Letkeä vasen –vappulehden päätoimittaja Mike Pohjola pohtii pääkirjoituksessaan vasemmistopuolueen nimeä. Pohjolan mielestä nimi on ongelmallinen, koska jos se olisi esimerkiksi Sua Vasemiistoliitto, se tarjoaisi meille verbaalilannoittajille eli ns. paskanpuhujille aivan uutta materiaalia. Takaperin luettuna se nimittäin olisi: "Otti ilot Siimes. Avaus!"

Aristoteleen kantapää ilahtuu Pohjolan kekseliäästä verbaalilannoittaja -termistä siinä määrin, että aikoo käyttää sitä aina otollisen maaperän sattuessa kohdalle.

Vasemmistoliiton on kuitenkin hyvä muistaa, että uudet puheenjohtajaehdokkaat Nenirävys, Ikäm-Nihra, Nenohrok, Ivräjatsum ja Nenatriv ovat erittäin ongelmalliset palindromaattiselta kannalta. Outi Ojala taas olisi hyvin hedelmällinen. Hän taipuu sekä ompeluseuroihin että lähipubiin: "Neulon. Outi Ojala joi tuon oluen." ja jopa kasvattamaan aatteen tainta: "Ala jo itu, Outi Ojala".

Eläkkeellä oleva radio- ja televisiotoimittaja Markus Similä muistelee Itäväylän Unohtumattomia ihmisiä -palstallaan näyttelijä Tarmo Mannia seuraavasti: "Joka on saanut olla Tarmo Mannin kanssa samassa tilassa ei unohda sitä koskaan."

Myös monissa Mannin tokaisuissa on unohtumattomien sutkausten ainekset. Hän kutsui edemennyttä Kansallisteatterin pääjohtaja Arvi Kivimaata "kulttuurin läpipieraisemaksi" persoonaksi. Aristoteleen kantapään mielestä Mannin persoonallinen Kivimaan kuvailu, kulttuurin läpipieraisema persoona, ansaitsee Viikon sitaatin arvonimen.

Seppo Ahti alias Bisquit pakinoi pääsiäisen alla uusista raamatuntulkinnoista, joita tehdään uusien tutkimusten perusteella. Eräs uusimmista löydöistä on teksti, joka kertoo parjatun Juudas Iskariotin olleen Jeesuksen paras kaveri. Teksti on laadittu papyrukselle koptinkielellä latinalaisin kirjaimin.

Koska Aristoteleen kantapää haluaa kunnioittaa myös kuolleita kieliä, siteeraamme tällä viikolla Bisquitin pakinan koptinkieltä:

"Koodasjupti konopti koikamannenmepti koraspapti koverikapti. Kokakupti koiepti koskoupti, kollesipti kuonothopti kousuunhopti. Kauskaahopti koosiaistapäpti!"

Tämänviikkoinen sitaattimme on puhdasta ruikonperää!

Imagen toimittajat Ilkka Karisto sekä Tommi Nieminen tekivät pyhiinvaellusmatkan ihailemansa sankarin, Jaakko Tepon, luo. Sillä reissulla he kiteyttivät Jaakko Tepon lauluista ja elämästä kumpuavan, ruikonperäläisen ja pörsänmäkisen elämänasenteen seuraavalla tavalla:

"Ruikonperäläinen ja pörsänmäkinen elämänasenne on rajaseutujen viimeisten mohikaanien kapinaa modernia maailmaa vastaan."

Aristoteleen kantapäänkin mielestä ripaus ruikonperäläisyyttä päivässä pitää elämän raiteillaan.

Koska vanhemmat tietävät miten hankala mukuloita on saada syömään terveellisemmin kuin heidän vanhempansa, Sodankylän sydänyhdistys ojentaa auttavan kätensä ja jakaa päiväkodeille ja neuvolaan sydänterveydestä kertovaa materiaalia. Sodankyläläinen Sompio –lehti otsikoi sydänterveellisen viestin seuraavasti:

”Älä kasvata mukuloistasi sohvaperunoita!”

Koska Aristoteleen kantapääkin tietää miten vaikea mukuloita on ylipäätään kasvattaa saati saada syömään terveellisesti, se palkitsee Älä kasvata mukuloistasi sohvaperunoita! –otsikon Viikon sitaattina.

Ennen olut maksoi ihmisten mielestä Suomessa liikaa ja sitä haettiin kärrylasteittain Virosta. Nyt olutta ja varsinkin kahdentoista kappaleen olutpakkauksia eli mäyräkoiria saa hallituksen mielestä Suomesta liian halvalla. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on herännyt taistelemaan ihmisten oluthimoa vastaan ja ehdottanut paljousalennusten poistamista.

Talouselämän Mikko Laitila tietää, että mäyräkoira voi olla vaikea luonne koulutettavaksi ja otsikoi: "Mäyräkoira ei tottele Hyssälää. Olutpakkaukset pitävät puolensa."

Ympäristön muutoksia tarkasteleva kirja, Kasvun rajat, kirjoitettiin 70-luvun alussa ja se herätti ilmestyessään paljon keskustelua. Nyt tekijät ovat palanneet aiheeseen ja kirjoittaneet kirjan Kasvun rajat. 30 vuotta myöhemmin.

Hannu Taanila arvioi kirjaa Helsingin Sanomissa. Lukukokemus ei liene ollut järin miellyttävä, koska hän kirjoittaa:
”Mutta lukea tämä kirja on kuin pahnustaa yli hetteisen ja hyllyvän jängän."

Oivallisesta kielikuvasta ilahtuneena Aristoteleen kantapää ojentaa Viikon sitaatin kunniakirjan Hannu Taanilalle. Kaikkihan me olemme joskus kahlanneet läpi tuollaisia kirjoja, joiden lukeminen on kuin pahnustaisi yli hetteisen ja hyllyvän jängän.

Esa Kero pohtii Helsingin Sanomien Suojella vai ei -palstalla huhun olemusta ja lanseeraa samassa yhteydessä uuden käsitteen. Hän rukoilee:

"Ja auta, etten katsoisi yhtäkään naapuriani sillä seitsemänpäivääsilmällä, joka on nykymottomme Suomessa: Kaikkihan se tietävät, kohta."

Aristoteleen kantapää ilahtuu uudesta niin toimittajalle kuin matti meikäläiselle sopivasta iltarukouksesta.

Helsingin Sanomien Antti Penttinen kirjoittaa Janne Ahosen taantumasta Torinon jälkeen seuraavasti: "Bestmanina omissa häissään... Janne Ahonen tietää nyt miltä tuntuu kuin tulla bestmanina omiin häihinsä. Onneksi varasulhaseksi tarjoutui Janne Happonen."

Urheilujournalismi on ollut perinteisesti värikkään ja luovan kirjoittamisen kehto, koeputki ja temmellyskenttä. Antti Penttisen tarmokas yritys korostaa Janne Ahosen alakuloa huonosti menneissä kisoissa on rohkea, mutta herättää enemmän kysymyksiä kuin välittää tunnelmaa.

Jos mäkikilpailut ovat Ahosen häät, Ahonen itse on oma bestmaninsa ja Janne Happonen on sulhanen, niin missä on morsian? Eikö urheilu enää olekaan huippuyksilöiden sodankäyntiä tai fyysisen suorituskyvyn harjoittamista sponsorin kypärä päässä vaan kyseessä on sittenkin mukava perhetapahtuma?

Viikon sitaatti löytyy vuoden ensimmäisestä Tähdet ja
avaruus -lehden artikkelista.

Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna selventää vaikeaselkoista, keskimäärin kaksi kertaa miljoonassa vuodessa tapahtuvaa, maapallon magneettisten napojen paikan vaihtoa
seuraavalla kansantajuisella tavalla:

Ensin härkä laihtuu (kenttä heikkenee), mutta pysyy aloillaan, (kentän muoto säilyy dipolina), ja lopuksi tapahtuu härän pyllyn pyörähdys ja ketarat kääntyvät kattoon, kun elikko ei pysy enää aloillaan (kenttä kääntyy).