Inhimillinen tekijä: Meilläkin on ääni

Julkaistu maanantaina 09.09.2013 17 105

Meri-Anna Hintsala (takana vas.), Sari Valto, Pauliina Rauhala ja Rebekka Naatus puhuvat naisen asemasta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.

TV1 perjantaina 13.9.2013 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 15.9. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan

Syksyn esikoiskirjailija Pauliina Rauhala nostaa romaanissaan esiin vanhoillislestadiolaisen naisen vaietun uupumuksen.

Mitä tehdä, kun uskonto kieltää ehkäisyn, mutta voimat uupuvat ison perheen pyörittämisessä.

Inhimillisessä tekijässä nykynaisen asemasta liikkeessä keskustelevat lisäksi Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja Rebekka Naatus sekä pastori ja tutkija Meri-Anna Hintsala.

Vaatimukset koskevat naista ja naisen kehoa

Kolmea naista yhdistää lapsuus ja nuoruus vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Heitä yhdistää myös se, että vaikka liikkeen edustama hengellisyys on merkinnyt heille rakasta kasvuympäristöä, he eivät ole halunneet aikuisiällä toteuttaa yhteisön ihannetta suurperheen äidin roolista.

Kukaan heistä ei ole enää aktiivinen liikkeen piirissä. He kokevat kuitenkin, että on tärkeää, että naisen roolista vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan avoimesti. Koskettavathan liikkeen vaatimukset nimenomaan naista ja naisen kehoa.

Ovatko nuoret naiset niitä, jotka alkavat murtaa vanhoillislestadiolaisuuden vanhoja perinteitä? Edustavatko keskustelijat itse jonkinlaista merkkiä liikkeen murroksesta; heistä jokainenhan on päättänyt elää elämänsä omalla tavallaan eikä liikkeen vaatimalla tavalla?

”Siinä mielessä voi sanoa, että edustamme merkkiä vanhoillislestadiolaisuuden murroksesta, että olemme kaikki ihmisiä, jotka käsittelevät tätä asiaa muutenkin kuin siellä omassa piirissään. Enää näitä kysymyksiä ei hävetä eikä seiniä suljeta”, Rebekka Naatus toteaa.

”Edustamme myös nuorta polvea, joka ei ole itse kokenut 70-luvun raskaita hoitokokousaikoja. Hoitokokouksissa sanktioitiin voimakkaasti yhteisön normeista poikenneita. Hoitokokoukset aiheuttivat pelkoa, joka vaikuttaa yhä vanhemmissa ihmisissä. Me olemme siitä pelosta vapaita ja siksi ehkä uskallamme puhua avoimemmin”, Meri-Anna Hintsala sanoo.

Väittelyä verkossa

Jonkinlaista murrosta perinteessä on nähtävissä verkossa, missä vanhoillislestadiolaiset keskustelevat ja jopa väittelevät uskonkysymyksistä. Tällainen moniäänisyys ja väitteleminen on uutta liikkeessä, joka on kautta aikojen vaalinut muuttumattomuutta ja yhdenmukaisuutta.

Sellainen murros, että naiset hyväksyttäisiin papeiksi, rauhanyhdistysten johtotehtäviin, seurojen puhujiksi ja esilaulajiksi, on keskustelijoiden mielestä kuitenkin vielä varsin kaukana.

Nainen ristipaineessa

Oululainen äidinkielenopettaja ja kolmen lapsen äiti Pauliina Rauhala julkaisi elokuussa esikoisromaaninsa Taivaslaulu (Gummerus 2013), joka kertoo vanhoillislestadiolaisen nuoren naisen henkisestä ja fyysisestä romahtamisesta lapsiperheen kuluttavuuden alla.

Rauhalan päähenkilö Vilja on nainen, joka haluaa ison ja turvallisen perheen, mutta joka lopulta ymmärtää neljä pientä lasta jaloissaan ja kaksoset vatsassaan, että hänen voimansa eivät yksinkertaisesti enää riitä.

Rauhala kuvaa kirjassaan, millaisessa ristipaineessa nainen elää: toisaalta naisen omatunto ei anna myöten, että hän käyttäisi ehkäisyä, toisaalta hän tietää, ettei hän kykene luovuttamaan tulevaisuuttaan ja kehoaan tiheästi toistuville raskauksille.

”Olen miettinyt tätä aihetta pitkään. Aluksi ajattelin, että uskonnollisista teemoista on vaikeaa kirjoittaa kaunokirjallisesti uskottavaa ja laadukasta tekstiä. Ajatus muuttui ja tunsin, että on suorastaan eettinen velvollisuuteni kuvata tätä naisen uupumusta, joka lestadiolaisessa yhteisössä on aika lailla vaiettu asia", Pauliina sanoo.

”Oman lähipiirini naiset ovat olleet selviytyjiä, mutta toisenlaisiakin tarinoita olen nähnyt pikkutytöstä alkaen. Tuntui, ettei niitä kohtaloita voi ohittaa.”

Avioero teki näkymättömäksi

Rebekka Naatus on Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja ja kolumnisti, joka on herättänyt keskustelua suorapuheisilla teksteillään. Naatus kipuili pitkään lapsikysymyksen kanssa, sillä hän ei koskaan ymmärtänyt, miksi uskon määrää mitataan ehkäisykiellon kautta lapsiluvulla.

”Pelkäsin raskaaksi tulemista. Lopulta sitten sain tyttären. Se olikin ihmeellistä, että olin niin onnellinen hänestä ja äitiys on sujunut hienosti. Lapsen syntymän jälkeen aloin kuitenkin taas pelätä raskautta. Toisaalta sanoin itselleni, että eihän ihminen nyt niin surkea voi olla, että hän kykenee vain yhteen lapseen. Tasapainoilu ristiriitaisten maailmojen välillä oli psyykelleni lopulta liikaa ja masennuin, Rebekka kertoo.

Sen jälkeen kun Rebekan avioliitto päättyi eroon, hän ei ollut enää tervetullut lestadiolaisseuroihin. ”Se on kuin kivikautisessa yhteisössä: ihminen ajatellaan kuolleeksi siten, että hänen ohitsensa katsotaan.”

Nykyään Rebekka on toipunut masennuksestaan ja tuntee elävänsä hengellisesti vapaampana kuin ennen. ”Olen tutustunut Jumalaan uudelleen ja nykyään hän tuntuu olevan lähempänä kuin joskus ennen.”

Pappeus sulki tehtäviä pois

Meri-Anna Hintsala on vl-liikkeen historiassa toinen papiksi vihitty nainen. Hän on 14-lapsisen perheen esikoinen. Itsellään hänellä on kolme lasta. Meri-Anna toivoo lestadiolaisnaisille yksilöllistä vapautta päättää perhe-elämästään.

”Toivon, että lestadiolaisuudessa hengellisyyden riittäminen annettaisiin Jumalan käsiin, ettei sitä tarvitsisi lapsiluvun määrällä arvioida. Lisäksi näkisin mielelläni, että liikkeessä arvostettaisiin myös naista hengellisenä toimijana ja pappina.”

Meri-Anna oli aktiivisesti mukana vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, kunnes hänet suljettiin liikkeen opetustehtävistä pois papiksi vihkimisensä takia.

”Sain kokea papiksi vihkimisen jälkeen monenlaista reaktiota. On ollut sitä kannustavaa ja tukevaa palautetta, mutta on ollut myös aika raakaakin hengellistä ulossulkemista. Sen eteen pitää kyllä tehdä töitä, että sitä ei tarvitsisi kenenkään enää kokea”, Meri-Anna sanoo.

Meri-Anna Hintsalalta ilmestyi yhdessä Mauri Kinnusen kanssa toimittama kirja Tuoreet oksat viinipuussa (Kirjapaja 2013) keväällä. Kirjassa pohditaan, muuttuuko vanhoillislestadiolaisuus modernin yhteiskunnan mukana vai voiko se säilyä yhtenäisenä.

Ohjelman toimittaa Sari Valto. Tuotanto Yle Asia

Ohjelmaan on saatavilla suomen- ja ruotsinkielinen tekstitys.

Muualla verkossa

Inhimillinen tekijä