Apua!

Voi ei! Viime hetken empimiset. Sen vuoksi voin paljastaa, että laitoin haussa ensimmäiseen toiveeseen terveydenhoitajan ja toiseen sosinomin. Nyt alan olla sillä kannalla, että jätän sittenkin menemättä ensimmäisen vaihtoehdon pääsykokeeseen, koska taidan halutakin enemmän sosionomiksi. :O Ajattelin hakiessani, että kyllä, haluan auttaa ihmisiä ja pääsen varmasti neula-ja verikammostani eroon, kun joudun tarpeeksi sitä näkemään, mutta en usko, että pystynkään siihen. 

Haluaisin lastentarhanopettajan kelpoisuuden, koska haluaisin toimia paljon lasten kanssa, toisaalta terveydenhoitajakin voisi erikoistuessaan toimia pääasiassa pelkästään lasten kanssa... Mutta sosionomin koulutus on puoli vuotta lyhyempi, jonka jälkeen pääsen nopeammin toteuttamaan tätä maisterintutkinnon suorittamista, johon kovasti haluan.

Joku ehkä ihmettelee, että miksi en hakenut sitten suoraan yliopistoon lukemaan hoitotiedettä tai sosiaalialaa, mutta en halua muuttaa tällä hetkellä pois täältä Kouvolasta, koska poikaystävälläkin on työt täällä ja juuri saatiin kämppä. Ja nythän se ei edes vuoteen onnistuisi, kun on määräaikainen sopimus. :D

Ehkä vain jätän menemättä ensimmäisen hakuvaihdoehdon pääsykokeeseen, jotta ei tarvitse harmitella sinne mahdollisesti päästyä, että on väärällä alalla. Ainahan voin käydä sen myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Että osaakin mennä kriittisillä hetkillä ajatukset aivan sekaisin. :O Voi nenä, sanon minä!

Kuvassa Niki ja meidän karvaiset lapset. Välillä päivät ottaa koville. ;P

Meri-Tuuli