Vihreä kaupunki: Täydellinen ekotalo

Julkaistu tiistaina 02.11.2010 14 183

Musée du Quai Branly eli Alkuperäistaiteen museo Pariisissa. Julkisivun 12 metriä korkean viherseinän ovat suunnitelleet arkkitehti Jean Nouvel ja kasvitieteilijä Patrick Blanc.

TV1 tiistaina 31.7. klo 10.00 - 10.45

Yle Areenassa 30 päivää

Vihreä kaupunki on kaksiosainen dokumentti ekologisesta rakentamisesta. Se esittelee maanosamme kiinnostavimpia ekotaloja ja niiden suunnittelijoita sekä hakee tulevaisuuden rakentamiselle kestävää suuntaa.

Ohjelma on kuvattu vuosina 2009 - 2010 yhdessätoista maassa eri puolilla Eurooppaa, aina Saksasta Espanjaan ja Hollannista Italiaan.

Vihreän kaupungin ensimmäinen osa Täydellinen ekotalo selvittää, syntyykö paras ekotalo teknologian avulla vai luonnonmukaisen rakentamisen keinoin.

Yhden mielestä kun ekologisin talo pyörii auringon mukaan kuin valtava aurinkoenergiaa hyödyntävä kone, mutta toisen ihanne on hengittävä turvekattoinen savitalo.

Entä onko ekologisen kerrostalorakentamisen tulevaisuus puussa? Maailman korkein puinen asuintalo, jossa on yhdeksän kerrosta, nousi Lontoon keskustaan puolet nopeammin kuin tavallisilla rakennustekniikoilla, vaikka rakennusmiehiä oli töissä vain neljä, kertoo brittiarkkitehti Andrew Waugh.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Pasi Toiviainen Tuotanto: YLE Oppiminen ja tiede & ARTE, 2010

 

 

Arkkitehti Werner Sobekin oma talo, R128, on pelkkää ikkunaa joka suuntaan. Se on uudenlainen aktiivitalo, joka ei säästä energiaa, mutta tuottaa kaiken tarvitsemansa energian itse.

 

Vihreä kaupunki: Arkkitehtuurin voima

 


 

Kuvassa Norddeutsche Landesbankin pääkonttori Hannoverissa. Ekologista WAU-arkkitehtuuria. Suunnittelija: Behnisch Architekten.

TV1 keskiviikkona 1.8. klo 10.00 - 10.45

Yle Areenassa 30 päivää

Dokumentin jälkimmäinen osa Arkkitehtuurin voima julistaa, että uusi arkkitehtoninen tyylisuunta voi pelastaa maapallon. Vihreä kaupunki hakee tulevaisuuden rakentamiselle kestävää suuntaa.

Arkkitehtuurin voima pohtii voisiko uudenlainen, vihreä arkkitehtuuri vielä pelastaa maapallon. Käy ilmi, että arkkitehtuuri on kautta aikojen, paitsi ilmentänyt sen luoneen kulttuurin maailmankuvaa, myös muokannut tätä.

Esimerkiksi antiikin kreikkalaisten rakennukset olivat demokraattisia, roomalaisten valloittajia. Nyt puolestaan ihaillaan elämyksellistä WAU-arkkitehtuuria. Mutta mitä tämä kertoo ajastamme?

Vihreä kaupunki vaatii, että nyt - ilmastokatastrofin kynnyksellä - tilalle tarvitaan uusi, luonnonläheinen rakennustyyli. Tässä mallia näyttää muun muassa Amsterdamilainen uimahalli Mercator Sportplaza, joka on täysin kasvien peitossa.

Dokumentin toinen osa Arkkitehtuurin voima pohtii, voisiko uudenlainen vihreä arkkitehtuuri vielä pelastaa maapallon. Käy ilmi, että arkkitehtuuri on kautta aikojen, paitsi ilmentänyt sen luoneen kulttuurin maailmankuvaa, myös muokannut tätä.

Esimerkiksi antiikin kreikkalaisten rakennukset olivat demokraattisia, roomalaisten valloittajia. Nyt puolestaan ihaillaan elämyksellistä WAU-arkkitehtuuria. Mitä tämä kertoo ajastamme?

Vihreä kaupunki vaatii, että nyt - ilmastokatastrofin kynnyksellä - tilalle tarvitaan uusi, luonnonläheinen rakennustyyli. Mallia näyttää muun muassa amsterdamilainen uimahalli Mercator Sportplaza, joka on täysin kasvien peitossa.

Dokumentin toisen osan myötä Vihreästä kaupungista kasvaa arkkitehti-toimittaja Pasi Toiviaisen manifesti tulevaisuuden syvänvihreän arkkitehtuurin puolesta.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja: Pasi Toiviainen Tuotanto: YLE ja ARTE

Dokumentti on esitetty TV1:llä edellisen kerran marraskuussa 2010.

 

 

Hollantilaisessa ekotehokkaassa IBN-metsäntutkimuslaitoksessa luonto on vallannut aulatilat. Rakennuksen on suunnitellut saksalainen arkkitehtitoimisto Behnisch Architekten.

 

Suosittele183 Suosittelee

Kommentit

maanantaina 08.11.2010

Vihdoinkin näyttäisi tulevan todellista asiaa. Rakentamisemme on täydellisesti vieraantunut luonnosta ja todellisia ekologisia vaihtoehtoja ei ole juuri tutkittu. Se on sinänsä ymmärrettävää, koska rakennusteollisuuden on vaikea tehdä voittoa, ellei näennäisekologiaan pyritä teknisillä ratkaisuilla. Mielestäni on aika huvittavaa, että nykyisillä tavoillamme säästää energiaa, talon rakentaja ei saa säästetyksi laitteisiin sijoittamaansa pääomaa omana elinaikanaan. Seuraavan polven säästäminen kaatuu vanhenneitten laitteiden uusimiseen. Jos pysähtyisimme hetkeksi miettimään todellisuutta, huomaisimme typerän käyttäytymisemme.
Ystäväni rakensi 15 vuotta sitten noin 160 neliön hirsitalon oman tonttinsa puista. Koska hanke toteutettiin talkootyönä, jäivät rakentamisen kokonaiskustannukset tuolloin 17 000 mummon markkaan. K-arvot eivät taitaisi tänä päivänä täyttyä, mutta kokonaisenergian käyttö jää silti rakennuksen elinkaaren aikana järkevälle tasolle.
Se, että onko kaupunkiympäristö todellinen vaihtoehtomme, on mielestäni kyseenalaista. Olemme karsineet maatalouden tuotantoedellytykset alle minimitason, minkä suorana seurauksena olemme sairaampia kuin koskaan. Terveytemme ylläpitämiseen menee jo lähes 10 % BKT:sta ja amerikkalaisten luonnonraiskauspolitiikka on johtanut sikäläisittäin huikeaan 16 %:iin BKT:sta.
Tutkijat ovat ymmällään ja tehtyjä virheitä peitellään kaikin mahdollisin tavoin. Onneksi muutamilla tahoilla ollaan havahtumassa todellisuuteen ja uutta tutkimustietoa saadaan viikoittain.
Oma visioni on, että joudumme elintarviketurvallisuutemme vuoksi vielä tämän sukupolven aikana osallistumaan itse ruokamme tuottamiseen tai ainakin auttamaan viljelijöitä siinä, koska muutoin syömme itsemme hengiltä. Tämä edellyttää ekologisten yhteisöjen rakentamista maaseudulle, missä rakennusaineet ovat käytännössä tontilla. Todellista ekorakentamista. Sen ehdottomana tavoitteena pitäisi olla myös talojen energiaomavaraisuus.

Odotan ohjelmaa mielenkiinnolla

T: Timo Isosaari, Nokia

maanantaina 08.11.2010

Mielenkiintoinen ohjelma tulossa näköjään. Ekologisuus on kyllä todellakin unohdettu nykyisessä, liian tiukoin säädöksin ohjatussa rakentamistavassa. Miettikääpäs todella, mitkä materiaalit ovat nykyään käytössä suoraan luonnosta, ilman tehdaslinjastoja tai synteettisiä aineita?! Tiedättekö edes, mitä materiaaleja voi luonnosta saada rakentamiseen?
Mielestäni rakentamisessa pitäisi säädöksin antaa painoarvo kokonaisenergian kulutukseen. Lähtien siitä, että kahden aikuisen perhe ei tarvitse 300:n neliömetrin omakotitaloa vakituiseksi asunnokseen.
Kokonaisenergialla tarkoitan siis itse rakennuksen/rakennusten energiapottia + mahdollinen lämmitysenergia + käyttöenergia/hlö.
Puurakentamisen ja -lämmityksen hiilidioksidipäästöissä kun muistetaan, että puun co2 vapautuu, vaikka puu lahoaisi metsään, niin alkaa olemaan asiat kohdallaan... Puulämmityksen hiukkaspäästötkin alkavat jo olla aika mitättömiä verrattuna vaikkapa yksityisautoiluun! Ja tämän "koneellinen ilmanvaihto" -hysteriankin ymmärrän! Pakkohan se on saada ilmaa liikkelle, ettei rakennustarvikkeiden kaikki myrkyt jää sisäilmaan...

maanantaina 08.11.2010

Rakentamisessa tulee huomioida sopivuus suomen sääoloihin kuten pakkaset ja tuoko rakentaminen tullessaan muita ongelmia kuten kosteus-> home ongelmat ja kunnossapitokustannuksia kuten lasi seinien puhdistukset. Että ei mentäisi ojasta allikkoon.

maanantaina 08.11.2010

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Suomessa on monta pientä yritystä jotka ovat jo ratkaisseet useita eko-rakentamiseen liittyvää pulmaa. Kiinassa suunnitellaan kokonaista eko-kaupunkia Suomalaisten johdolla - kotimaassa kyseisen tyyppiset rakennushankkeet jäävät ilman valtion tukea.

Meillä on jo vuosia huudeltu uuden Nokian - talouden veturin - perään. Meillä on käsissämme tuo kauan kaivattu kultakaivos, me itse päätämme miten tämän mahdollisuuden käytämme.

Jos emme panosta - emme saavuta menestystä !

tiistaina 09.11.2010

Mielenkiintoinen ohjelma. Muutama hämärä ja vaikeasti ymmärrettävä heitto tuli kuitenkin näiltä asiantuntijoilta. Itse pidän ilmastonmuutosjuttuja pelotteluna. Kun emme emme pelkää helvetintulia, meitä pelotellaan terrorismilla ja ilmastonmuutoksella.Olen kuitenkin sitä mieltä että holtiton energian käyttö pitää lopettaa. Rakentaminen on vuosia ollut äärimmäisen konservatiivinen toimiala ja uusiin innovaatioihin on suhtauduttu torjuen.

Kuulun itsekin niihin pellepelottomiin, jotka ovat rakentaneet vähänenergiaa kuluttavan talon. Mutta koska en ole arkkitehti ja olen väärän alan insinööri, kukaan rakennusalalla ei ole kiinnostunut kuulemaan mitä olen oppinut tai jopa jakamaan tietoja.Toivotavasti tämä ohjelma ja muu julkinen keskustelu saa ihmiset keksutelemaan edes vähän avoimemmin.

keskiviikkona 10.11.2010

Kiitos Pasi Toiviainen upeasta ohjelmasarjastasi! Iloitsen, että rakennusten ekologisuus saa YLE:llä ammattilaisen näkökulman ja että asiaa käsitellään laajasti ja kansantajuistaen. Mitä parhain onnitteluni läpimurrosta laajempaan julkisuuteen sekä pitkäjänteisestä työstäsi ekologisuuden parissa!

keskiviikkona 10.11.2010

Hieno juttu ja ensimmäinen osa oli hyvin korkeatasoisesti toteutettu!

Mielestäni lisätietoja projekteista voisi antaa myös netissä, sillä monet uudet koetaloprojektit ylläpitävät sivuja toiminnastaan. Esimerkkinä vaikka www.steamcastle.com Paraisilla joka liittyy laajempaan uuden kevytsavirakentamisen verkostoon.

Monien kotimaisten esimerkkien esittely sarjan kaltaisessa asiapitoisessa valossa auttaisi projektien vakavasti ottamisessa. Lopputulos toki puhuu aina puolestaan, mutta tie ratkaisuun on monesti hankalien vaiheiden summa.

torstaina 11.11.2010

Erittäin kiinnostava ohjelma, kiitos siitä!

Materiaalilla on suuri merkitys rakennettaessa. Esim. puu varastoi hiiltä, eli sen hiilijalanjälki on negatiivinen. Ero on huima verrattuna moniin muihin rakennusmateriaaleihin: http://www.vihrearakentaminen.fi/materiaalilla-on-valia

Rakentamisvaiheella on iso merkitys talon ekologisuuden kannalta, sillä rakentamisvaiheen osuus rakennuksen elinkaaresta on arvioiden mukaan yli 10 prosenttia.

lauantaina 13.11.2010

Upeasti haltuun otettu aihe, Pasi Toiviainen!
Olen pitkään ekologisesta rakentamisesta kiinnostuneena miettinyt keinoja kaupungin luonnollistamiseen. Ylen edellisessä aihetta käsittelevässä ohjelmassa puhuttiin paljon ruoan kaupunkiviljelystä rakennusten yhteydessä.
Kun ruoan tuontiin tunnetusti kuluu mielettömästi energiaa, t.s. polttoainetta, ja viherkattoja nykyään rakennetaan, joskaan ei Suomessa kovin montaa :( , oman ruoan kasvattaminen puoltaa paikkansa, mutta miten terveellistä on keskellä kaupunkia, yläilmoissa kuten terassitaloissa kasvatettu ruoka?

maanantaina 15.11.2010

En aio puuttua dokumentin vahvuuksiin vaan kiinnitän huomion sen heikkouksiin. Onko todella asiallista dokumentin kertojan kuvailla Behnisch Architekten toimistotaloa "helvetinkoneeksi"? En pidä rotiskosta itsekkään, mutta kertoja tunkee käsikirjoittajan mielipiteen ( huom. mielipiteen ) katsojan kurkusta alas todella tökerösti. Lisäksi, maailmanlopun kuvailu seuraavassa 20 vuodessa on varmaankin raflaavaa kaikkien alle kaksikymppisten mielestä, mutta sen esittäminen kiistämättönä faktana nimettömien "tiedemiesten" suusta on on myös edellämainittua tökeröä. Näine hyvineen tulee väkisin mieleen, että tämä ei ole dokumentti ekotaloista, vaan ekotaloilla kuorrutettu mainos ohjaajan puoluekannasta.

tiistaina 16.11.2010

Molemmat osat on nyt nähty, ja oli tultava kiittämään erinomaisesta ja kiinnostavasta kokonaisuudesta! Myös dokumenttien esseistinen ja henkilökohtainen ote miellytti, on aina kiinnostavaa ja katsojaakin haastavaa, jos tekijä uskaltaa laittaa myös oman persoonansa avoimesti peliin -- dokumenttikokonaisuuden manifestiluonnehan jopa edellyttää sitä. Onnittelut Pasille, hienoa työtä! Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa!

tiistaina 16.11.2010

Mielenkiintoista. Kotimaisia esimerkkejä kuitenkin jäin kaipaamaan. Maan alle rakennetuista "menninkäistuvista" olisin myös kaivannut tarkempaa esittelyä materiaaleista ja riskeistä (jos niitä on...vesivahingot ym). Miten tällainen soveltuisi Suomen oloihin? Onko hirsimökki kuitenkin se paras ratkaisu tänne? Olihan ensimmäisessä osassa tosin yksi mielenkiintoinen suomalainen esimerkki (mutta kaipaisin sellaista halvempaa ja helpommin yleistettävää konseptia).

keskiviikkona 17.11.2010

Kun ohjelmassa esitellään näinkin laajasti erilaista "ekorakentamista", niin olisi toivottavaa määritellä mitä ekologisella rakentamisella asiayhteydessä tarkoitetaan. Millaisia kriteerejä rakennushankkeelle asetetaan ekologisuuden arvoimiseksi ja milloin, millaisissa hankkeissa kriteerit täyttyvät, ja milloin eivät?

Vaikka ohjelman hyvä tavoite oli tuoda esiin ekorakentamiseksi tunnistettavia piirteitä nykyarkkitehtuurissa, ja vaikka Toiviainen esittikin mieltymyksiään ja epämieltymyksiään, jäi analyyttinen pureskelu alkumetreille. Mielestäni vaikuttavimmiksi esimerkeiksi jäivät kaupunkirakennusten vaaka- ja pystypintojen verhoaminen kasveilla, mutta lopultakin, onko näillä ekorakentamiselta näyttävillä tyylipiirteillä mitään erityspainoarvoa rakentamisessa? Onhan sitä villiviinejä kasvatettu Suomessa talojen seinillä jo ainakin 60-luvulta lähtien. Olisi ollut hauska kuulla jonkin asiantuntevan maisema-arkkitehdin lausunto siitä kuinka haastavaa (ja ekologista) vertikaalipuutarhan ylläpitäminen on. Tai miten järkevää on rakentaa (muka) maan alle eli ensin lanata palsta, rakentaa orgaanisia tai suoria holveja arvatenkin teräsbetonista, tehdä moninkertaiset vesieristysrakenteet joiden käyttöikä parhaimmilaankin on muutama kymmenen vuotta ja koristella koko komeus kasvualustalla ja kukkasilla. Ja sitten taputetaan käsiä kun fotosynteesi sitoo hiiltä ilmakehästä ja pilkkoo kasteluvedestä happea.

Kuten moni muukin on Toiviaiselta jälkikäteen toivonut, olisin kaivannut ekorakentamisessa painotusta pohjoisten vyöhykkeiden rakennuskysymyksiin. Ja ennen kaikkea rakennusperinteessämme olevan voimavaran ymmärtämiseen. Pohjolan kansat ovat löytäneet rakennusratkaisut selviytyä näissä ankarissa ja äärimmäisen vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa jo satoja vuosia. Meillä on pitkä perinne tehdä rakentamista hyväksi koetuin ratkaisun, enkä tarkoita tällä että jokaisen talon tulisi olla "punainen tupa".

Suorastaan hämmästyttävän skaalattomasti valitulta tuntuu ohjelman ensipuoliskolla esiintynyt Espoolainen omakotitalo "ekorakentamisen" karkeloissa. Kysessähän oli täysin normatiivinen peruseristeharkkotalo lämmöntalteenottojärjestelmällä ja kaksikerroksisella olohuoneella hankalasti pestävine ikkunoineen, joita rakennetaan jokaisen "niemen nokkaan ja lahdelmaan", ylt'ympäri Suomea. Sen ratkaisut löytyvät kenen tahansa valmistajan harkkotalomallistosta. Kuuluvatko Toiviaisen kriteerien, valitseman esimerkin, mukaan kaikki polyuretaanieristeharkkotalot ekotalojen kandidaattilistalle? Tämän esimerkkikohteen tavanomaisuus olisi kaivannut kyllä selittelyä, ja haluttaessa avannut sinällään kiinnostavan tien pohtia suomalaisen normirakentamisen nykyista tapaa ja kriteerejä.

Kritiikistäni huolimatta mukava että aiheesta on tehty leppoisasti etenevä ohjelma. Vaikka kyllä nuo ihmiskunnan tuomiopäivän julistukset ovat aika drastista tekijän tunteenpurkamista, joita sinne tänne väleihin upotettuna, enempiä selittelemättä, on vaikea vastaanottaa asiallisesti. "Tiedetoimittaja" Toiviaiselta toivoisi tieteellistä objektiivisuutta ja kiihkottomuutta.

torstaina 18.11.2010

Ohjelmaahan voisi vielä jatkaa paneutumalla suomalaisen rakentamisen epäkohtiin ja esittelemällä vaihtoehtoisia ekologisia ratkaisuja. Itse olen kyllä jo aikaisemminkin ollut aika epäileväinen teknisten ratkaisujen toimimisesta ekologisena pelastajana. Tämä näkemykseni voimistui ohjelman myötä. Olen lähiaikoina ihan konkreettisestikin havainnut kuinka tekniikka on haavoittuvaista.

Minua kiinnostaisi myös kuinka raha pyörii näissä kuvioissa. Itselläni on sellainen mututuntuma, että "teknoinnovaatioihin" kyllä löytyy aina rahaa, mutta miten on "ekoinnovaatioiden" laita? Ja vielä yksi asia. Ketkä Suomessa päättävät (tarkoitan pitempää päätösketjua kaikkine kytköksineen ja tukijärjestelmineen) esimerkiksi millaisia vuokra-asuntoja, kerrostaloja ym. rakennetaan?

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä