Miltä tuntuu, kun ei mene kaikki ihan putkeen

Hellurei kaikki rakkaat abit,

esseekoe sitten meni siinä. Siinä viittä vaille ysi, kun meille jaettiin koepaperi, pelästyin kovasti erikoisen näköistä karhua mikä lie, kokeen kannessa. Ajattelin, että peli on menetetty. En tiedä, ehkä se onkin.

Yleensä, kun vanhoja kokeita on tehty koulussa on ollut edes vaihtoehtoja, mistä voisin kirjoittaa. Nyt niitä vaihtoehtoja oli kaksi, internetissä kirjoittaminen omalla nimellä (t.5) ja sitten Arja Tiaisen runot. Runoihin en muuten koskisi, mutta sattuupahan Tiainen olemaan meidän 1.luokalla tehdyn runoryhmätyön tutkimuksen kohde. Olin jopa lukenut Tiaisen teoksen. Silti jostain syystä päässäni ahdisteli äikän maikan sanat:" ÄLkää valitko runoja, jos ette ole ihan 100 % varmoja." No, olin sitten 99 % varma, enkä ottanut niitä, vaan tehtävän 5.

Ja se sitten saattoikin mennä päin metsää. No, sitähän ei vielä voi tietää. No, jokatapauksessa, nollauksen kautta edetään nyt mulle kaikista vaikeimpaan kokeeeseen, englantiin :( Ounou.

No, toivottavasti siitä tulee jotain.

Huomasitteko minkälainen auringonpaiste oli tänään.

Tsemiä!

P.s. Kommentteja kokeesta. Kiitosta!

 

-Tino

6 kommenttia

Pitkä nimimerkki... Mut mieki tein sen vitosen. Pitkään arvoin tehtäviä ja päädyin sitte siihen. Omasta mielestä se oli ainut josta tuli edes jonkun verran järkeviä asioita mieleen, et silviisii. Aavistuksen lyhyt tuli kun vain 3 ja ½ sivua vaan sille ei voi mitään ku asia loppuu, nii se kans sitte loppuu. Eikä se pituus vissiin ansio ollu, ohjehan se 4-5 sivua oli, muutenki kirjottelen nii lyhyitä tekstiä. Pitää toivoa että tämä menee hyvin kun se tekstitaito meni miten meni... tulis ees jotenki kunnollinen arvosana äikästä, joka ei minulle helppoihin aineisiin kuulu. Mulla tais just olla tää äikkä pahempi ku enkku : D. Nyt ei enää aivot kulje järkeviä ratoja joten lopetan kommaamisen tähän. Toivotaan että sensorit ovat meille armollisia : D. Vaikeata se kuulostaa muillakin olleen. : ) ((Ei en kirjottanut esseetäni murteella xD Nyt ei vaan enää oikeasti jaksa ajatella mitä sormista ja suustaan tulee : D))

Niin ja nämä teidän blogimerkinnät ovat mahti juttu! : D Elkee vaipuko epätoivoon vaikka kommentteja ei tulisikaan mielin määrin, kyllä näitä varmasti silti luetaan... Tää jäi edellisestä viestistä >D. Dingdidingding.

miusta se oli puuma se eläin siinä kannessa! tai joku leogepardi ;)
ja anonyymiyden ylistys, peukut pystyssä! laatu korvaa määrän ynnä sitä rataa - sitä paitsi ohi on, ja se jo helpottaa. nyt vaan kädet ristiin että sensorit on kiltillä linjalla meidän esseiden kanssa :)

On ihana nähdä, miten nimim. Anonyymien ylistys on melkein joka asiassa samassa tilanteessa kuin minä. Pituutta meidän teksteille tuli melkeinpä suurin piirtein yhtä paljon ja molemmilla tekstitaito meni vähän niin ja näin. Oma opettajani jätti kuitenkin vielä hiukan avonaiseks mun TTK:n pisteet, ku irjotin kommentin, eikä YTL:än kantaa siihen tehtävään tiedetä.

Joo, mä ainakin huomasin kotiin tullessaani, ettei ylioppilaskokeen jälkeen samana päivänä voi kyllä kotona enään harrastaa fiksua kommunikaatiota perheen kanssa. Aika helposti mulla ainakin keitti yli! :(

Kiitos, että olet tuota mieltä blogimerkinnöistämme! :)

Aino, mä olin satavarma ihan kokeen loppuun asti melkeinpä, ettei se oikeasti esitä mitään, se olisi vain jokin abstrakti. Mutta sitten joku ihme idealamppu syttyi ja tajusi siinä olevan selkeät naaman peeruspiirteet, joten löysin siitä ehkä karhun, ehkä jonkun muun :) Onneksi en sentän vastannut siihen.

Ihanaa, keskellä yötä suhteellisen pitkä kommentti.

P.s. Rehtorini muistutti minua ennen koetta, että älä tee yhtä paljon kirjoitusvirheitä kokeeseen, kuin yleensä blogimerkintään. :DD

Tsemiä A-kielen lukemiseen & kertaamiseen.
Me teemme sen! Nyt on edessä ainakin mulla se varsinainen MISSIO IMBROBATURIN kovin vaihe!

TSEM TSEM!

Täällä kanssa yksi joka päätyi tekemään vitos tehtävän, eipä siellä paljon ollut muuta vaihtoehtoa tälle abille. Kamalat aiheet pakko kyllä sanoa. Ihan kuin teilläkin, tekstiä tuli semmonen ihan pikkasen päälle 3.5 sivua! Päässä kyllä pyöri salissa istuessa se 4-5 sivun suositus, mutta minkäs siinä tekee kun asia loppuu niin se sitten kanssa loppuu kesken! Pakkolla venyttämälläkään siitä ei mitään olisi tullut, tai ainakaan mitään mikä sitä tekstiä olisi parantanut. :P

Toivon nyt ihan oikeasti, että sensorit olisivat armollisia näiden tekstien kanssa ettei tarvitsisi heittää äikän M (tavoitteeni siis) kaivoon tämän takia. Tekstitaidossa kun olisi voinut mennä edes yksi teksi paremmin!

Nyt toivotan vaan onnea tuohon A-kielen kokeeseen (oli itselläni syksyllä sellainen kirous etten huoli edes muistella! :DD) ja menen itse kertailemaan aina niin ihanan A-ruotsin saloja.

"Oma opettajani jätti kuitenkin vielä hiukan avonaiseks mun TTK:n pisteet, ku irjotin kommentin, eikä YTL:än kantaa siihen tehtävään tiedetä."

Minäki tein sen kommentin! :'D Sain oman äikänopen mukaan 2+3+3 ... olisihan se huonomminkin voinut mennä, mutta kun opettajanki äänensävystä välittyi pieni pettymys niin voivoi : D Kommentista siis 3p.. jee. Mut.. uusi päivä nyt ja uudet tuulet ja uusi hieno sää. Enkkua vaan pänttäämään sitten! Multakin tsempit kaikille! ^^

Mission improbatur

Kevään 2011 abibloggaajat

Abitreenien blogistit Meri-Tuuli ja Vilma


Millainen on abin loppukiri, mitä kuuluu lukulomalle? Abitreenien Mission improbatur -blogissa kaksi kevään 2011 abia, Meri-Tuuli Valkealasta ja Vilma Oulusta, jakavat yo-kirjoitusten fiilikset, parhaat lukumusat ja -tekniikat.
 

Kevään 2010 abibloggaajat

Abitreenien blogistit Aino ja Tino


Meitä on kaksi kammottavaksi
Abit kaipaa pelastusta
On maailmamme synkkä
Aivomme tyhjät
On prelit ja tentit raukkoja varten
Vain ylioppilaskoe abikuningatarten

ÖÖÖÖÄÄÄÄ juuri niin! 

Aino ja Tino kertovat abien elämästä, elämättömyydestä ja kaikesta siltä väliltä, penkkareista itkupotkuraivareihin. Tavoitteena valkolakki ja autuas vapaus!

yle.fi/abitreenit

facebook.com/abitreenit

Blogiarkisto

2010

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu