Kyllästyttää sellainen ajattelu että olisi pakko löytää mies ennen kuin voi olla tyytyväinen elämäänsä. Ihan pöljää.

– Anonyymi (ei varmistettu)

No on se todellakin kumma. Jos onnistuu rakastumaan ja käy niin kivasti, että toinen osapuoli tuntee samoin, niin sitten pitäisi toimia nopeasti, ja loppu sujuu omalla painollaan. Jos taas tavoite on vain löytää joku ja perustaa perhe, niin ei saa olla kovin ronkeli. Loppuelämän onnen takuita ei ole kummassakaan tapauksessa, kuten ei elämässä muutenkaan. Ei auta muu kuin ryhtyä toimeen, tehdä parhaansa ja katsoa, miten käy. Ei se niin vaikeaa ole!

– Leeliatäti (parillinen v:sta 1991) (ei varmistettu)

Muutama työkaveri läysi elämänkumppanin noin 35-vuotiaana.
Kaverit löytyivät liikuntaharrastuksen ja moottoripyöräkerhon kautta. Pitänee liikkua siellä missä miehiä. Kulttuuririennoissa taitaa olla heitä vähemmän (ainakaan yksinään).
Suurin osa parisuhdehakuisista hyvistä miehistä kyllä pariutuu jo ennen tuota ikää, esim. opiskeluympyröissä.

– x (ei varmistettu)

Ihastuminen, saati sitten, rakastuminen ei ole suorittamista, vaan heittäytymistä!

– Iisakki (ei varmistettu)

Jotenkin vaikuttaa, että nämä naiset ovat lukeneet liikaa reginaa tai jotain vastaavaa. Suomi on täynnä mukavia, vapaita miehiä. Helsingistä niitä on turha hakea. Vapaat miehet löytyvät nykyisin kehäkolmosen ulkopuolelta. Ai niin, mutta miehen pitää olla hesasta.

– Unelmien prinssi (ei varmistettu)

Asiaan sen tarkemmin perehtymättä uskallan väittää, että näillä naisilla ongelmana on se, että pitäisi saada korkeasti koulutettu, komea, urheilullinen ja mielellään varakas mies.

Valitettavasti niitä ei heidän ikäryhmässään ole AINUTTAKAAN vapaana. Kunnon miehet rengastetaan jo reilusti ennen kolmeakymppiä.

Eronneita ja karanneita sekä tietenkin juoppoja ja naistenhakkaajia on, mutta kuka ensinmainittua lukuunottamatta haluaa elämäänsä tasapainottoman puoliskon?

Miesten näkökulmasta taas lähes nelikymppinen sinkkunainen lapsitoiveineen alkaa olla vähän väsynyttä tavaraa - jos ei ole pystynyt perhettä perustamaan ennen 35 ikävuotta, millä perusteella se onnistuisi nytkään? Ei kukaan normaalälyinen mies halua pelkäksi siittäjäksi ja biologisen kellonsa kanssa taistelevan naisen rintapieleen koristeeksi.

Tähän sopii hyvin ilmaus: Juna meni jo.

Toki suhteeseen haluavia miehiä löytyy, mutta ei totisesti suurista kaupungeista eikä niiden liepeiltä. Hyväksykää se, että miehellä saattaa olla jo valmiiksi pari lasta tai se, että mies ei niitä lapsia halua enää neljänkympin iässä.

Sattumoisin minulla on 37v vaimo, olen itse 45v mies ja meillä on 4- ja 6-vuotiaat lapset - ja kolmas tulossa.

Mutta olemme olleet parisuhteessa vuodesta 1995 ja naimisissakin vuodesta 2001.

Jos olisin tavannut vaimoni vasta pari vuotta sitten, ei tulisi mieleenkään enää tässä iässä ryhtyä lastentekoon.

– Aviomies (ei varmistettu)

Aika moinen ongelma. Maaseudulla raavaiden miesten on vaikea löytää emäntää sinne luonnon keskelle kun taas verevässä iässä olevat naiset pohtivat ruuhkabussissa istuen komia CV omatuntonaan tiiviin yhdyskuntarakentamisen autuutta, Helsingin kulttuurin moninaistumista, pienoisloistelampun vaihtoa, tulevaa etelän matkaa ja lesbojen keinohedelmöityksen dilemmaa sekä vielä muuta hyvyyttä.

– Mikko (ei varmistettu)

No olipa karmeata katsottavaa kun itseriittoiset uranaiset eivät nää itsessään mitään vikaa omaan sinkkuuteensa. Jos nainen ei tapaa miestä, niin nainen ei joko katso tarpeeksi tarkkaan ympärilleen, tai ei ole alkuunkaan sen näköinen, että ylipäätään olisi kiinnostunut kenestäkään - ainakaan siitä, joka sattuu tulemaan kohdalle. Ohjelman ainoa järkevä nainen olikin ansioitunut parisuhdetutkija Heli Vaaranen, mutta hän onkin parisuhdealan asiantuntija, muut niaset ovat vain omien ties-minkä-alojensa asiantuntijoita, eivätkä siis todellakaan parisuhteiden, ja sen vuoksi myös sinkkuja.

Se yksikin totesi olevansa kookospähkinään verrattava tapaus. Herranen aika, onko siis koko parisuhteen aikaan saaminen siis vain miehen, eli kookospähkinän särkijän tehtävä? Mikä vuosituhat nyt on kyseessä? "Tasa-arvoinen" 2000-luku ei ainakaan tule tuosta mieleen. Lakkaa nainen olemasta kookospähkinä, niin ehkä se mieskin vielä löytyy. Itse tiedän, että kookospähkinästä saa kyllä kookosmehun suht helposti poraamalla siihen pari kolme reikää, mutta yritys aukaista kookospähkinä kokonaan tuottaa vain sotkua, josta ei jää käteen muuta kuin kasa sirpaleita ja paha mieli turhasta vaivannäöstä. Kyseinen neitokainen oli mielestäni kaiken lisäksi porukan kiinnostavin ulkonäkönsä puolesta. Olisin jutellut varmasti hänelle jotain, jossain, jos olisin sattunut törmäämään, mutta sen kookospähkinä-vertauksen ansiosta kiinnostus putosi nollaan.

Taitaapa tulla kuolema tälle miehelle ennen parisuhdetta, varsinkin kun jo olen toista kierrosta tekemässä ensimmäisestä painajaisesta selvittyäni. Meidän yksinäisten miesten suuri ongelma on passiiviset ja/tai ronkelit yli-omanarvontuntoiset nykysinkkunaiset, jotka tuntuvat haluavan yhtä aikaa syödä ja säästää, mutta kun ei se vaan ikävä kyllä onnistu niin. Ei voi olla sekä vapaa, että parisuhteessa, joutuu olemaan joko tai. Miestä ei voi myöskään valita kuin objektia tai välinettä, joka sopii "Alessin" keittiövälineisiin tai muihin kodin sisustuselementteihin.

Siispä älkää naiset koskaan antautuko miehelle "säälistä", etsikää vain aina sitä parasta ja ideaaleinta miestä. Älkää tinkikö mistään vaatimuksistanne miehen suhteen. Älkää olko koskaan avoimia ja vuorovaikutuksellisia miesten suuntaan, vaan pitäkää tiukasti kiinni omista rajoistanne, älkääkä siten myöskään ikinä joustako miehen hyväksi missään. Näin vältytte parisuhteen ikeeltä ja voitte säilyttää sekä yksinäisyytenne luksuksen, että säästää meidät yksinäiset miesparat itseltänne.

Ei kun vaan lykkyä kaikille tytöille, jos olette sinkkuja, niin vika on aina teissä, eikä ainakaan meissä miehissä! :)

– Kerran eronnut, 40+ ihan hyvä mies. (ei varmistettu)

Te koulutetut sinkkunaiset ootte pelkkä vitsi naisista, sori vaan! Teillä on ennakkoluuloja jakaa vaikka jokaiselle vastaantulevalle miehelle, joten ei teillä oo mitään mahiksia parisuhteeseen! LMAO :D

– Manonyymi (ei varmistettu)

Vakava ehdotus ratkaisuksi kaikkiin naisten parisuhdeongelmiin: menkää naiset keskenänne naimisiin, niin saatte juuri sellaisen kumppanin kuin itsekin olette. Maailma säästyy näin tulevilta elatusmaksujaan maksavilta, eronneilta ja yksinäisiltä miehiltä.

- Ihan ystävällisenä vinkkinä vaan.

– miesasiamies (ei varmistettu)

Kylläpä te miehet osaatte olla julmia ja tuomitsevia (paitsi Jussi; kiitos Sinulle!). Eipä ihme, etteivät koulutetut naiset ole prinssiään löytäneet. En minäkään noiden kommenttien perusteella lämpenisi kenellekään teistä. Vaikka ruoanlaitto sujuu kyllä meikäläiseltään ja sujuvat monet muutkin työt. Kun on tottunut siihen, ettei ole miestä auttamassa, oppii kummasti pärjäämään itsenäisesti.

Vähän helpottaa, jos suuntaa katseen itsestään ja omista ongelmistaan historiaan ja yrittää tajuta, miten nopea kulttuurinen muutos on ollut myös naisen aseman suhteen. Toisin sanoen, kun miehet ovat tottuneet alistamaan naisia vuosituhansien ajan ja raataneet maatilan töissä aamusta iltaan, niin onhan se toki vaikeaa hyväksyä tosiasia, että monet naiset lähtevät pois kotiseudultaan juuri paremman elämän ja parempien koulutus- ja työmahdollisuuksien tähden. Mikseivät naiset saisi kouluttautua? Kumma juttu, usein he menestyvätkin opiskeluissaan paremmin kuin miehet kun ei enää tarvitse anoa vapautusta sukupuolestaan, kuten menneinä aikoina piti. Ja sekös miehiä harmittaa!

Silti ei heterosta lesboa tule. Turha luullakaan. No, pettyneitä on molemmissa sukupuolissa ja kaikissa ikäluokissa. Itse olen toisen polven helsinkiläinen ja onhan tämä minulle rakas kotikaupunki. Olen ylpeä koulutuksestani ja työstäni. Miehiä on kokeiltu, mutta petytty. Kateellisen, yksioikoisen, puhumattoman ja omaa koulutustani halveksiman avomiehen jätin taakseni ja hyvä näin. Prinssin ottaisin toki mielelläni, mutta eipä ole onnistanut. Elämä jatkuu silti ja toivossa on hyvä elää.

– Pitkän kokemuksen sinkku (ei varmistettu)

Olen hurvitellut miesten kanssa, seurustellut, ollut kerran kihloissa. Kyllä nainen ja mies kuuluvat yhteen.
Jotenkin tuntuu, että sarjan naiset eivät ihan oikeasti edes halua miestä elämäänsä. Jotenkin sen näkee olemuksestaan ja puheistaan.
On lähdetty sarjaan mukaan vähän ympäristön paineesta. Viimeistään keski-iässä kuuluu haikailla miehen perään, mutta kun ei oikeasti jaksaisi innostua ja luopua omasta turvareviiristään, mutta voihan sitä käydä ohjelmassa näyttäytymässä.

– Naisen katse (ei varmistettu)

Te otatte vaan kaikki paineita liikaa noista seukkailu jutuista,ottakaa siis iisti.. :-)

– pertti (ei varmistettu)

Minusta oli hauska katsoa ohjelmaa ja toivon, että se säilyykin hauskana. Ei kai siinä kukaan erityisemmin narissut?
Tosin kommenteista päätelleen "koulutettu, itsenäinen ja itsellinen nainen" on vieläkin jonkinlainen punainen vaate. Varsinkin, jos se sattuu vielä haluamaan jotain.
MIksi koulutettu nainen ei saisi olla nirso? Jokainenhan meistä valitsee seuransa, tavalla tai tosiella, toiset vain sanovat sen ääneen - ja tässä ohjelmassa se on pakko sanoa ääneen, koska se on koko ohjelman pointti.
Varsin huvittavia ovat kommentit, joisssa ensin kerrotaan, että onpa nirsoja naisia, ja heti perään todetaan, ettei tuollainen nirso nainen saa ketään - kun se ei kelpaa kennellekään (noin nirso ei nyt kyllä saa olla!!!).
Toinen huvittava asia ovat naiset, jotka ovat kovin huolestuneita siitä, miten miehet suhtautuvat itsenäisiin naisiin. Mitä siitä huolestumaan, jos itse sattuu kuulumaan siihen ryhmään, joka ei siitä itsenäistymisestä niin välitä? Minua ei ainakaan kiinnosta pätkän vertaa, mitä mieltä miehet noin yleisesti ovat minun itsenäisyydestäni - kun on saanut tavata sellaisiakin, joille se passaa oikein hyvin, ja se riittää minulle. En minäkään halua kenellekään äidiksi ruveta.

– Leena (ei varmistettu)