Miten päädyit alalle?
Kouluaikoina aloin kirjoittaa juttuja konserteista lehtiin, koska vanhempani eivät olleet kovin innostuneita antamaan jatkuvasti rahaa lippuihin. Lehtiin kirjoittaminen oli keino päästä konsertteihin ilmaiseksi sisään.
Suosikki etsi vakituista toimittajaa sinä vuonna kun olin päässyt ylioppilaaksi ja päädyin lehteen 19 vuodeksi. Olin ensin pari vuotta toimittajana, sitten toimitussihteerinä ja viimeiset vuodet toimituspäällikkönä.
Koko toimitus lähti keväällä ´98 rytinällä perustamaan Mix-lehteä, jonka piti olla hyvin toisenlainen, kun mitä siitä tuli. Vuoden jälkeen lehteen ei jäänyt kukaan, poistuimme kuka milläkin tavalla.
Ehdin nauttia tähänastisen elämäni ainoasta työttömyydestä noin viikon, kun Rocktopsin tj Maria Tarnanen soitti ja kysyi, kiinnostaisiko minua tulla päivittämään heidän nettisivujaan. Minä hoidin toimituksellisen sisällön ja Vesterisen Seppo toimitti teknisen puolen. Touhuttiin sitä varmaan kuukauden päivät ja sen jälkeen Maria tarjosi sekalaisia hommia loppukesäksi. Eihän minulla muutakaan ollut, joten jäin ja syksyn mittaan aloitinkin pikkuhiljaa keikkamyyntiurani DISCO-yhtyeen kanssa. Neljä vuotta ja toistakymmentä artistia myöhemmin sain tarjouksen Live Nationilta (silloinen Welldone), jonne siirryin Pikku G ja Martti Servo & Napander kainalossa syksyllä 2003.
Mihin sinua tarvitaan?
Toki artistit voivat itsekin myydä keikkoja, mutta silloin säveltämisen, sanoittamisen, studiotyön ja keikkailun lisäksi muusikon pitäisi vielä myydä itseään. Moni niin tekeekin, mutta suurin osa katsoo, että se on pois tärkeästä muusta ajasta ja että joku toinen ehkä tekee sen ammattimaisesti paremmin. Me tarjoamme keikkamyyntiä, tuotantoa ja markkinointiapua. Koska meillä on isoja ulkomaisten artistien konsertteja, saamme usein artisteillemme lämppäyskeikkoja esimerkiksi Hartwall Areenalle. Jollekin uudelle tulokkaalle tuhatpäisen yleisön edessä esiintyminen on aika kova juttu. On se sitä toki nimekkäimmillekin artisteille, siellä on ihan oma tunnelmansa.
Työn suola?
Se tulee aika pienistä jutuista. Rocktopsista otin kaksi muistoa mukaan: DISCOn platinalevyn, olihan se ensimmäinen artistini, ja Anssi Kelan kultalevyn. Nummelasta oli juuri silloin tullut joku hurja turbo-timantti-platina-potenssiin-kymmenen plakaatti ziljonasta myydystä levystä, sen jätin sinne. Otin sen sijaan mukaani Anssin kultalevyn, se oli minusta kovin. Anssia kohtaan oli alussa ollut omituisen kova vastustus, ei tullut radiosoittoa jne. ja kun levy jonkun ajan kuluttua nousi listaykköseksi, se oli aivan käsittämättömän hieno voitto. Siksi se oli kaikista tunnustuksista minulle henkilökohtaisesti tärkein.
Totta kai iloa tulee myös itse tuotetuista konserteista tai kun artisti menee listaykköseksi, mutta monesti ne pienemmät jutut ilahduttavat eniten.
Uran kohokohta?
Huippuhetket tulevat siitä ilosta ja onnesta, kun näkee, että artisti onnistuu, ja siitä tunteesta, että on saanut olla siinä vähän mukana.
Esimerkiksi Ruisrock ja Sunrise Avenue muutama vuosi sitten. Olin miksauskopissa katselemassa ja satuin katsomaan screeniä, joka näytti sillä hetkellä lavalta merelle päin. Koko kenttä seisoi kädet ylhäällä. Se oli hieno hetki. Tai kun viime kesänä Anssi Kela oli lämppäämässä Claptonia Hartsulla. Anssi oli yksin ja se toimi kuin tauti. Silloin tuli fiilis, että näitä hetkiä varten teen tätä työtä. Muistin, miksi tämä on niin hienoa. Tai Raumanmerellä Anna Erikssonin eka festarikeikka 2004, mulla tuli kyyneeleet silmiin, kun Anna veti niin upeasti.
Pahin moka?
Kaikille tulee mokia. Jokainen ihminen mokaa joka päivä jotakin. Pointti on se, että virheistä pitää oppia. Mutta kaikkea ei voi saada eikä aina voi olla oikeassa. Rocktopsin aikana esimerkiksi. TikTak meni sivu suun. Olin tehnyt keikkamyyntiä vasta pari-kolme kuukautta, enkä osannut arvioida tulevaa ja kaikkia mahdollisuuksia, koska bändin tytöt olivat hyvin nuoria. Myöhemmin Pikku G:n kanssa tiesin jo, miten toimia.
Kenen artistin kanssa haluaisit tai olisit halunnut tehdä töitä?
En käy keikoilla katsomassa, että ”piru vie, kun en saa tuota”. Onhan täällä paljon mahtavia artisteja kuten Chisu, Maija Vilkkumaa, Erin…. jos he tulisivat sanomaan, että nyt meni hermo lopullisesti nykyisen keikkamyyjän kanssa, otatko please listoillesi, niin totta kai ottaisin avosylin vastaan, mikäli he olisivat joka tapauksessa lähdössä muualle. Mutta he ovat kaikki hyvissä käsissä, joten… eikä sitä tule edes ajateltua sillä tavalla.
Ohjelmatoimistoilla on oma liitto ja olemme tekemisissä paljon toistemme kanssa ja olemme ystäviä keskenämme. Ei ole pahemmin vääristynyttä kilpailua eikä kollegoilta nyysitä artisteja. Toisten puolesta iloitaan, ollaan positiivisesti kateellisia.
Mitä haluaisit saavuttaa vielä urallasi?
Nyt olemme jo tehneet julkaisutoimintaa, se on ollut hauskaa ja uutta. Ehkä uran varsinainen huippuhetki tulee olemaan sitten, kun olen järjestänyt festivaalin, jonka pääpromoottorina toimin ja saan sinne kaikki artistit, jotka haluan ja festivaali onnistuu, ihmisillä on hauskaa ja kaikki toimii hyvin. Ehkä sitten tulee sellainen fiilis, ettei sitä pysty ylittämään. Mutta ei se ole mikään haave, jonka kanssa elän, se ois vaan kivaa.
Mikä on hyvää musiikkia?
Tämä onkin mielenkiintoista. Juttelimme juuri kaverini kanssa noloista suosikeista, joita kaikilla on. Olkoonpa se hyvää vai huonoa musiikkia, se vain kolahtaa johonkin. Mutta kyllä mä väitän, että huonoakin musiikkia on, liukuhihnalta sävellettyä ja laulettua. Hyvässä musiikissa on jotain aitoa tunnetta ja tekemistä mukana. Se antaa aina jonkun tunne-elämyksen.
Mihin bändiin/artistiin et kyllästy koskaan?
Mä kuuntelen omien artistieni levyjä aina silloin tällöin. Saatan vaikka kuunnella Pikku G:tä puoli levyä ja muistella nastoja keikkoja. En mä sen tahtiin kuitenkaan kotona tanssi ja lauleskele, juuei, mutta elettyä elämää sekin on. Itselleni tärkeä artisti on aina ollut Stevie Wonder ja nimenomaan hänen vanha tuotantonsa.
Pääasiallisesti kuuntelen kuitenkin klassista musiikkia, sen kanssa on tullut kasvettua ns. perhesyistä.
Mitä kuuntelet juuri nyt/ artisti, josta olet innostunut viimeksi?
Omista artisteistani olen kieltämättä yhtenään innostunut. Vastikään tutustuin Olli Heleniukseen, joka on vielä toistaiseksi tunnetumpi Juha Tapion bändin monivuotisena rumpalina. Huom. toistaiseksi, ei siis enää kauaa. Olli on tehnyt soololevyn ja se on todella hyvä, siitä olen nyt ollut innoissani. Se on Ollin näköistä musiikkia, hän on tehnyt sitä selkeästi myös itselleen.
Rödsögården kävi USA:ssa äänittämässä uusia biisejä, aivan uskomatonta materiaalia. Don Johnson Big Bandiltä on myös tulossa sairaan hyvää tavaraa. Mutta noista ”vieraista” artisteista ehkä Erin.
Elämäsi kappale?
Mulla on paljon teemabiisejä. Esimerkiksi John Denverin ”Annie’s Song” on aina kolahtanut, vaikka se ei varsinaisesti liity mihinkään elämässäni. Whitney Houston on ollut the bilemusaa ja ”I’m Your Baby Tonight” on aivan ehdoton suosikki. Vastikään kuuntelin vinyyliltä taas Talking Headsia, siitäkin tuli hurmioitunut tunnelma. Mutta mitään ”elämäni kappaletta” ei ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan.
Mikä sykähdyttää, mikä saa sinut syttymään, mikä inspiroi sinua?
Keikat, sienestäminen, lapsenlapset, ystävät, naistenillat. Hah! Ja Jonas Karlsson, ehdottomasti.
Mitä tekisit, jos et olisi musiikkibusineksessa?
Minähän olin kustannusalalla, jonne olisin voinut jäädä ja se kiinnostaa tietyllä tavalla vieläkin. Kustannuspuolella varmaan olisin, jos en tekisi tätä hommaa. Kiinnitän paljon huomiota visuaalisuuteen ja olen sisustuslehtien himoshoppaaja. Ehkä siitä voisi syntyä jotakin. Sisustusfestivaali?
Missä suomalainen musiikki on viiden vuoden päästä ja missä sinä silloin seisot?
Olen täällä ja teen osittain samaa duunia kuin nytkin. Muita osa-alueita on voinut tulla laajemmalti mukaan työnkuvaan, esimerkiksi tapahtumajärjestämistä ja levymerkin kehittämistä. Keikkamyynti ei varmasti jää pois, mulla on niin paljon artisteja, joihin suhtaudun todella intohimoisesti, mielelläni en luovu heistä.
Musiikin top 5 juuri nyt?
1. Yona
2. Erin
3. Tuomo Prättälä
4. My First Band
5. Ghoul Patrol
Tämä on valittu täysin fiilispohjalta ilman mitään järjestystä ja siinä ei ole omia artisteja lainkaan, koska he eivät mahtuisi kuitenkaan kaikki mukaan. Pakollinen selitys.
Kommentit (0)