Nyt se sitten on ohi! Kolme vuotta ahkeraa työskentelyä tuloksena valkolakki. Olen itsestäni ylpeä, vaikka olisihan ne L:n paperit olleet ihan mukavat... Parhaani kuitenkin tein ja se on tärkeintä! Korottamaan en lähde yhtään mitään. Liikuntadiplomin suoritin toisiksi parhaalla arvosanalla ja siihenkin olen todella tyytyväinen.

Mitä juhlapäivään, tai oikeastaan juhlapäiviin tulee.. 

La 4.6.2011

Herään aamulla noin kahdeksan aikoihin, varttia vaille kymmenen pitäisi olla valmiina juhlapaikalla muiden lakkilaisten kanssa. En tiedä yhtään, miten laitan hiukset. Paras ystäväni Alisa kuitenkin tuli ajoissa meille ja kihartelimme sitten niitä aikamme. Kengätkin vaihtuivat vielä ennen lähtöä. Käytännössä mikään ei siis ollut valmista mekkoa ja lakkia lukuunottamatta. 

Noin kymmeneltä kuumottelemme vajaan 50 muun, sanottaisiinko tässä vaiheessa vielä abiturientin, kanssa. Pian on aika lähteä salin puolelle lakkeja ja todistuksia vastaanottamaan. 

Reilu tunnin session jälkeen oli aika ottaa ryhmäkuva ulkona ja siitä lähdettiinkin sitten omiin koteihin, tai missä kukin juhlansa pitivät. 

Minun juhlani pidettiin minun ja kihlattuni kotona, 55 neliön kaksiossa. Voitte vain kuvitella sitä kuumuutta. Onneksi tilan vuoksi tehty jaottelu minimoi edes vähän kuumuutta. Päivällä luonamme vieraili kaikki muut, paitsi äidin puolelta oleva suku ja ystävät. Käytännössä siis pääasiassa isän suku, muita tuttavia ja opettajia yms. (Kuvassa siskonpoika, minä ja isosiskoni)

Päiväjuhlat menivät erinomaisesti ja illalla oli vuorossa yhdistetyt tuparit ja ylioppilasjuhlat. Sieltähän lähdettiin jatkoille baariin.

Su 5.6.2011

Noin kahden maissa päivällä äitini puoleinen suku saapuu. Tätä olen jännittänyt mielettömästi; saavatko paperini hyväksynnän vaiko täydellisen lyttäyksen. Lujalle kiitos, ei negatiivista palautetta havaittavissa. 

Päivä jolloin kuvia otettiin varmasti enemmän kuin ikinä ja ruusuja ja lahjoja tuli enemmän kuin osasin ikinä kuvitella. Sain myös toivomani keittiövaa'an, sekä sen hetkiseen olotilaan nähden varsin hyödyllisen kirjan: Kuinka parantaa krapula. Tänään oli kilistellessä ihan vain Pommacin vuoro...

Myös serkkuni tuli lauantaina ylioppilaaksi. Juhlimme käytännössä molempien saavutuksia. Olen ylpeä meistä molemmista ja myös kaikista muista, jotka nyt lakin päähänsä saivat. 

Tsempit kaikille opiskeluihin ja töihin! :) Nyt on yksi arvostettu etappi elämässä takana päin ja monta suurta vielä edessä. :)

Meri-Tuuli

Heipsan!

En nukkunut yöllä kunnolla, näin kuitenkin unta, että kaikki numerot laskivat ja venäjä tuli mainiosti hylättynä takaisin. Papereissa luki Meri-Tuuli häpeä *********(sukunimi). Heräsin ja Niki oli avannut Wilman valmiiksi. Katsoin tulokset ja lähdin takaisin sänkyyn, itkien. Ei vastannut sitä riviä, mitä toivoin, mutta olen ylioppilas enkä lähde korottamaan arvosanoja. Ellen sitten ollenkaan pääse kouluun.

Nyt kuitenkin kolmen vuoden uurastus ja pitkäaikainen haave on toteutettu. :) Pitäisipä tuo liikuntadiplomikin tulla vielä todistuksen mukana! Se piristää edes vähän mieltä tuon huonon kevään menestyksen kanssa. :) Venäjä tosiaan tuli yhtä alempana ja samoin teki äikkä. Vähän harmittaa, mutta ihan sama! Minä olen, tulen olemaan, ylioppilas! Sehän se tavoite olikin!

Onnea kaikille niille, jotka olette nyt saaneet tiedon olevanne ylioppineita ja tsemppiä niille, jotka joutuvat vielä syksyllä uusimaan tämän tuskaisen taivaleen. No ei sentään, ei kai se niin tuskainen ollut. :)))

Tänään lähden tatuoitavaksi, ihan vain palkinnoksi tästä saavutuksesta. (Ei, en kirjoita otsaani YLIOPPILAS kissankokoisilla kirjaimilla) Käyn ottamassa kuvan, jota olen suunnitellut jo jonkin aikaa. Tai oikeastaan tämä kuvasuunnitelmahan vaihtui vasta viikko sitten tekstistä kuvaksi. :) 

Huomenna on aika ottaa ylioppilaskuvat, joten toivotaan sään sallivan hyvät kuvat. Ja toivottavasti tukka ei pilaa niitä, koska valitsin valkaisuajankohdan hieman väärään vaiheeseen... 

Voi kumpa pääsisin sinne sosionomiksi. Kaikki palaset loksahtaisivat sitten paikoilleen! 

Lakki odottaa jo pääsyä päähän. :)

Meri-Tuuli

Nyt viimein lähes kaikki kouluun liittyvä on suoritettu. Lakki on noudettu ja samoin abihuppari. Yo-kuvat kuvaillaan ensi viikolla ja toivotaan, että säät sallivat luonnossa kuvaamisen. :) 

Ensimmäinen pääsykoekutsu on saapunut, mutta en ole täysin varma, että menenkö sinne. En ole yli vuoteen piirtänyt kirjaimellisesti yhtään mitään ja tavaraluettelo pääsykokeisiin viittaisi siihen suuntaan, että piirtämistä olisi edessä. Ehkä jonkinnäköistä askartelua. :D No, mutta täytyy nyt katsoa. Jos vaan saan kaikkiin muihin pääsykoekutsun, niin jätän sitten menemättä. Toisaalta pitäisi pelata varman päälle...

Ehkä tämä tästä selviää viikko viikolta. :) Koetuloksia odotellessa ja jännittäessä!

Meri-Tuuli

Ei sitten millään huvittaisi lukea pääsykokeisiin. Nappasin kuitenkin anatomian/fysiologian kirjan käteeni ja luin peräti 27 sivua! Vau! Siihen se innostus sitten tyssähti. Katsotaan, josko illalla kiinnostaisi uudestaan.

Huomenna kolmas kerta toden sanoo, onko lakit ja abihupparit tulleet koululle. Niiden tosiaan piti olla siellä jo pari viikkoa sitten, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan ollut... Olisi se melkein 100e hintainen lakki kiva saada määräaikaan mennessä päähänkin! 

Otamme pienen tauon arjesta parin viikon päästä, ja lähdemme käymään Pietarissa poikaystäväni kanssa. Viivymme korkeintaan pari päivää, koska työt kutsuu!

Tulevaisuus näyttää, kuinka pääsykokeisiin lukeminen onnistuu. Toivottavasti hyvin! :)

Meri-Tuuli