Nuorten ehkäisy halutaan ilmaiseksi.

Haluttiinko haitoista vaieta ja jakaa ehkäisyä ilmaiseksi ja saada käyttäjät koukkuun?

Helsingin Sanomat 22.1.2008. Mari Kaistinen.

Kuvassa naistenkondomi, yhdistelmäehkäisypillereitä, minipillereitä, kuparikierukoita, hormonikierukka, kondomeja, ehkäisyrengas sekä ehkäisyimplantaatti asettimessaan.

Ehkäisy on kallista nuorille, joilla on yleensä pienet tulot tai ei vielä tuloja lainkaan. Alle 20-vuotiaiden ehkäisyn saaminen maksuttomaksi on yksi seksuaaliterveyden kohentamisen tavoitteista Suomessa.

Nyt nuori saa monissa kunnissa ensimmäiset hormonaaliset ehkäisykuukaudet veloituksetta, mutta joutuu sen jälkeen maksamaan käyttämästään ehkäisystä täyden hinnan.

Osa kunnista antaa ensimmäisen kierukan tai implantaatin ilmaiseksi. Näin toimii esimerkiksi Helsinki.

Kuparikierukka on ehkäisymenetelmistä edullisin. Sen vuosikustannukseksi tulee runsaat parikymppiä, jos sitä pidetään täydet viisi vuotta.

Tavallinen kondomi maksaa halvimmillaan noin 30 senttiä. Kalliiksi ehkäisy kuitenkin tulee, jos joutuu allergian tai muun syyn vuoksi käyttämään lateksittomia kondomeja. Niiden kappalehinta on noin 2–3 euroa.

Ehkäisyrenkaan tai -laastarin hinnat kipuavat 160 euroon vuodessa.

Nuorille ilmaista ehkäisyä tukevat Norjasta saadut kokemukset. Siellä alle 20-vuotiaiden maksuttoman ehkäisyn ansiosta nuorten aborttien määrä pieneni neljänneksen.

Neljätoista tyttöä tuhannesta 15–19-vuotiaasta teki abortin Suomessa 2006. Aborttien välttäminen olisi monella tavalla hyvä asia, toteaa Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan ylilääkäri Dan Apter.

Myöskään yleislääketieteen professori Elise Kosusen mukaan ehkäisy ei tavoita nuoria riittävän hyvin. Kosunen oli mukana Stakesin seksuaaliterveyttä pohtineessa työryhmässä, joka asetti tavoitteeksi nuorten maksuttoman ehkäisyn.

"Synnyttäneet naiset saavat ensimmäisen kierukan maksutta monissa kunnissa. Mielestäni on ristiriitaista, että yleensä paremmin toimeentulevat aikuiset saavat vuosiksi ilmaisen ehkäisyn, mutta nuoret vain muutamaksi kuukaudeksi", Kosunen sanoo.

Lisää aiheesta keskiviikon Helsingin Sanomien Hinta & Laatu -sivuilla.

Lisää aiheesta:
Nuorten seksuaaliterveys huolestuttaa terveydenhoitajia 22.1.2008

Tulostettava sivu
Facebook Twitter Sähköposti Uutiskirje Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
----

– Anonyymi (ei varmistettu)

Vapauttivatko, vai vammauutivatko e- pillerit naisen?

Uutisissa kerrotaan, että kilpirauhasen vajaatoiminnasta on tullut kansantauti. Vajaatoiminnasta kärsii yli 230.000 Suomalaista.

Tätä aihetta käsiteltiin Dr philin ohjelmassa Hormones from helll jo vuonna 2006.

Lainaus videonauhalta poimitusta suomennoksesta.

TV4 11.1.2006. Dr Phil Hormones from hell. Helvetilliset hormonit.

Dr. Phil halusi kumota ohjelmassa vanhan käsitteen, että vaihdevuosi/ Pms oireet alkaisivat vasta viisikymppisillä naisilla.
Vaihdevuosi/pms oireista saattavat kärsiä 20-vuotiaat ja vielä nuoremmatkin naiset riippuen määrittelytavasta.

Dr. Philin vaimo Betty oli käynyt 40 lääkärin puheilla ja etsinyt apua lähestyviin vaihdevuosioireisiin. Hän ei ollut tyytyväinen yhdenkään lääkärin ehdotuksiin. Lopulta hän löysi PMS oireisiin erikoistuneen Pre Menstrual Syndrome Treatment Clinic California.
Ohjelmassa oli asiantuntijavieraana klinikan perustaja gynekologi Holly Anderson. Klinikalla on hoidettu n 30.000 PMS oireista käsivää naista.

Ohjelmassa oli vieraana pariskunta, jossa 31-vuotias vaimo/ äiti Sarah kärsi voimakkaista vaihdevuosioireista. Kiputilojen ollessa pahimmillaan ei edes morfiinista ollut apua. Sarah sai hallisemattomia raivokohtauksia ja pyysi Dr. Philiä auttamaan häntä, ennekuin koko perhe hajoaa.

Aviomie Kerry oli muuttanut pois kotoaan jo kaksi kertaa, mutta palannut takaisin lasten vuoksi. Hän kertoi, että hänen vaimonsa on kaksi viikkoa kuukaudesta, kuin Dr. Jeckyll ja kaksi viikkoa Mrs. Hyde.
Juuri kun olen selvinnyt edellisistä "kohtauksista" sama rumba alkaa alusta. Tätä on jatkunut vuosia.

Dr. Philin vaimo Betty.
Vaihdevuodet vaikuttavat kilpirauhasen toimintaan, jos kilpirauhanen ei toimi kunnolla, niin silloin alkaa lihomaan. Jotkut lihovat jopa viisi kiloa, koska heillä on makean himo. Se on masentavaa Progesteroni tasapainottaa estrogenia, joten hormonit eivät enään epätasapainossa

Ruokaa olisi syötävä kolmen-neljän tunnin välein, koska estrogeenivallitsevuus haittaa kilpirauhasen toimintaa. Se johtaa hypoglgkemiaan, eli alhaiseen veren sokeriin.
Siitä se adreanaliini tulee ja naiset heittelevät tavaroita ja sanovat kauheita asioit. Alhainen veren sokri vaikuttaa kilpirauhaseen ja he tarvitsevat progesteronia (Progesteron natural?)

-Tehokkain keino on ottaa sitä emättimen, tai peräsuolen kautta. Suun kautta nautittuna progesteroni ei tehoa PMS oireisiin-.Progesteroni tasapainottaa estrogeniä, joten hormonit eivät ole enään epätasapainossa. Se lopettaa kivun.- Nasilla, joilla on munasarjakipuja suosittelen progestreonihoitoa (Natural progesteron?)

Gynekologit ovat tarjonneet avuksi ehkäisypillereitä, jotka ovat ehdoton ei.
Ne eivät auta PMS vaivoihin olemme huomanneet sen potilaistamme. He ovat saaneet pillereitä ja menettäneet kontrollin täysin. He eivät ole kestäneet. Sekin lisää estrogenin määrää. Naisille voidaan syöttää estrogenia, kunnes hän menettää täysin järkensä ja joutuu psykiatriseen sairaalaan. Sitä on tapahtunut. -Minua suututtaa, että kaikki lääkärit tyrkkäävät käteen samat lääkkeet Pozarilia kaikille. -Eihän samat lääkkeet voi sopia kaikille, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Terveyskaupan voiteet eivät tepsi, ne eivät ole reseptilääkkeitä. Se pitää tulla PMS oireisiin erikoistuneelta lääkäriltä. Sitä käytetään kahdesti päivässä kaksi viikkoa ennen kuukautisia ja niiden aikana. Se lievittää 150 eri PMS oiretta, fyysisi, henkisiä kipuja, migreeniä, päänsärkyä, väsymistä, lihomista, turvotusta, ärtyisyyttä ja masennusta. Joskus naiset ovat niin masentuneita, että voisisivat pahimmassa tapauksessa yrittää itsemurhaa.

Luontaistuotteet; pellavasimenöljy, e-vitamiini, omega 3, B12, B16 vitamiinit, foolihappo auttavat mielialaan, mutta helpottaa myös myös nukkumista öisin. Eteeriset öljyt vaikuttavat niveliin ja ihan kaikkeen, koska vaihdevuodet tuottavat kipuja ja epämukavuuttakin...."

(Tämä on poimittu tiivistelmä ohjelman nauhoitteelta. -Koska en ole asiantuntija, enkä tiedä onko suomentaja tietoinen kaikista lääketieteellisistä termeistä, niin ehkä tähän tarvittaisiin asiantuntijoiden näkemyksiä).

Englanninikielinen ohjelma löytyy netissä haulla > dr phil show hormones from hell <.
------

– Anonyymi (ei varmistettu)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Alkoholi ja hormonit vaikuttavat aggressiivisuuteen.

Bettina von der Pahlen, psykologian lisensiaatti
KTL, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto
Alkoholitukimusyksikkö
bettina.von.der.pahlen@ktl.fi

Alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on pysynyt noin 9:ssä litrassa asukasta kohden viimeiset kolme vuotta. Lähes 90 prosenttia aikuisväestöstä käyttää alkoholia, suurin osa kuitenkin vähän tai kohtuullisesti. Suurkuluttajia arvioidaan olevan 6 -12 prosenttia. Miehistä joka kymmenes käyttää alkoholia vähintään neljä kertaa viikossa. Naisten osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta oli neljännes vuonna 2001.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että alkoholi lisää aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä. Suomessa tilastot puhuvat karua kieltä. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2000 70.9 prosenttia pahoinpitelyistä, 71.1 prosenttia murhan tai tapon yrityksistä ja 43.5 prosenttia ryöstöistä tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisina. Yhdysvalloissa luvut ovat samansuuntaisia. Aikaisempien tutkimusten perusteella 28-86 prosenttia tappoihin tai murhiin syyllistyneistä, 24-37 prosenttia pahoinpitelijöistä, 7-72 prosenttia ryöstäjistä, sekä 6-57 prosenttia parisuhdeväkivaltaan syyllistyneistä miehistä ja 10-27 prosenttia naisista olivat tapahtumahetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholi on siis vahvasti esillä väkivaltatilastoissa sekä meillä että maailmalla. Silti on syytä todeta, että yhteys alkoholin ja aggressiivisuuden välillä ei välttämättä heijasta niiden välistä kausaalista suhdetta.

Aggressiivisuus ja hormonit

Aggressiivisuuden ymmärtämisessä on painotettu alkoholin ohella steroidihormonien merkitystä. Varsinkin kohonneet testosteroniarvot on liitetty vahvasti miesten aggressiiviseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Tutkimusyhteisössä vallitsee tällä hetkellä tietty yhteisymmärrys kohonneen testosteronin ja aggressiivisen, väkivaltaisen käyttäytymisen yhteyksistä. Testosteronin metaboliitti, 5a-dihydrotestosteroni (DHT), on toinen kiinnostava mutta huomattavasti vähemmän tutkittu hormoni. DHT on liitetty miesten dominoivaan ja spontaaniseen aggressiivisuuteen ja naisten suuttumuksen tunteisiin. Myös kortisoli on liitetty aggressioon. Tämä kohoaa esimerkiksi stressin seurauksena. Kohonneet kortisoliarvot on liitetty sekä aggressiiviseen käyttäytymiseen kontrollipopulaatiossa että väkivaltaisiin miehiin. Toisaalta alhaisiakin kortisolitasoja on löydetty aggressiivisista ja antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöistä kärsivistä miehistä. Seuraavassa käsitellään kahta tutkimusta joissa on tutkittu aggressiivisen käyttäytymisen, hormonien ja alkoholien suhdetta.

Runsaasti alkoholia käyttävät miehet

Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä julkaistujen ilmoitusten kautta koottiin 40 vapaaehtoista juodessaan aggressiivisiksi muuttuvaa miestä. Tämä ryhmä täytti standardisoidut kyselylomakkeet, jonka jälkeen heiltä otettiin verinäyte. Toinen ryhmä koostui Väestörekisteristä poikkileikkauksen kautta kootuista miehistä. Näille 300:lle miehelle lähetettiin samanlaiset kyselylomakkeet. Tähän toiseen ryhmään osallistui 44 miestä. Aggressiivisuutta mitattiin kyselylomakkeella, joka jakaa aggressiivisuuden fyysiseen ja verbaaliseen, suuttumukseen sekä vihamielisyyteen. Verinäytteestä määritettiin testosteronitaso, DHT sekä kortisolitaso. Tuloksista ilmeni, että ilmoituksilla saadut miehet olivat aggressiivisempia kaikilla neljällä skaalalla. Suurin ero mitattiin vihamielisyys-skaalalla. Hormonitasoissa ei löytynyt merkitseviä eroja, joskin aggressiivisten ryhmässä oli kauttaaltaan korkeammat arvot. Alkoholin ongelmakulutusta esiintyi odotetusti tässä ryhmässä merkitsevästi enemmän kuin väestörekisteristä kootussa ryhmässä. Kiinnostavaa kuitenkin oli, että alkoholismi liittyi vihamielisyyteen molemmissa ryhmissä. Hormoneista testosteroni korreloi suuttumukseen ja DHT verbaaliseen aggressiivisuuteen väestörekisterin miesten ryhmässä. Kortisoli korreloi puolestaan negatiivisesti fyysiseen aggressioon ja suuttumukseen näissä miehissä. Aggressiivisten ryhmässä ei löytynyt merkitseviä yhteyksiä hormonien ja aggressiivisuuden välillä.
Vihamielisyyttä on myös raportoitu aikaisemmissa tutkimuksissa miehissä, jotka ovat väkivaltaisia parisuhteissaan. Aggressiiviset miehet eivät ainoastaan kuluttaneet alkoholia enemmän, vaan he myös joivat humalahakuisemmin.

Toisaalta aggressiivisten miesten jopa krooninen alkoholinkulutus on mitä todennäköisimmin alentanut testosteronitasoa. Näin ollen todelliset testosteronierot saattavat olla suuremmat.
Erityisen kiinnostavaksi tämän tutkimuksen tekee yhteys alkoholismin ja itse arvioidun, ei alkoholin vaikutuksenalaisen aggressiivisuuden välillä. Tämä saattaa viitata siihen, että alkoholin suurkulutuksen ja aggressiivisuuden yhteyksien taustalla voisi olla yhteisiä biologisia ja/tai psykososiaalisia tekijöitä. Aggressiivisten ryhmää voi leimata antisosiaalinen persoonallisuus, johon voimakkaasti liittyy sekä väkivalta että alkoholin väärinkäyttö. Uutta on se, että tämä yhteys näkyi myös väestörekisterin miehissä, jotka kuluttivat 12 alkoholiannosta viikossa. Aikaisemmin on todettu, että antisosiaaliset ja aggressiivisesti käyttäytyvät nuoret miehet usein palavat loppuun iän myötä ja muuttuvat vanhetessaan vähemmän aggressiivisiksi. Ikääntyminen vaikuttaa rauhoittavasti aggressiiviseen käyttäytymiseen, mikä myös ilmeni tässä tutkimuksessa.
Kortisolilla näytti olevan kaksisuuntainen vaikutus aggressiiviseen käyttäytymiseen. Toisaalta se voi madaltaa kynnystä aggressiopurkauksiin ja toisaalta korkea kortisolitaso voi laskea testosteronitasoa ja sen myötä vähentää fyysistä aggressiivisuutta.

Terveiden naisten aggressiivisuus

Miehille tärkeää sukuhormonia, testosteronia, erittyy myös naisissa vaikkakin hyvin paljon pienempinä määrinä (10 % miesten määristä). Naisten testosteronin ja aggressiivisuuden suhde on kuitenkin jäänyt miehiä epäselvemmäksi. Testosteronin ja aggressiivisuuden yhteyttä käsitelleet tutkimukset ovat yleensä koostuneet ääri- tai erikoisnaisryhmistä. Esimerkiksi naisvangeilla ja naisilla, jotka kärsivät Bulimia nervosasta, testosteronitaso on liitetty väkivaltaisiin tekoihin sekä aggressiiviseen ja dominoivaan käyttäytymiseen. Terveiden naisten hormonitason suhteesta aggressiivisuuteen on vähemmän tietoa ja näissä tutkimuksissa on määritelty ainoastaan testosteronitaso. Toisen tutkimuksemme tarkoitus olikin selvittää testosteronin, sekä 5a-dihydrotestosteronin, dehydroepiandrosteronin ja androstendionin yhteyttä aggressiiviseen käyttäytymiseen nimenomaan terveillä naisilla. Otos koostui Helsingin yliopiston naisopiskelijoista (N=40), jotka eivät säännöllisesti käyttäneet ehkäisypillereitä. Naisilla testosteronipitoisuus vaihtelee kuukautiskierron ja iän mukaan, joten kaikilta otettiin verinäyte kuukautiskierron 15 ± 4 päivänä. Aggressiivisuutta mitattiin lomakkeella, joka jakaa aggressiivisuuden neljään aiemmin mainittuun skaalaan. Naisten ikä oli 29.5±6.7, painoindeksi 21.5 ±2.2, naimattomia oli 65 prosenttia ja alkoholinkulutus 7.8 ± 5.7 annosta viikossa.

Tuloksista ilmeni, että kohonnut testosteroni liittyi verbaaliseen aggressiivisuuteen. Lisäksi ilmeni, että testosteronin metaboliitti, eli DHT korreloi aggressiivisuuden perustunteeseen, suuttumukseen. Myös tässä otoksessa ilmeni heikko negatiivinen yhteys iän ja hormonien välillä (paitsi DHT:n osalta). Tuloksista voikin todeta, että ne tukevat aikaisempia, kohonneen testosteronin aggressiivisuuteen kytkeviä tuloksia. Tämä tulos voidaan nähdä nimenomaan terveillä naisilla aikaisempien tutkimusten erikoisryhmien sijasta. Lisäksi tulos DHT:n ja suuttumuksen välisestä yhteydestä viittaa myös toisten hormonien mahdolliseen merkitykseen.

Alkoholin kulutus ja suurkulutus, hormonit, kortisoli ja ikä ovat kaikki tekijöitä, jotka yhdessä säätelevät aggressiivisuutta. Näiden tekijöiden hienovarainen tasapaino voi vaikuttaa siihen, miten ja millä voimalla aggressiivisuus ilmenee meissä kaikissa.
---

– Anonyymi (ei varmistettu)

Mieluiten lyhyitä kommentteja

Vastedes (13.12. alkaen) joudumme poistamaan pitkät artikkelit kommenttiosiosta. Keskusteluun voi osallistua tiiviillä kommenteilla ja linkeillä, jotka vievät kiinnostaviin artikkeleihin. Toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta.

Päivi
Verkkotoimittaja

– Päivi Suikkanen (ei varmistettu)