Kari Hynninen: ”Hyvän biisin kuunteleminen on ihaninta, mitä voi olla”

Miten päädyit alalle?

Päädyin alalle niin kuin varmaan suurin osa päätyy, eli tykkäsin musiikista ja seurasin sitä. Jos ei matkan varrella tule soittopelejä mukaan, sitä alkaa hengailla muusikoiden kanssa ja tehdä heidän kanssaan jollakin lailla töitä, vaikkei itse soitakaan mitään. Ei mulla ollut plan B:tä, ei mulla ollut edes plan A:ta, mä oon vaan eksynyt tähän hommaan.

Mihin sinua tarvitaan?

Mua tarvitaan siihen, että levyjä saadaan tehtyä tai maksettua. Mä etsin artisteja ja kun löydän jonkun, josta tykkään ja johon uskon, yritän sainata ne Suomen Musiikille tai Universalille. Sen jälkeen mietitään, mitä biisejä tulee levylle ja tarvitseeko niitä biisejä jotenkin rukata. Kun se on spekuloitu, mietimme, kenen tuottajan kanssa bändi menee studioon, mihin studioon, milloin ja kauanko he ovat siellä sekä kuka miksaa, kauanko ja missä miksaa. Sitten mä oon yleensä päättämässä sinkkubiiseistä ja joskus mukana myös kansi- ja valokuvajutuissa. Omassa firmassa järjestän myös kaikki haastattelut.

“Kun säätämistä on liikaa, ottaa aivoon.”

Työn suola?

Ihan yksinkertaisesti se, että kuulee loistavia biisejä. Työhön kuuluu mieletön määrä palavereja ja kaikenlaista ylimääräistä säätämistä, jotta homma toimii. Kun niitä on liikaa, ottaa aivoon. Mutta heti kun joku laittaa uuden biisin tulemaan ja sanoo, että kuuntele tuo, niin se on parasta, mitä tiedän. Kun hyvän biisin kuulee ja se on hyvässä tai lupaavassa  muodossa, se on ihaninta, mitä voi olla.

Uran kohokohta?

Niitä on useita. Apocalyptica on yksi hyvä esimerkki. Nikulan Jone pyysi mua 90-luvun puolivälissä katsomaan heviklubille sibistyyppejä, jotka soittavat selloilla heviä. Bändin nimi viittasi sellisteihin, soittajat oli tosi huonosti mikitetty eikä soitosta kuulunut juuri mitään. Jengi kuitenkin lauloi mukana kokoajan, koska bändi soitti Metallican biisejä. Sitten mä soitin Eiccalle ja puhuimme aiheesta. Apocalyptica-nimi on mun keksimä ja ekan levyn nimi oli mun keksimä. Kaikki meni, miten piti ja vielä paremminkin, eka levy myi yli miljoona kappaletta.

Toinen esimerkki on PMMP. Olin vuonna 2000 Popstars-ohjelman tuomarina. Paula Vesala ja Mira Luoti olivat mukana loppumetreillä, mutta eivät päässeet Gimmeliin. Pari kuukautta ohjelman loppumisen jälkeen mietin heitä kahta ja soitin Paulalle, että muistatko sen Miran, että mulla on semmoinen fiilis, että te voisitte toimia yhdessä ja sama toisin päin. Sitten tytöt tapasivat ja heillä synkkasi heti. Lähetin heidät yhden tuottajan luokse ja sieltä tuli ihan ok kamaa, mutta sanoin aina, että tämän pitää olla Suomen Beastie Boys, pitää olla tarpeeksi raju. Mira keksi, että Jori Sjöroos tulisi tuottamaan ja mitä tapahtui sitten, oli ihan mieletöntä.

Toisaalta Egotripin kanssa olen tehnyt duunia vuodesta 1995 ja vuonna 2000 he breikkasivat. Teimme useampia levyjä ja homma meni eteenpäin ja kun suosio tulee, se on ihanaa. Tai viimeisimpiä on Jukka Poika. Hän oli itse julkaissut levyjä ja laittanut nettiin biisin, josta sai maksaa euron, jos tykkää biisistä. Otin yhteyttä Jukkaan ja kehuin ideaa. Puoli vuotta myöhemmin Jukka puolestaan otti yhteyttä ja sanoi, että haluaa keskittyä vain musiikkiin ja kysyi kiinnostaisiko minua julkaista levyjä ja tietysti minua kiinnosti. Nyt olemme julkaisseet neljä levyä. Edellinen on myynyt 30 000 ja uusin myi 20 000 alle kuukaudessa. Kehitysprosessissa on hauska olla mukana. Mulla on semmoinen tunne, että kaikki levyt, joissa olen ollut mukana, ovat loistavia, mutta vasta kun ihmiset tykkäävät levystä ja ottavat omakseen, sitten se alkaa elää kunnolla.

Robinin Frontside Ollie oli myös mielenkiintoinen juttu. Ekan sinkun valinnasta tuli vähän erimielisyyksiä, joten Universalin toimitusjohtaja Jarkko Nordlund soitti poikansa opettajalle, voisimmeko tulla soittamaan oppilaille biisejä. Sitten yksi perjantai ajoimme koululle, soitimme kolme kappaletta neljäsluokkalaisille ja Frontside Ollie oli ylivoimainen suosikki. Tämä oli hauska tapa tehdä valintoja. Mä oon tehnyt sinkkuvalintoja niinkin, että jos mun 5-vuotias tytär alkaa laulaa jotakin biisiä mukana, mä tiedän, että se on tosi tarttuva.

Pahin moka?

Mä oon hyvä unohtamaan vanhat asiat, mutta uusimmista ehkä Elokuu-bändi, jolla on ”Soutaa huopaa” –hitti. Sain heidän keikkamyyjältään Soutaa huopaa –biisin ja tykkäsin siitä. Juttelin heidän kanssaan ja tein tarjouksen, mutta he saivat EMI:ltä tuplasti isomman tarjouksen, ja totesin että ’okei, menkää vaan sinne’. Totta kai mä olen iloinen, että olin oikeilla jäljillä, mutta olisin voinut olla kärkkäämpi ja halukkaampi nappaamaan heidät.

Mitä olisit halunnut olla mukana tekemässä?

No ehkä jotain Chisun ja Jenni Vartiaisen levyjä, jotka ovat olleet ihan megasuosittuja. Olisi ollut ihan hauska katsoa, olisiko omilla eväillä päässyt samaan lopputulokseen.

Kenen artistin kanssa haluaisit tehdä töitä?

Esimerkiksi Ville Leinosen kanssa olemme puhuneet yhteistyöstä vuosikausia, mutta emme vielä ole tehneet mitään. Mä olen jo iät ja ajat sitten sainannut Suomen Musiikille Pepe Willbergin, jonka kanssa olemme julkaisseet yhden sinkun ja julkaisemme lisää jossain vaiheessa. Nick Caven sainaisin ihan minä päivänä tahansa. Hänen kanssaan tuskin olisi muuta keskusteltavaa, kuin julkaistaanko vai ei, itse ei varmaan pääsisi muuten mukaan. Ja keitähän muita, Rolling Stones ja Madonna. Madonnan uuden levyn biisijärjestyksen olisin laittanut ihan uusiksi ja valinnut eri sinkkuja. Nicky Minajin kanssa olisi kiva työskennellä ja Morrisseyn ja jos Elvis eläisi, niin hänen kanssaan…

Mitä haluaisit saavuttaa vielä urallasi? Mikä on kokematta?

Viime vuosina olen vältellyt englanninkielisiä artisteja, koska englannin kieli yleensä tarkoittaa sitä, että artistia pitäisi lähteä viemään jonnekin, eikä mulla ole siihen rahaa tai intressiä. Se vaatii ihan järjettömän paljon duunia ja nyt sanon kaikille englanninkielisille artisteille ’kiitos ei’. Mutta olisi hauska ehkä julkaista jotain ihan toisella tavalla, kuten Morrisseytä tai Nick Cavea. He ovat jo valmiiksi isoja nimiä ja jos heidät saisi jostain syystä sainattua, se voisi olla hauskaa, vaikka en tiedäkään, mitä sitten tekisin. Mutta olipa artisti kuka hyvänsä, on kiinnostavaa, kun tulee onnistuneita biisejä ja levyjä ja ne saavat huomiota. Se mua innostaa aina uudelleen ja uudelleen. Haluan edelleenkin löytää uusia tai vanhoja artisteja, joiden kanssa pääsee tekemään hyviä levyjä. Se on aina inspiroivaa.

Mikä on hyvää musiikkia?

Mä tykkään yksinkertaisesta, melodisesta musiikista, jossa on tarttuvat kertsit. Toisaalta tykkään vaikkapa vanhasta reggaesta, joka on ihan toisenlaista tai vaikkapa Brian Enon ambient-levyistä. Mutta olen huomannut, että tykkään semmoisista biiseistä, jotka voisivat soida radiossa, kyllä mulla on sillä lailla pop-maku. Väitän tunnistavani hyvät sinkku- ja radiobiisit.

Mihin bändiin/artistiin et kyllästy koskaan?

Rollings Stonesia ja Beatlesia jaksaa aina tai Smithsejä tai Morrisseyta. Ne vaan roikkuvat aina mukana, niihin voi aina palata. Myös Tom Petty tai Pelle Miljoona…

Mitä kuuntelet juuri nyt/ artisti, josta olet innostunut viimeksi?

Yksi uusi on ainakin Alabama Shakes, jonka mä näin Conan O’Brianissa. Kävin lataamassa heti heidän sinkkunsa iTunesista ja sittemmin koko albumin. Se kuulostaa samaan aikaan retrolta ja tältä päivältä, siinä on jotain Amerikan etelän soul-fiilistä. Myös Nimettömän uudesta levystä olen tosi innoissani.

Elämäsi kappale ja perustelut?

Pelle Miljoonan ”Moottoritie on kuuma”. Olin tosi nuori, kun se tuli ulos. Ennen kuin levy ilmestyi, olin Lepakossa katsomassa Pelle Miljoona Oy:n keikkaa, jossa oli mukana Sam Yaffa ja Andy McCoy, jotka eivät lähteneet myöhemmin kiertueelle. He esittivät uusia biisejä, kuten Moottoritie on kuuma, ja mä muistan, kuinka ihmeellinen ja järjetön biisi se oli. Ajattelin, etten ole koskaan eläessäni kuullut niin psykedeelistä biisiä. Vieläkin tulee tietty tunne siitä kappaleesta, ei ihan samanlainen, mutta yhtä vahva ja se tunne kasvaa sieltä.

Mikä sykähdyttää, mikä saa sinut syttymään, mikä inspiroi sinua?

Musa inspiroi, perhe, leffat, tv, lehdet, levyt, lenkkeily, meditaatio.

Mitä tekisit, jos et olisi musiikkibisneksessä?

Mä oon tehnyt kaikenlaista, olen ollut postissa töissä, raksalla ja myynyt lehtiä puhelimitse. Siinä mielessä olen onnellinen, että teen työtä, josta tykkään ja koen olevani siinä hyvä. Niin kauan kuin musabisnes on olemassa, tuskin jään eläkkeelle. Plan B:tä ei ole.

Missä suomalainen musiikki on viiden vuoden päästä ja missä sinä silloin seisot?

Mä luulen, että suomalainen musiikki voi hyvin ja puksuttaa ihan jo suomen kielen takia. Mulla on varmaan vielä Suomen Musiikki, jossa julkaisen jotain, en tiedä ovatko julkaisut levyjä vai digitaalista musiikkia. Mutta tavalla tai toisella olen mukana tässä. Mä en ikinä ajattele mitään viiden vuoden päähän.

Musiikin top5 juuri nyt?

1. Nimetön

2. Reino & the Rhinosin uusi levy

3. Jukka Pojan nykyinen levy

4. Jurekin tuleva levy

5. Liljan Loiston uusi levy