Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
Miten päädyit alalle?
Ehkä tämä on tullut verenperintönä. Isäni oli muusikko ja musiikki oli perheessämme erittäin suuressa roolissa, meitä lapsia kannustettiin musiikin pariin. Mulle hankittiin kaikki soittimet, joista olin kiinnostunut ja kustannettiin soittotunnit, mutta myös uhkailtiin, että jos lopetan, soittimet myydään. Se oli kimmoke homman jatkumiseen, koska olipa harrastus mikä hyvänsä, välillä innostus hiipuu. Pysyin musiikin parissa, koska en halunnut luopua soittimista. Mä tykkäsin soittaa, mutta olin aina organisoija. Huomasin, että olen ennemmin operatiivisia käytännönjärjestelyitä tekevä henkilö kuin taiteilija.
Aiemmin olin tapahtumajärjestäjän palveluksessa ja mulla oli pitkään työpöydälläni EMI:n toimitusjohtajan sähköpostiosoite. Mietin, että joskus meilaan hänelle, että haluan tulla teille töihin, mutta en koskaan uskaltanut. Sitten mä näin Poko Recordsin työpaikkailmoituksen lehdessä vuonna -99, mutta jostain syystä en silloin hakenut. Pari vuotta myöhemmin messuilla huomasin, että sama ilmoitus oli taas lehdessä, siinä oli vain vaihtunut yhteyshenkilön nimi. Silloin mietin, että sillä on joku merkitys ja että nyt mun täytyy hakea. Pääsin haastatteluun ja kävin varmaan 3-4 kertaa haastattelussa. Sitten Epe Heleniukselta tuli viikonlopun aikana tekstari, pääsetkö vielä kerran ja silloin mietin, että ei se mua ihan turhaan enää pyydä ja se oli siinä sitten.
“Enää ei riitä, että bändillä on Suosikissa juttu ja sitten se myy kultaa.”Mihin sinua tarvitaan?
Kun bändi on saanut tuotoksensa valmiiksi tai kun sitä ollaan tekemässä, autan siinä, että se saavuttaa ostavan yleisönsä. Olen apuna tiedotuksessa, markkinoinnissa, PR:ssä. Se, mitä julkaisun ympärillä tulee tapahtumaan, suunnitellaan jo aika aikaisessa vaiheessa, toiminta on mennyt todella ammattimaiseksi. Enää ei riitä, että bändillä on Suosikissa juttu ja sitten se myy kultaa, vaan tässä mediapelissä ja –paletissa asioita pitää aikatauluttaa jo vuotta aikaisemmin; mihin medioihin olet yhteydessä, missä järjestyksessä, mikä on viesti, millä viet asiaa eteenpäin ja millainen markkinointibudjetti on. Näinä päivinä, kun fyysisten levyjen myynti laskee, on tehtävä melkoisia kevätjuhlaliikkeitä, jotta yleisö tavoitetaan. On muutakin kilpailua kuin musiikki, ihmisten ajasta kilpailee leffat, ravintolat, muoti ja kaikki muut viihdepalvelut, joten luovuutta tarvitaan. Ammattilaisia tarvitaan ja sitä paitsi moni muusikko kokee noloksi, että itse tyrkyttäisi itseään. Toisaalta artistit eivät myöskään halua itse teilata ideoita, jos joku juttu ei onnistu.
Työn suola?
Tämä on ehkä kliseistä, mutta jokainen päivä on erilainen. Saan myös tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erikoislahjakkuuksia. Se antaa mulle tosi paljon, opin heiltä paljon. Lisäksi pääsen kuulemaan ja analysoimaan jotain sellaista, mikä on huomisen hitti, se on etuoikeus. Saan myös toteuttaa itseäni, suunnitella promokampanjoita ja siitäkin saan paljon irti.
Uran kohokohta?
Niitä on niin paljon! Olen esimerkiksi työni avulla päässyt näkemään maailmaa. Olen muun muassa kuullut Toronton Canadian Music Weekillä legendojen puheita, seminaareja, paneeleita ja myös päässyt tekemään vientityötä ja tavannut järjettömän määrän kansainvälisiä toimijoita messuilla. Olen nähnyt ensimmäisenä bändejä, jotka ovat breikanneet vasta vuosia myöhemmin ja niistä on tullut isoja yhtyeitä. Totta kai neljä kertaa saamani Musiikki&Media –tapahtuman vuoden tiedottaja ja markkinointipäällikkö -palkinnot ovat myös hienoja tunnustuksia. Mutta näitä ei tule ilman valtavan hienoja artisteja.
Pahin moka?
Niitä ei ole koskaan kiva muistella, ainahan tietysti haluaa mieluummin esitellä onnistuneita projekteja. Kauhean ylpeä en ole siitä, että olin aikanaan mukana Il Vaselino –projektissa, joka oli parodia Il Divolle ja toteutettiin suomalaisvoimin. Ihmiset, jotka levyllä lauloivat, eivät halunneet tulla kasvoillaan esille ja kuitenkin heitä haluttiin haastatella. Yritimme käyttää tiettyjä kommervenkkejä, mutta siitä ei tullut aivan sellaista, mitä olimme ajatelleet. Esiintymisiäkin pyydettiin, mutta bändin jäseniä ei voitu toimittaa paikalle, koska mukana olleet ihmiset tekevät ammatikseen musiikkia, eivätkä halunneet olla tämmöisessä yhteydessä mukana. Siinä olisi voinut olla onnistumisen elementit, mutta pelkkä tarina ei kuljettanut projektia kovin kauas.
Mitä olisit halunnut olla mukana tekemässä?
Kyllä Nightwishin tarina on sellainen, että sitä olisi ollut mukava seurata lähempääkin ja totta kai HIM. Joskus aikanaan vuonna -96 olimme heidän lämppärinään ja tapasin ensimmäisen kerran Ville Valon. Olin heti sitä mieltä, että siinä on herrasmies paikallaan ja tyyli ei ole siitä kauheasti muuttunut, hyvä niin.
Kenen artistin kanssa haluaisit tehdä töitä, miksi?
Tämä on monien mielestä ihan naurettavaa, mutta itse suhtaudun tähän hirveällä vakavuudella. 80-luvun puolivälissä olin hillitön Bogart Company –fani. Jos he vielä joskus palaavat yhteen ja kysyvät mua tekemään PR:ää, niin mä en voisi ikimaailmassa kieltäytyä. Niin paljon mä olen palvonut sitä bändiä.
Mitä haluaisit saavuttaa vielä urallasi?
Olen jo tehnyt aika paljon ulkomaalaisten bändien promoja ja keikkapromoja Suomessa, mutta kyllä tietysti joku elävä iso legenda kuten Metallica voisi olla ihan kiva lisä. Jos joutuisin joskus luopumaan urastani, ei kuitenkaan tulisi sellaista oloa, että jotain jäi tekemättä. Kun tein Idolsin PR:ää, huomasin, että tv-maailma on myös tuonut uutta piristystä ja potkua työhöni. Tv-maailma ja leffamaailma kiehtovat mua myös tosi paljon.
Mikä on hyvää musiikkia?
Se on ammattimaisesti tehtyä ja musiikin tehtävä on koskettaa. Se voi koskettaa musiikillisesti, soundillisesti tai tekstillä tai noilla kaikilla yhdessä. Mutta se, että se koskettaa, siten musiikki tulee luo.
Mihin bändiin/artistiin et kyllästy koskaan?
Nyt en vastaa Bogart Companya, en ole oikeasti kuunnellut bändiä vuosikausiin. Kaikki pitää mua raskaaseen musiikkiin ja metalliin suuntautuneena, mutta mun musiikkimaku on todella laaja, kuuntelen kaikenlaista. Ulkomaisista artisteista Metallica ja Foo Fighters kolahtaa ehkä eniten, niihin palaan aika usein.
Mitä kuuntelet juuri nyt/ artisti, josta olet innostunut viimeksi?
Mun päivät täyttyvät musiikilla, jota mä promoan. En ehdi juurikaan kuunnella muuta, mitä nyt jonkin verran radiota ja joskus Spotifyta. Olen kuitenkin innostunut esimerkiksi Palefacen uusimmasta Maan tapa -levystä, sitä olen kuunnellut tosi paljon. Siinä on käsittämättömän hyvät ja monimerkitykselliset tekstit. Miten jostakin ihmisestä voikin syntyä noin monta kappaletta ja noin laajoista aiheista, mutta kuitenkin ne menevät yksilötasolle. Siitä mä olen innoissani.
Elämäsi kappale?
Jo pienenä kuuntelin Metallican mustaa levyä ja käänsin kaikki kappaleet tökerösti suomeksi ruutuvihkoon. Unforgiven on yhä isompi biisi jokaisen kuuntelun jälkeen. Se ehkä sopii suomalaiseen melankoliaan ja omaan ajattelumalliini, se on vaan iso biisi selittämättömästä syystä.
Mikä sykähdyttää, mikä saa sinut syttymään, mikä inspiroi sinua?
Luovat ihmiset, heidän tuotoksensa ja tekemisen meininki. Mä tykkään siitä, kun jollakin on hirvee draivi päällä, se tarttuu myös muhun. Tämähän on ihmiseltä ihmiselle myymistä. Jos artisti myy mulle tuotoksensa, mä myyn sitä vielä kovemmalla palolla ulospäin. Mä oon sanonut, että paskasta ei saa kermakarkkia, mutta jos tuotos on kunnossa ja joku on täynnä paloa sen kanssa, niin eihän se voi olla huono juttu.
Mitä tekisit, jos et olisi musiikkibisneksessä?
Kauhukuva! Ehkä mä olisin vielä tapahtumajärjestäjän palveluksessa, koska olen tekevä ihminen, organisoija. Kyllä mä jotakin järjestäisin, olen kova järjestämään myös yksityiselämässä, kokoajan on juhlaa ja muuta karkeloa. Ei sitä tapahtumajärjestäjää saa minusta pois.
Missä suomalainen musiikki on viiden vuoden päästä ja missä sinä silloin seisot?
Mä uskon ja toivon, että musiikin saralla saamme myös menestyneitä naisartisteja kansainvälisille kentille, nyt maailmalla rundaa bändit ja ne ovat aika miesvoittoisia. Toivon myös, että digimyynti kasvaa. Luulen, että teen edelleen näitä hommia, mutta rinnalle on toivon mukaan tullut lisää tv- ja leffapuolta. En halua luopua näistä artisteista, jotka mulla nyt on, haluan edelleen tehdä töitä heidän kanssaan ja seurata heidän uraansa tiiviisti. Mutta ehkä teen laajempaa kenttää yhä.
Musiikin top5 juuri nyt?
1. Digimyynnin positiiviset näkymät
2. Elinvoimaiset live-tapahtumat
3. Musiikin teknisen puolen kehitys ja taitavat tuottajat kotimaassa
4. Tv-musiikkikilpailuformaatit vaihtoehtoisena ponnahduskanavana artisteille
5. Isojen levy-yhtiöiden kilpailutekijät ja erottautuminen toisistaan
Kommentit (0)