuumuutta eristävä pahvirengas. Jos ostat useamman kahvin, mukaasi laitetaan kananmunakennoa muistuttava kahvitarjotin, joka vastaa keskikokoista kananmunakennoa myös jätemäärässä. Ihan kätevää kahvien kantamisen kannalta, mutta kai kahvin voisi kahvilassakin juoda? Yhdysvalloissa take away -kahvin mukaan nappaaminen on kuitenkin huomattavasti kahvilassa istumista suositumpaa. Kahvi kädessä kadulla ryntäilevät ihmiset on hyvin amerikkalainen näky, joka jaksaa huvittaa minua edelleen.
Toinen ympäristötietoiselle vatsanpuruja aiheuttava asia on ulkona syöminen. Ruokaa tavallisista astioista paikan päällä tarjoavia ravintoloita löytyy, mutta pikaravintolakonseptilla toimivia paikkoja on ainakin yhtä paljon. Suurin osa ruokapaikoista on käytännössä eriasteisia pikaruokaloita, joissa ateriat tarjotaan lähes poikkeuksetta kertakäyttöastioista. Franchise-ketjuja on tuhottomasti ja ne ovat rantautuneet kaikkialle. Meikäläisittäin tavallisen ravintolan standardit täyttävää ruokapaikkaa on välillä vaikea löytää.
Ravintola-annokset ovat Jenkkilässä usein kohtuuttoman isoja, ja ruokaa joutuu roskiin huomattavat määrät. Kodittomat ja muut vähäosaiset pitävät monessa paikassa huolen siitä, että ruoka- ja muu hyötyjäte käytetään mahdollisuuksien mukaan. Välillä tuntuukin, että vähäosaiset ovat amerikkalaisista ympäristöystävällisimpiä huolehtiessaan julkisten alueiden kierrätyksestä monessa paikkaa. Esimerkiksi San Franciscossa palautuspulloista maksetaan vaivainen 10 sentin pantti, mikä on liian vähän motivoimaan tavallisia ihmisiä kierrättämään ainakaan rahan vuoksi.
Myös pakkausjätettä kertyy eri tavalla kuin vaikkapa Suomessa, sillä jenkeillä on käsittämätön tarve pakata asiat moninkertaisesti. Monessa ruokakaupassa ostokset mätetään kaksinkertaisiin paperikasseihin. Paperi on kierrätettävää, mutta tuplakassi ei useinkaan olisi tarpeellinen. Pakkausmateriaaleissa ei säästellä muunkaan pakkaamisen suhteen. Tämä johtunee pitkälti siitä, että kalliinnäköisesti pakattu myy parhaiten. Pakkausmateriaalit eivät paljoa maksa, joten niihin kannattaa panostaa myynnin kasvattamiseksi.
Ympäristötietoisuuden puute ahdistaisi luultavasti vielä enemmän, jos asuisin jossain muussa osavaltiossa. Kalifornia kuuluu nimittäin Yhdysvaltojen vihreimpiin osavaltioihin. Jopa täällä ihmisten ymmärrys kestävästä kulutuksesta tuntuu kuitenkin suomalaisittain katsottuna heikolta. Luomu on suosittua, koska sen uskotaan olevan terveellistä ja itselle hyvää tekevää. Kierrätyksestä ei saa välitöntä henkilökohtaista hyötyä, joten monikaan ei pidä sitä tärkeänä individualistien luvatussa maassa.
6 kommenttia
To 21.01.2010 @ 22:38
Totta puhut. Kahvia styrox-mukista, yäk. Se on tulikuumaa ja polttaa meillä mustan kahvin ystävillä kielen. Vielä pahempi juttu, jos kaatuu syliin...
Olen myös kovasti samaa mieltä moninkertaisesta muoviin käärimisestä. Mikä harmillista, jätteenkeräys ei tunne muovipussikategoriaa. Tarjolla on täällä Piilaaksossa yleensä orgaanisen jätteen pönttö, sanomalehtipönttö (joka on tyhjä koska kukaan ei juuri lue enää painettua sanomalehteä) ja jätepaperin pönttö. Muovipussit pitäisi kiikuttaa erikseen ostariin, mutta kuinka moni jaksaa tai muistaa ottaa niitä mukaan. Kunnallinen jäteauto ei liioin ota pattereita tms. ongelmajätettä, mikä sekin johtaa siihen, että se päätyy helposti ruokaroskiin.
Pe 22.01.2010 @ 08:14
Totta puhut. Kahvia styrox-mukista, yäk. Se on tulikuumaa ja polttaa meillä mustan kahvin ystävillä kielen. Vielä pahempi juttu, jos kaatuu syliin...
Olen myös kovasti samaa mieltä moninkertaisesta muoviin käärimisestä. Mikä harmillista, jätteenkeräys ei tunne muovipussikategoriaa. Tarjolla on täällä Piilaaksossa yleensä orgaanisen jätteen pönttö, sanomalehtipönttö (joka on tyhjä koska kukaan ei juuri lue enää painettua sanomalehteä) ja jätepaperin pönttö. Muovipussit pitäisi kiikuttaa erikseen ostariin, mutta kuinka moni jaksaa tai muistaa ottaa niitä mukaan. Kunnallinen jäteauto ei liioin ota pattereita tms. ongelmajätettä, mikä sekin johtaa siihen, että se päätyy helposti ruokaroskiin.
Pe 22.01.2010 @ 08:48
Olen kyllä vähän eri mieltä. Olen asunut Kaliforniassa yli 30 vuotta. Suihkumme alla on aina ollut ämpäri, johon lämpimän veden odotusvesi kerätään. Sillä sitten vetäistään vessa. Vessaa ei suinkaan vetäistä joka kerta; vesihän on kortilla. Nk. harmaata vettä käytetään harvinaiseen luksukseen kuten autojen pesuun. Minä ja myös useimmat tuttavani ovat aina käyttäneet kangasvaippoja vauvoillaan. Ne desinfioidaan aurinkoenergialla. Pyykithän kuivuvat suurimman osan vuotta nopeasti narulla.
Melkein kaikilla tuntemillani ihmisillä on komposti - mutta jos ei ole, kaupunkimme (Berkeley) kerää kerran viikossa puutarha- ja kompostointijätteet kadun varrelta. Samoin paperit, pullot ja muovit kerätään viikoittain. Sen harvan kerran kun ostan kahvia mukaan, omaan kuppiin vain - ja alennustahan siitä tulee. En ole useinkaan syönyt paikassa, jossa olisi vain kertakäyttöastioita. Lähikorttelin fantastisessa intialaisessa niitä on, mutta jokaisesta ylimääräisestä haarukasta, kupista etc. menee ylimääräinen maksu - hyvä idea! Kaupungissamme styroksin käyttö julistettiin pannaan jo yli vuosikymmen sitten ja ainoa McDonaldskin joutui ottamaan paperiset astiat käyttöön.
Tuttavamme tekevät kauppareissut omien kassiensa kera . . . usein pyörällä. Berkeleyssä on pyöräbulevardiverkosto, joten pyörällä pääsee turvallisesti. Yliopistokin kannustaa yleisten kulkuneuvojen käyttöä ja antaa alennuksia busseihin. Näin ei asia ollut ainakaan Jyväskylässä, missä vietin sapattivuotta muutama vuosi sitten.
Jos ei ole omaa puutarhaa, niin kaupungin puutahoissa voi kokeilla vihreää peukaloaan. Ilmastahan on mitä ihanteellisin kaikenlaisten vihannesten kasvatukseen - ympäri vuotta. Kaikilla tuntemillani ihmisillä on luomupuutarha. Puutarhantuhoajaetanoita metsästetään sitten esim. oluen + vakosipulin avulla. Vaatteita kierrätetään ja kierrätysvaatekaupat kukoistavat. Taidekin on usein ekotaidetta. Ekotaidekursseille on tunkua collegeissa.
Naapurimme muuntaa työkseen diesel-autoja kasvisäljyautoiksi. Kasvisöljyä saa ilmaiseksi ravintoloista. Hänen omat autonsa eivät suinkaan tuoksu ranskalaisille - vaan japanilaisen vegaaniravintolan luomuoliiviöljy pitää ne käynnissä. - Tiedän toki, että Berkeley ei ole mikään keksivertojenkkilä - mutta näinkin USA:ssa - tai ainakin Kaliforniassa voi elää.
Ma 25.01.2010 @ 21:09
Oman vuodenmittaisen Kalifornian aikani osalta tunnistan suurimman osan kaikista em. kommenteista. Itseäni häiritsivät eritoten Maaritin mainitsemat kahviloiden kertakäyttömukit, mutta nimenomaan sen takia, että ne eivät useimmiten ole take away -kuppeja, vaan ainoat tarjolla olevat astiat kahvin nauttimiseen myös paikan päällä. Joissain paikoissa erikoispyynnostä saatettiin tiskin alta kaivaa posliinikuppi, mutta tiedä sitten onko yhden yksittäisen kupin peseminen juoksevalla vedellä sen luontoystävällisempää, kuin poisheitettävät pahvikupit...
Ke 10.02.2010 @ 01:46
Itse asun eteläkaliforniassa jossa pulaa on vedestä, ei niinkään öljysta(muovikupeista) tai pahvikupeista, ja siksi on ekologisempaa käyttää kertakäyttö pahvimukia esim töissä kuin valuttaa vettä pesemiseen kuten monet kuitenkin tekee:
http://www.slate.com/id/2200158/
Mitä tulee suomalaiseen pullo kierrätykseen jossa vain tietyt pullot hyväksytään, muistan tutkimuksen jonka mukaan pullo rekkarallin jälkeen ympäristöhyöty on vähän kyseenalainen.
Nyt mennään mielipiteisiin, mutta muutenkin mielestäni USAssa ja varsinkin Californiassa asiat on mietitty pitemmälle kokonaisuuden kannalta kuin usein EUn poliittisesti nopeat tietty intressiryhmää hyödyttävät päätökset, kuten esim EU viimeisin hehkulamppu kielto. Californiassa on myös esim ollut lyijytön bensa vuosia ennen Suomea ja dieselit on pidetty poissa henkilöliikenteestä.
Mutta kiitos provosoivasta vertailusta, joten lisäsin itsekin sitä tässä, mutta jos aikasi rittää vähän tieteellisempään vertailuun Californian ja Suomen välisestä kulutuksesta, olisin kyllä kiinnostunut lukemaan.
