Deittailua amerikkalaisittain

Amerikkalainen deittailukulttuuri eroaa pohjoiseurooppalaisesta. Jenkeissä deittailua ei oteta liian vakavasti, ja useiden ihmisten tapaileminen samaan aikaan on täysin normaalia.

Suomessa deittailun aloittamisen suhteen ollaan kokemukseni mukaan huomattavasti nirsompia. Henkilön on tunnuttava jo heti alkumetreillä erittäin potentiaaliselta seurustelukumppaniksi, jotta treffeille ylipäänsä lähdetään.

Yhdysvalloissa seula ei ole alussa yhtä tiukka, vaan treffeille voidaan mennä, jos toinen vaikuttaa edes jossain määrin kiinnostavalta tyypiltä. Koska kyse ei ole lähtökohtaisesti mistään sen vakavammasta kuin pinnallisesta toiseen tutustumisesta, voi samanaikaisesti huoletta tapailla myös muita. Kandidaateista valitaan ehkä ajan kuluessa sitten se sopivimmalta tuntuva.

Suomessa ja muuallakin Euroopassa useiden ihmisten samanaikainen tapailu koetaan usein epäkohteliaana ja loukkaavana. Yhdysvalloissa harvakseltaan kuulemani "exclusive dating" tarkoittaa yhteen henkilöön kerrallaan keskittymistä, kun taas tavallinen "dating" on niin sanottua vapaata tapailua.

Amerikkalaiset taitavat smalltalkin, ja ihmisiin voikin tutustua melkein missä tahansa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että myös potentiaalisiin deittikumppaneihin on helpompi törmätä kuin Suomessa. Deittikumppaneita löytyy jo siksikin, että yli neljäkymmentä prosenttia yhdysvaltalaisista on sinkkuja. Maassa asuu toisin sanoen reilusti toistasataa miljoonaa paritonta ihmistä. New York ja Washington D.C. ovat sinkkujen kannalta parhaat kaupungit. Nykissä puolet asukkaista on naimattomia ja D.C:ssä sinkkuja on peräti 70 prosenttia väestöstä.

Myös nettideittailu on lähtöisin Yhdysvalloista, ja palveluja käyttävät jo kymmenet miljoonat amerikkalaiset. Deittisaitit kasvattavat suosiotaan taantumasta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Jopa maksulliset deittisaitit tulevat nimittäin loppupeleissä halvemmaksi kuin esimerkiksi jatkuva baareissa käyminen. Baarit ovat sitä paitsi jo tilastollisestikin nähden parempi paikka etsiä yhdenillanjuttuja kuin parisuhdetta.

Suhtautuminen intiimeihin yhdenillanjuttuihin ja ylipäänsä seksiin eroaa Yhdysvalloissa pohjoiseurooppalaisesta. Varsinkin pikkukaupungeissa on ylläpidettävä tahratonta ulkokuorta ja mukamas korkeaa moraalia usein uskonnon ja kirkkoon kuulumisen luonnollisena seurauksena. Seksistä tulee helposti varsinkin nuorille kielletty hedelmä, jota salaillaan, ja sitä voidaan harrastaa hyvinkin impulsiivisesti ja suunnittelematta. Sunnuntaisin käydään hurskaasti kirkossa, mutta perjantai- ja lauantai-iltaisin toimintaa riittää. Samalla seksitautitartuntojen määrät jatkavat kasvuaan erityisesti parikymppisten keskuudessa. Asiasta voinee kuitenkin syyttää enemmänkin amerikkalaiskoulujen kehnoa seksuaalivalistusta kuin jenkkien poikkeuksellisen korkeaa seksuaalista aktiivisuutta.

Vaikka usean tyypin tapaileminen samanaikaisesti olisikin sosiaalisesti hyväksyttyä, osoittautuu ajanpuute helposti ongelmaksi normaaleja työpäiviä tekevälle ihmiselle. Henkilökohtaisesti en myöskään pitäisi ajatuksesta olla yksi useammasta tsekattavasta vaihtoehdosta. Kiinnostavimmat Yhdysvalloissa tapaamani miehet ovat onneksi olleet eurooppalaisia, eikä deittailukulttuurin erilaisuuksista johtuvia yllätyksiä ole tullut. Sinkkuelämää-sarjan elämäntyyliä olisi kuitenkin huomattavasti helpompi jäljitellä täällä kuin Suomessa.

Kuuntele San Franciscossa tapaamieni amerikkalaisten kokemuksia ja mielipiteitä deittailusta: 

Joseph, 31, San Francisco, California from Maarit Roiha on Vimeo

Sherrie, 23, San Francisco, California from Maarit Roiha on VimeoBehzad, 37, Phoenix, Arizona from Maarit Roiha on Vimeo Nuria, 19, and Susan, 21, Sacramento, California from Maarit Roiha on Vimeo.

 

3 kommenttia

Ihan kivat haastattelut, mukavan erilaisia näkökulmia.

Маарит! Я тут побродила по блогу твоему! Здорово, ты - ПРОСТО МОЛОДЕЦ И УМНИЦА!!!
Как жаль, что я не понимаю по фински, но я думаю, что у тебя просто замечательный материал по любой проблеме. И фото -прекрасные. Сама фотографируешь?
Буду учить финский язык!
Я уже знаю несколько слов и выражений!
А своего котёнка мы назвали КИИТОС!

Ана,

я очень рада слишать, что мой блог тебе нравится! Блог - это великолепная возможность рассказать о Америке. Я часто сама фотографирую. И да, ты уже почти должна учить финский язык! :)